Perus Porvoo

Käsi pystyyn sillä, joka ei ole kuluneina kuukausina piipahtanut Porvoossa? Tai joka on? Ihan miten vain, eihän sitä kuitenkaan näe. Tai sovitaanko, että sydäntä voi klikata, jos jompi kumpi edellä mainituista pitää paikkansa?

Näin eteläsuomalaisen kannalta se on suht lähellä, se on kaunis ja must see aina vain. Vanha kaupunginosa ja jokiranta pääosin. Ohessa todistusaineistoa väitteeni tueksi.

Onko kukaan testannut etanaravintola Timbaalin tarjontaa? Sinne menoa on jahkailtu jo tovi. Pöytäkin kertaalleen varattu, mutta peruttu sitten syystä ja toisesta. Lämpenen melko hitaasti mitä tulee kaikenlaisiin nilviäisiin. Ja näitä pitäisi vieläpä syödä… 

Liian kauniita värisävyjä. Vaikkakaan viimeinen kuva ei ole tarkkaa nähnytkään, jaan sen silti.

Pidän muuten paljon monista eurooppalaisista kaupungeista, suurista sekä pienistä. Sellaisista paikoista joilla on historiaa, mutta myös nykyaikaista normaalia elämänrytmiä. Aika ajoin myös mietin, voisinko olla onnellisempi jos elinympäristöni olisi visuaalisesti kauniimpi.

Suomen historiahan on verrattain lyhyt. Ja vain niin vähän on säästynyt. Ja se mitä on säästynyt on erilaista, vaatimattomampaa ja nöyrempää kuten on opetettu. Mutta onneksi on Porvoon kaltaisia (ja toki monia muitakin) paikkoja, joissa silmä lepää 🙂 Ehkä sekin auttaisi, että pidettäisiin siitä olemassa olevasta huolta. Jokainen tahollaan arvostaisi ympäristöään. Ei kenenkään maa -ajattelu pois ja tilalle ylpeä minun maani -mentaliteetti.   

Rakastan ilta-aurinkoa. Se on lempeä ja armollinen. Se maalaa maiseman kauniiksi. Valokuvaamisen kannalta aamut ja illat ovat usein kaikista suotuisimpia, uskoisin? Keskipäivä voi olla kirkkaalla ilmalla liian ankara. Jos ei muuten niin kuvaajaansa kohtaan.

Pahoittelen jatkuvaa oodiani kesälle, se nyt vaan sattuu olemaan mielestäni edelleen in ja hip 😀 Sitä paitsi starttasin tämän blogin kirjoittelun niin myöhään, että on ihan pakko kuroa kiinni ne, jotka aloittivat hehkutuksen jo keväällä 🙂