En kestä!

Siis en kestä, kuten sanoin. En oo kirjottanu tosi pitkään aikaan ja huomasin, että mitä mukavampaa mulla on niin sitä vähemmän kiinnostaa kirjottaa. Eli tässä parin viikon aikana mulle on pidetty baby showerit, jotka todellakin olisivat kirjoittamisen arvoiset. Kirjoitan ehkä myöhemmin niistä, sillä nyt olen täällä vanhempien luona ja ajatukset ovat vähän muualla.

Sillä: irtisanoin juuri meidän asunnon! Meillä on nyt sitten tasan kk aikaa löytää uusi asunto. Mutta ei hätää – se löytyi jo! Tosin tuntui karulta irtisanoa koti alta ennen kuin on kirjoitettu uusi sopimus. Mutta kyseessä on kuitenkin melko iso omakotitalo ihan mielettömän hyvällä paikalla. Vähänhän siinä on fiksailtavaa ja luultavasti tässä huhtikuun aikana päästään repimään tapetti irti päämakuuhuoneesta ja maalaamaan seinät valkoiseksi. Talo on siis vanha, 1970-luvulla rakennettu aikaansa henkivä yksikerroksinen tiilitalo. Huoneita on vaatimattomat neljä, mielettömän olohuoneen ja keittiön lisäksi. Vessoja kaksi, vaatehuone, kylpyhuone ja sauna. Lämmin varasto / pannuhuone ja autotalli. Jokinäkymillä ja vastapuolella jokea on laskettelukeskus. Muutama sataa metriä lähimpään kauppaan (ja pizzeriaan…)  ja noin 1,5km markettiin ja Lidliin sekä apteekkiin ja neuvolaan. Huhhuh. Eikä vuokrakaan ole paha, ainoastaan sähkölaskut pelottavat. Mutta rahanmenoahan ei voi estää sittenkään kun asutaan joskus omassa, joten tämä on minusta helppo ja hyvä tapa opetella asumaan omakotitalossa. Käytiin myös katsomassa sellaista modernimpaa taloa, joka oli aivan uskomattoman ihana, mutta sopimusasioissa sitten oli vähän miettimistä. Talo nimittäin olisi vain 6kk käytössämme ja sellainen aika menee niin nopeasti, ettei talo ehtisi tuntua kodista ollenkaan. Ja tuleva vuosi tulee olemaan niin hektinen muutenkin, että ei tähän kaivata uutta muuttostressiä syksylle.

Voin siis pitää blogia omasta sisustamisestakin! Rakastan 70-lukua! Ah! Ensin pitää vain hoitaa yksi synnytys ja muutto alta pois. Piece of cake.