Emma:
Ootsä koskaan kokenut, että sun ikä on vaikuttanut siihen, miten suhun suhtaudutaan työelämässä?

Christina:
No, vielä muutamia vuosia sitten mua kutsuttiin mun edellisessä työpaikassa pikku-Christinaksi, että…

Emma:
Ööh… jos tolla haluttiin jotenkin söpöillä niin pieleen meni.

Christina:
Joo, en usko, että tarkoituksena oli millään tavalla loukata, mutta ei se kyllä ammatillista itsetuntoa ihan hirveesti vahvistanu.

Emma:
No ei varmasti! Olin ihan järkyttynyt kun kuulin, että yks mun ystävä, joka on ensinnäkin ihan mielettömän hyvä työssään, oli saanut esimieheltään palautetta, että toisinaan ois hyvä olla palavereissa vaan hiljaa vaikka tietäiskin olevansa oikeessa. Ihan vaan siksi, että on nuori nainen ja pitää muistaa olla nöyrä.

Christina:
Siis ihan oikeesti, mitä?

Emma:
Joo. Ettei vaan ala vaikuttaa ylimieliseltä.

Christina:
No huh… Aika vaikea kuvitella, että kenellekään miehelle sanottais noin. Oliks se esimies nainen vai mies?

Emma:
Nainen, kelaa?! Ja toinen taas kertoi, että oli saanut “rakentavaa” palautetta, ettei tarvisi kysellä ja kyseenalaistaa niin paljon. Että sellaisten ihmisten kanssa on kuulemma vaikea tulla toimeen. Vaikka tän mun ystävän duuni nimenomaan on kehittää prosesseja paremmaksi kuin ne on aiemmin olleet.

Christina:
Apua… Miten kukaan voi tehdä työtään, jos työpaikalla ei saa kysellä tai kyseenalaistaa?

Emma:
Jep?! Miten mikään asia voi muuttua paremmaksi jos ei saa haastaa ja tuoda esiin eri näkökulmia?

Christina:
Oon välillä miettinyt, että toi ikäkortti on varmaan aika helppo heittää peliin, jos haluaa torpata itseään nuoremman duunikaverin idean. Vaikka totuus on, että tän päivän työelämässä monessa asiassa ne onkin nimenomaan niitä nuoria, joilta opitaan paljon. Sitä voi olla vaikea sietää.

Emma:
Nimenomaan! On jotenkin hullua, miten päälaelleen tilanne voi kääntyä kun siirrytään koulusta työelämään. Ala-asteelta korkeakouluun saakka ihaillaan sitä, miten fiksuja ja osaavia tyttöjä ja nuoria naisia me ollaan. Ja sitten työelämässä meidän pitäisi jotenkin yhtäkkiä varoa, ettei vaan hypitä vanhempien kollegoiden varpaille tai luulla itsestämme liikoja.

Christina:
Musta tuntuu, että nuoria torppaamalla usein piilotellaan vaan omaa epävarmuutta. On vaikea hyväksyä, että uudella sukupolvella voi olla taito ajatella asioita ihan uudella tavalla. Se voi tuntua uhkaavalta tai käydä oman itsetunnon päälle.  

Emma:
Se voi olla. Mua jotenkin ärsyttää suunnattomasti, jos pätevät nuoret naiset joutuu pyytelemään olemassaoloaan ja osaamistaan anteeksi.

Christina:
Ja vielä se, että sitä joutuu pyytelemään anteeks toisilta naisilta.

Emma:
Käsittämätöntä.

Christina:
Kuinkakohan yleistä tää on? Onkohan monella tällaisesta kokemusta? Ois mielenkiintoista tietää.

Kerro meille. Oletko sä joutunut todistelemaan itseäsi työmaailmassa ikäsi vuoksi?