Pingviininä kaupungilla

Oikeastaan mun elämä on pelkästään mun omaa aikaa, toistaiseksi ollut ainakin. Tänään sitä vain on konkreettisesti useampi tunti, kun mies (toimikoon blogissa nimellä A) on ollut koko päivän asiakkaiden kanssa ja nyt vielä illaksi lähti toiselle paikkakunnalle. 

Menin A:n kyydissä kaupungille puolen päivän aikaan ja ajattelin rauhassa vähän kierrellä ja katsella. Mun lompakko on melkoisen kevyt tällä hetkellä, joten jouduin vain kiusaamaan itseäni vauvanvaateosastoilla. Etsin A:lle vuosipäivä/synttärilahjaa, mutten nyt vielä raaskinut ostaa mitään. Vielä on kuitenkin pari viikkoa aikaa hankkia jotain pientä kivaa. Jos vain jaksan enää lähteä kaupungille vaappumaan! 

En siis viettänyt kaupungilla aikaa kuin jonkun 2 tuntia ja sekin tuntui jo liian pitkältä. Kiertelin ensin hetken kirpputorilla ja siitä kun lähdin kohti ensimmäistä vaatekaupparykelmää, niin ikävästi alkoi kyllä supistella. Istuin hetkeksi sitten penkille niin olo helpotti. Katselin jonkun aikaa kaupoissa ja etenin seuraavaan kauppakeskukseen, taas vain etsimään istumapaikkaa. Menin Café Picniciin paahtopaistipatongille (nammmm) ja katselin vain ohikulkijoita. Ihan valtava määrä vaunuttelijoita ja pikkulapsia liikenteessä. Viereisessä pöydässäkin istui joku perhe, joilla oli sellainen vuoden ikäinen muksu. Aivan hirveä huuto ja kapina päällänsä, sitähän se tulee joskus meilläkin sitten olemaan. Parin vaatekaupan läpäisyn jälkeen olin jo ihan kypsä lähtemään kotiin. Hain ruokakaupasta suklaata ja pakastepizzan illalliseksi. Kassajonossa oli ihan kivikovana masu. Ihanan ruuhkabussikyydin jälkeen olin vihdoin kotona eikä enää käynyt mielessäkään josko olisi koiraa lähtenyt käyttämään. Olin ihan tööt ja otinki parin tunnin päikkärit. 

Kirpparilöytöjä oli tarkoitus kuvata kun oli vielä valoisaa, mutta enpä paljon jaksanut. Löysin pitkään etsimäni tiikkisen tarjottimen, vähän pienehkön tosin, mutta aito ja vain 2,50€. Edellinen sellainen on tuollainen jäljitelmä, mutta kotimainen kuitenkin. Löytyi myös kolme söpön pinkkiä Sarviksen muovilautasta yhteensä 1,5€. Oon jotenkin ihan rakastunu Sarvikseen ollu jo pitkään, mutta ostan sitä vain jos löydän oikeasti halvalla hyväkuntoista. Tuolla kyseisellä kirpparilla harvoin on lastenvaatteita. Johtuu varmaan kapeista käytävistä ja muutenkin ahtaasta tunnelmasta, ettei pikkulasten vanhemmat jaksa kulkea siellä vaunujen kanssa. Nyt oli kuitenkin muutama pöytä, joissa oli ihan vauvajuttujakin. Yhden itsetehdyn mustavalkoraitaisen trikoopipon ostin 0,5€:lla. Se on varmaan ihan sopiva pikkuvauvalle. Tulevaisuuden lastenhuonetta ajatellen löytyi kirjahyllyyn eurolla sellainen Löytöretki-sarjan Värien maailma -kirja. Ja A:lle synttärilahjaksi sellainen yksi toisenlainen kirja, josta laitan ehkä joskus kuvan sitten, kun se on niin kiva. 

Mutta enpä ostanut kaupoilta yhtään vauvanvaatetta vaikka montaa kappaletta kädessä käytin!

Pusi pusi, nyt Salkkarit. 

Puheenaiheet Höpsöä

Mitä täällä tapahtuu?

”Sittehän sulla on aikaa, mitäpä muutakaa tekisit sitte ku vauva nukkuu.” 

Niin. En tiedä, kun ei ole vielä kokemusta. Ehkä vauva nukkuu neljän tunnin päikkäreitä, ehkä ei.

Alle kaksi kuukautta laskettuun aikaan ja tänään alkoi äitiysloma. Toisaalta, onhan tässä tavallaan tullut jo lomailtua useampi kuukausi. Opinnot yliopistolla ovat olleet aika vapaamuotoisia, luentoja ei ole kamalasti ollut. Ja pakko myöntää etten muista syksyn kursseista yhtään mitään – varsinkin marras-joulukuu menivät ihan usvassa. Tämän vuoden puolella olen tehnyt itsenäisesti paria hommaa ja gradun kirjoitusta on vahvasti suunniteltu. On gradu oikeasti vähän edennytkin, mutta olisi voinut enemmänkin.

Täällä siis kirjoittelee vuonna 1990 syntynyt ikiopiskelija. Kova tavoite on edetä jo työmaailmaan. Kohtapuolin syntyvä pikkuinen tosin määrittelee sen, että miten, missä ja milloin aion tämän haaveen toteuttaa. Vielä suurempi haave on perustaa oma sisustusalan yritys. Sitten joskus, tosin. Olen ammatiltani sekä sisustusrakentaja että sisustus- ja tekstiilimuotoilija, mutta vielä maisteriopintojen viimeistelyjä vailla. 

Pro gradu -tutkielma on ehkä se päällimmäinen syy, miksi aloitan blogin kirjoittamisen juuri nyt. Sain graduseminaarissa vinkin aloittaa tällainen projekti, jossa käsittelisin myös ihan itse aihettakin eli lastenhuoneiden sisustusta. Ajatuksena onkin pitää jonkinlaista päiväkirjamaista systeemiä tässä. Blogi on tarkoitettu minulle itselleni, mutten tahdo tehdä tästä piilotettuakaan. Tulevaisuudessa täältä löytyykin sitten niin raskauteen ja myöhemmin vauva-arkeen, sisustamiseen ja kuoseihin, valokuvaamiseen ja ihan tavalliseen tylsyyden tappamiseen liittyviä tekstejä. Ja kuvia. Rakastan kuvia.  

Saas nähdä, kuinka tämä ottaa tuulta alleen. Jaksanko sittenkään.

 

13517595_10209777735426033_4566948158577996949_o.jpg

 

Koti Sisustus