Ajattelen tätä projektia kaksivaiheisena. Ensin tiivistetään siihen, miten pienesti voi kolmosluokkalaisen ja neljän kissan kanssa elää. