Viikonloppu hujahti taas  aivan silmissä. Ja yleensäkin viimeiset viikot on menneet ihan tajuttoman lujaa, nyt ollaan jo 35+0! Kohta saa vauva alkaa tulemaan. Ollut kyllä paljon huonoa oloa nyt ja supisteluja. Voi toki olla, että olen syönyt aika huonosti nyt ja paljon sokerista pashaa, niin voi olla se huono olo siitäkin. Ja olen istunut koko viikonlopun sängyllä läppärin kanssa ja vääntänyt Archicadilla, ei mikään ergonominen asento. Eilen illalla alkoi kyllä tuntua aika pahalta moinen toiminta. Aamulla vauva olikin sitten aika hiljainen, ihan huoletti ja piti aloitella liikelaskentaa. Ehkä meijän poika vaan on semmonen hyvin aamu-uninen, alkoi vasta kymmenen aikaan kunnolla möyriä.

Yö oli kyllä levollinen ja ihana, nukuin ihan koko yön heräämättä eikä edes aamulla pissattanut. Toissayö olikin kyllä kamala, närästi ja supisti ja oli huono olo ja pyöri se talonpohja mielessä, jota koko viikonlopun väänsin. Kyllä nuo unettomat yöt kestää jos niitä on nuin harvoin. 

Oon ollut aika paljon ihan vaan kotona sisällä ja A on hoitanut kaikki koiranulkoilutki. Mutta on sitä lunta tullutkin monta päivää, hyi! Eilen oli aurinkoinen keli ja käytiin ajelulla. Mentiin käymään huvikseen raviradalla kun siellä oli kelkkakisat, päästiin ilmaiseksi sisään niin pitihän siellä vähän källäillä. Oli ihan virkistävää seisoa auringossa reipas tunti. Toissapäivänä oli A:n synttärit ja käytiin hampurilaisella ravintolassa. Hurja shoppailureissu siinä samalla, käytiin Clasulla ja ostin tiskirättejä & leivontatarvikkeita. Pitäisi löytää Ergorapidoon uusi laturin piuha, kun *öhöm* joku söi yli vuosi sitten vanhan poikki ihan huvikseen. 

MUTTA! Tärkeintä ikinä! Meillä on nyt pinnasänky ja Kånken. Ah. Päädyin taivaansiniseen Original Kånkeniin, koska Laukkumaailmassa oli tarjouksessa tuo klassikkomalli samaan hintaan kuin Minit maksaa yleensä. Eikä sitä okranväristä löydy mistään. On tuokin aika ihana. Pitkään kyllä mietin, että otanko tuon vai semmoisen tummemman sinisen. Olin ajatellut kyllä petroolinsävyistä, mutta se sininen ei ihan ollut kuitenkaan omaan silmään täydellinen vaikka aika petrooli olikin jotenkin.  Pinnasänky on vähän aikansa elänyt ja maali rapissut sieltä täältä. Pientä tekohengitystä annoin valkoisella kalustemaalilla. Maalaan koko sängyn sitten, jos joskus tästä päästään isompaan kotiin. Ompelin unipesälle Jyskin lakanasta päällisen. Ajattelin ommella toisenkin yhdestä vanhasta harmaasta lakanasta, mutta ei nyt samaan saumaan (hehheh) jaksanut. Tuo minun ompelu/työpöytä on kyllä maailman kätevin. Haluaisinki sellaisen vanhan puisen silityslaudan juurikin tuollaiseksi minityötasoksi. 

