KUKA MÄ OON

Kuka mä oon? Niinko blogin otsikkokin osas jo jotain kertoa, niin tänää pohditaan, et kuka tätä blogia oikein kirjottelee. Tää ois varmaan ollut kaikkein fiksuinta tehdä ihan ensimmäisenä postauksena, mutta well, im not smart. Teen tämän nyt. 

Mä oon 21- vuotias nuori nainen. Sana nuori oli täysin välttämättömyys mainita, koska mä olen nuori ja haluan sitä joskus itselleni toitottaa. Välillä meinaan unohtaa sen itse. Mun ei pidä tietää tästä elämästä vielä kaikkea tai mulla ei pidä olla 21- vuotiaana sitä samaa, mitä rakennetaan läpi elämän. Joskus on kauheen vaikee hyväksyy elää hetkessä. Mulle itelle on ollut suuri haaste nauttia tästä hetkestä, mitä mulla just nyt on. Sitä kelailee aina vuosien päähän tai sitten kun on saavuttanut elämässä sitä ja tätä. Kuka tietää tuunko mä saavuttaa tässä elämässä yhtään mitään, mistä mä haaveilen. Se ei oo oleellista. Se, et mä oon nuori ja mulla on tää hetki niin mun pitää osata iloita siitä. 

 

Mä asun mun ihanan avomieheni kanssa Lahden Nastolassa. Jep, Nastolassa. Missä se on? jep.. Hyvä kysymys. Ei missään. Me päädyttiin tänne vähän kuin sattumalta, mutta silti suunnitellusti. Tää on ollut meille oma koulu hyväksyä, että nyt tosissaan olemme täällä jumissa. Mä asuin ennen Helsingissä. Siitä paikasta tuli mulle koti, vaikka tosin ymmärsin kodin merkityksen liian myöhään. Siinä vaiheessa, kun kamat oli jo Nastolan perämettässä. Tästäkin paikasta on muodostunu jonkinlainen koti. Ei vaan sellanen, missä kokee olevansa täysin onnellinen. Mutta meillä on toisemme ja ollaan alettu luomaan myös omia verkostoja tänne, joten ajan kanssa kaikki varmasti järkkääntyy parhain päin. Teemu nimittäin pääs opiskelemaan. Pakko on asioiden järkkääntyä neljässä vuodessa. 

Kodista puheenollen mä rakastan sisustaa. Mut tuntevat tietää, että se on mun intohimo. Tosin sisustamisentaito on jokaisella, koska jokainen osaa sisustaa omalla tyylillään. Tai sitten ei. Mulla on vaan yks tietty tyyli, mitä mä osaan toteuttaa. Se on valkosta. Kaikkialle vaan hitokseen valkosta. Ja kaikkea vanhaa romanttista. Söpöä ja kaunista. Sillee mä kuvailisin omaa sisustustyyliäni. Mä haluisin joskus tehdä erillisen postauksen meidän kodista, koska mun mielestä se on niin kaunis, että ansaitsee päästä muidenkin silmille. Mitä tykkäisit ajatuksesta? Kerro se mulle. 

Mulla on maailman rakkain kissa. Mua somesta seuranneet tietää myös sen, että Nanami on somestara mun kanavilla. Kaiken keskipisteenä. Nanami on mun rakkaan mummin kissa. Se, et Nanami on nykysin meillä on täysin luonnon lakien seurausta. Kun ihminen vanhentuu myös elintaso laskee. Mun isoäiti ei vaan kyennyt enää asumaan kotona, jolloin Nanamin kohtalo ois ollut surkea, mikäli emme ois häntä adoptoineet. Nykyään en osaa kuvitella meidän kotia ja arkea ilman tuota pyöreää rakastajaa, joka kaipaa ihokontaktia 24/7. Eläimistä tulee perheenjäseniä, sen allekirjoitan täysin. 

Mä oon kasvanu Turengissa, et sinällää tää Nastolan ei pitäs olla mikään shokki. Teininä ainoa ajatus, mitä ikinä koko paikasta ajattelin tiivisty yhteen sanaan. pois. ÄKKIÄ POIS. siis kahteen. Koska äkkiä oli tärkeä, lähdin opiskelemaan 16-vuotiaana Järvenpäähän, missä asustelin aina viikot. Jälkeenpäin tälleen nuorena vanhana ajateltuna Turenki ei oo ollenkaan yhtää niin paha. Pääsin yli mun teiniangstista, jes kiitos Jeesus. Osa mun perheestä asustelee siellä edelleen ja käyn siks siel mahdollisimman usein. 
Myös Hämeenkoskesta on tullut mulle toinen koti. Siellä asustelee Teemun vanhemmat ja no, voisin olla siellä aina. Paikkana se on kuin paratiisi ja rakastan Teemun vanhempia lähes kuin omiani. He ovat antaneet mun tulla osaks heidän perhettään ja siitä saan olla ikuisesti kiitollinen. 

Aiemmasta postauksesta varmaan osa ymmärsi, että mä olen uskossa. Olen siis kristitty ja käyn erilaisissa Helluntaiseurakunnan tapahtumissa. Se. et jos alkaisin tähän avaamaan mun uskonasioita ni voi pojat, tälle postaukselle ei tulis loppua. Se jääköön myöhemmäksi. Mutta usko on mulle tärkein asia. Ihan ykkönen, mulle Jumala on aina ykkönen. Mut en oo mikään lahkonedustaja tai muu sekopää, ihan normaaliks itteeni kuvailisin. 

Sit tähän loppuun halusin vaan yleisesti ottaen kertoa asioita, mitä mä rakastan ja pidän tärkeinä mun elämässä. 

Ystävät, ne on mulle tuki ja turva. Ajanvieton ja hauskuuden lähde, he tekevät mun elämästä aina himpun verran parempaa.
Musiikki, kuuntelen aina kun pystyy. Rakastan eri genrejä. Paljon kuuntelen silti räppiä. Paperi T on kova. Mut myös paljon ylistysmusaa! 
Ruoka, aaa että, mikä on parempaa kun hyvä ruoka. Ja mä oon vegaani. Tai joku lakto-ovoemt mikälie vegaani. Tästä myöhemmin lisää!
Kierrätys, oon innostunut hiljalleen elämään kokoajan ekologisemmin. Tää liittynee tuohon vegaaniasiaankin, jollon tästäkin lisää sillon.
Kirjat, luen paljon. Tykkään romaaneista ja kaunokirjallisuudesta. Tietenkin jos pistää itkettää ni saa sillä lisäpojoja. 
Sarjat, Greyn anatomia, The resident, Orhpan black, Moderni perhe, Jane the virgin, Game of thrones ja sata muuta.
 

Tässä nyt oli jotain tietoa musta ja mun elämästä. Oon oikeesti aika kiva tyyppi. Mä pyrin olemaan aina paras versio itsestäni. Mä haluun et mun läheisillä ja vähän vähemmänkin läheisillä ois mun ympärillä hyvä olla. Mä pyrin ehdoitta rakastaa lähimmäistäni.