Hiukan lyö nyt tyhjää mutta päätin jotain tähän kirjoittaa. Kulunut vuosi on ollut no, aika pitkä 😉 Alkupuoli meni terveysintoilun ja kevennyksen parissa. Paljon sain oppia ammattilaiselta ja on todella tietoa nyt aikaisempaa enemmän. Se on tietenkin hyvä asia mutta loppukesästä tähän ajankohtaan on mielessä olleet lähinnä huolestuminen omasta terveydestä. Olen pitänyt itseäni aika sitkeänä tyyppinä ja suht vahvakin koen olevani. Tosin se on aiemmin mennyt rajojen yli ja on ollut joskus vaikeaa tunnustaa ettei voi ollenkaan hyvin eikä nyt jaksa ollenkaan mitään. Tässä kun on ollut oikein väsynyt niin ei ajatukset sieltä ole kyllä niin vahvana tulleet että nyt pusketaan tästäkin hyvillä energioilla. Koska niitä ei vain ole tuntunut löytyvän, vain sitä että jonnekin päin koskee ja kovaa fyysistä sekä ajan myötä psyykkistä väsymistä. Ajatukset ei ole varsinaisesti liitäneet eikä inspiraatiota ole kuulunut eikä näkynyt. Mutta sellaisena päivänä kun oma olo tuntuu paremmalta eikä ole väsynyt niin kyllä silloin jaksaa uskoa että tämä kaikki epäselvyys terveydentilasta lopulta ratkeaa. En tiedä mihin suuntaan mutta ainakin se tulee luullakseni selviämään. Tässä kirjoittaessa oikeastaan jo alkaa muistamaan että mistä tässä rakkaudessa kirjoittamiseen olikaan kysymys 🙂 Olen lukenut kirjoja (kuvituksessa uusi Connellyn sarja jonka ensimmäinen osa lupaa todella hyvää), vaihtelevaan tahtiin ja silloin kun on jaksanut keskittyä. Nora Robertsin Pakkomielle ja Robert Galbraithin Käen kutsu ovat molemmat parhaillaan menossa. Vaikuttavat aika hyviltä, Roberts enemmän vakuuttaa tässä vaiheessa mutta ei se oikeastaan ole varsinainen yllätys. Viime postauksessa oli jotain kirjoja joita aioin lukea ja ihan ok on suuri osa olleet. Välillä on pakko jättää kesken, jos kerronta tökkii tai jos kirja on rakenteeltaan liian monimutkainen ja erilaisia tasoja on liiaksi. Kaiken kaikkiaan, tarvitsen lukemista ehdottomasti edelleen sillä ilman kirjoja ja kirjoittamista ei olisi edes elämää. Toinen Ifolorin kuvarunokirja on saanut muutamia pitempiä runoja lisää, ihan hyvältä vaikuttaa eikä tietysti mikään kiire ole saada valmiiksi. Sillä tahdilla mennään kun inspiraatiota tulee. Yleensäkin tämä pimeämpi ajankohta on minulle aika vaikea ollut ennenkin ja nyt vielä entistä hankalampaa. Jokaiseen parempaan,virkeämpään päivään suhtaudun ilolla ja kiitollisuudella! Ne ovat välillä harvinaisempaa herkkua tässä. Ei elämässä pidäkään olla kiire, on hyvä pysähtyä välillä 🙂  Onpa oikein ylpeä mieli kun sain kirjoituksen valmiiksi..Ehkä joku saa tästä irti jotakin <3 <3

Johanna