Mitästä muuta. No Ellinooran Minä suojelen sinua kaikelta! Itku tuli ku kuuntelin ekan kerran aamulla. :’)

Käytiin lauantaiaamuna tutustumassa synnärillä. Jäi kyllä tosi hyvä fiilis käynnistä. Oltiin ainut pariskunta paikalla, eikä se haitannut kyllä yhtään, päinvastoin. Kätilö oli tosi mukava ja osasi kertoa kyllä todella selkeästi asioista. Hirveästi ei osannut edes itse kysellä, enkä tiedä jäikö edes mitään erityistä mielenpäälle. Se on nyt ehkä tärkeintä muistaa, että osastolle saa mennä juuri silloin kun siltä tuntuu, eivätkä ne sieltä lähetä pois ilman tutkimuksia. Aika herkästi minä en kyllä edes ala sinne soittamaan, joten on kiva tietää että sitten kun oikeasti tunnen tarvivani jo apua niin saan sitä, enkä naureskelua vain. Tai no mistä sitä tietää! Mutta en usko. Meiltä on joku kahden minuutin matka autolla sairaalalle, ei siis mitään hätää. Sehän menee vaikka potkurilla jos näyttää että A ei pääse juuri silloin viemään. Sinne vain ja painamaan punaista nappia, sitten henkilökunta kyllä ohjaa eteenpäin. Ei paha. Voisin joku päivä miettiä sitä synnytystoivelistaa ja purkaa ehkä tänne vähän ajatuksia siitäkin sitten. Jos siitä nyt ajatuksia löytyy, en oikein koe omakseni sellaista listaa…

Lauantaina ajelin sitten myös vanhempieni luo, vaikkeivat he edes ole kotona. Ajattelin ajella täältä vielä serkun luo yhdeksi yöksi, mutta kun kävin tunnin matkan päässä ihan vain Oulussa, niin totesin ettei tuo autolla ajaminen ole enää tässä vaiheessa kamalan mukavaa. Ja kun matkaa olisi tullut aika paljon mittariin. Unelma viimeisestä yksinäisyyden roadtripistä jäi siis puoliksi haaveeksi. Joskus vuosien päästä sitten kokeilla uusiksi! Kunhan kotiin pääsen, niin en katsokaan enää autoon päin ainakaan kahteen kuukauteen. Paitsi ehkä jotain kauppareissuja voin käydä.

Kävin Oulussa kahdella kirpputorilla, enkä jaksanut oikein niitäkään kiertää kunnolla. Ekalta kirpulta ostin kolme bodya eurolla kappale ja kolmen euron Mamalicious-hameen. Toiselta kirpulta en ostanut yhtään mitään. Kävin toki siinä välissä pikku-Prismassa, Kärkkäisellä ja XXL:ssä etsimässä okranväristä mini-Kånkenia. Ei löydy, ei. Pitää kiertää Rovaniemen urheilukaupat vielä, jos jossakin olisi. Sellainen isompi Kånken on tullut vastaan, joten pitänee hakea se jos ei miniä löydy. Olen koittanut löytää myös mustan tai keltaisen (mutta musta miellyttää nyt enemmän) Ainu-ensipupun. Kärkkäisellä oli sammalenvihreä, joka kävi jo korissa, mutta se tuntui kuitenkin liian tyytymiseltä. Etsintä jatkukoon. Tykkään mintunvihreästäkin, mutta minulla oli sellainen itselläni ja toivon, että se löytyisi jostain koristeeksi.

Tällainen miniloma on kyllä ollut ihan tarpeen, mutta kyllä nyt on jo aika lähteä takaisin kotiin. Tarkoitus oli mennä vasta huomenna, mutta en oikeen tiedä mitä sitä keksisi tälle päivälle tekemistä. Vanhemmat pitäisi hakea lentokentältä iltamyöhään enkä usko että saan aikaa kulumaan kauppojen mentyä kiinni, varsinkin jos kone on sitten myöhässä. Olisi kyllä kiva nähdä niitä mutta toiste sitten. Varmaan sitten kun on jo vauvaki tullut, hui. 

Ja oli ihana nähdä ystävää pitkästä aikaa. Ollaan viimeksi jouluna nähty ja oli paljon puhuttavaa ja höpötettävää. Lauantai-illan pilikset oli kyllä jälleen paikallaan.