Mun vanhemmat kantoivat mut kätilöopistolta Roihuvuoreen kaksioon. Siskon synnyttyä asunto vaihtui isompaan, mutta kulmat säilyivät samana. Lauletaan, että Roihuvuoressa pommit tippuu, mutta mun kokemus oli erilainen. Toki lapsuuteen kuuluivat ostarin nurtsilla makaavat alkoholistit, hämyisät lähiöbaarit ja kokonainen kirjo kaikkea, kuten elämään yleensäkin. Mulle Itä-Helsinki oli kuitenkin onnellinen ja turvallinen paikka kasvaa.

Viimeisen vuoden aikana oon jälleen tehnyt idästä itselleni kodin. Samoillut Uutelassa, pyöräillyt Kontulassa, harrastanut Puotilassa. Nauttinut rauhasta, hyvistä lähipalveluista ja lempeästä menosta. Täällä on edelleen mun hyvä elää ja kasvaa.

Mutta mä oonkin etuoikeutettu. Kun mä joudun kulkemaan rasistitapahtuman ohi, tunnen vastenmielisyyttä ja inhoa, mutta en joudu pelkäämään. Muhun ei käydä kiinni, mikrofoniin puhuva kansankiihottaja ei kohdista loukkauksiaan muhun. Sen sijaan hän kohdistaa sanansa, vastenmielisen viestinsä sadoille kanssaitä-helsinkiläisille. Heille, jotka ovat tulleet jostain muualta. Heille, jotka syntyivät Kätilöopistolla, mutta jotka toivotetaan jatkuvasti sinne, mikä on tuttu vain tarinoista. Heille, joiden kanssa kävin rinta rinnan koulua. Heille, joille tää itä on heidän ainoa oikea kotinsa.

Millä oikeudella nää rasistit tulevat tänne meidän kotiimme kertomaan, kuka täällä saa asua? Millä oikeudella he saavat viikosta toiseen, kuukaudesta toiseen huudattaa vastenmielistä sanomaansa poliisin suojaamana? Meidän on aika osoittaa, ettei heille ole paikkaa täällä. Ei idässä, eikä koko maassa. Allekirjoita vetoomus järjestäytyneen rasismin kirjaamiseksi rikoslakiin. http://www.rasismirikoslakiin.fi

Jokainen ansaitsee paikan kasvaa onnellisena ja turvassa. Jokainen ansaitsee huomisen ilman pelkoa.

—

Ps. Blogi löytyy nykyään myös Facebookista, käy ihmeessä tykkäämässä.