Puoliksi onnistunut roadtrip
Käytiin lauantaiaamuna tutustumassa synnärillä. Jäi kyllä tosi hyvä fiilis käynnistä. Oltiin ainut pariskunta paikalla, eikä se haitannut kyllä yhtään, päinvastoin. Kätilö oli tosi mukava ja osasi kertoa kyllä todella selkeästi asioista. Hirveästi ei osannut edes itse kysellä, enkä tiedä jäikö edes mitään erityistä mielenpäälle. Se on nyt ehkä tärkeintä muistaa, että osastolle saa mennä juuri silloin kun siltä tuntuu, eivätkä ne sieltä lähetä pois ilman tutkimuksia. Aika herkästi minä en kyllä edes ala sinne soittamaan, joten on kiva tietää että sitten kun oikeasti tunnen tarvivani jo apua niin saan sitä, enkä naureskelua vain. Tai no mistä sitä tietää! Mutta en usko. Meiltä on joku kahden minuutin matka autolla sairaalalle, ei siis mitään hätää. Sehän menee vaikka potkurilla jos näyttää että A ei pääse juuri silloin viemään. Sinne vain ja painamaan punaista nappia, sitten henkilökunta kyllä ohjaa eteenpäin. Ei paha. Voisin joku päivä miettiä sitä synnytystoivelistaa ja purkaa ehkä tänne vähän ajatuksia siitäkin sitten. Jos siitä nyt ajatuksia löytyy, en oikein koe omakseni sellaista listaa…
Lauantaina ajelin sitten myös vanhempieni luo, vaikkeivat he edes ole kotona. Ajattelin ajella täältä vielä serkun luo yhdeksi yöksi, mutta kun kävin tunnin matkan päässä ihan vain Oulussa, niin totesin ettei tuo autolla ajaminen ole enää tässä vaiheessa kamalan mukavaa. Ja kun matkaa olisi tullut aika paljon mittariin. Unelma viimeisestä yksinäisyyden roadtripistä jäi siis puoliksi haaveeksi. Joskus vuosien päästä sitten kokeilla uusiksi! Kunhan kotiin pääsen, niin en katsokaan enää autoon päin ainakaan kahteen kuukauteen. Paitsi ehkä jotain kauppareissuja voin käydä.
Kävin Oulussa kahdella kirpputorilla, enkä jaksanut oikein niitäkään kiertää kunnolla. Ekalta kirpulta ostin kolme bodya eurolla kappale ja kolmen euron Mamalicious-hameen. Toiselta kirpulta en ostanut yhtään mitään. Kävin toki siinä välissä pikku-Prismassa, Kärkkäisellä ja XXL:ssä etsimässä okranväristä mini-Kånkenia. Ei löydy, ei. Pitää kiertää Rovaniemen urheilukaupat vielä, jos jossakin olisi. Sellainen isompi Kånken on tullut vastaan, joten pitänee hakea se jos ei miniä löydy. Olen koittanut löytää myös mustan tai keltaisen (mutta musta miellyttää nyt enemmän) Ainu-ensipupun. Kärkkäisellä oli sammalenvihreä, joka kävi jo korissa, mutta se tuntui kuitenkin liian tyytymiseltä. Etsintä jatkukoon. Tykkään mintunvihreästäkin, mutta minulla oli sellainen itselläni ja toivon, että se löytyisi jostain koristeeksi.
Tällainen miniloma on kyllä ollut ihan tarpeen, mutta kyllä nyt on jo aika lähteä takaisin kotiin. Tarkoitus oli mennä vasta huomenna, mutta en oikeen tiedä mitä sitä keksisi tälle päivälle tekemistä. Vanhemmat pitäisi hakea lentokentältä iltamyöhään enkä usko että saan aikaa kulumaan kauppojen mentyä kiinni, varsinkin jos kone on sitten myöhässä. Olisi kyllä kiva nähdä niitä mutta toiste sitten. Varmaan sitten kun on jo vauvaki tullut, hui.
Ja oli ihana nähdä ystävää pitkästä aikaa. Ollaan viimeksi jouluna nähty ja oli paljon puhuttavaa ja höpötettävää. Lauantai-illan pilikset oli kyllä jälleen paikallaan.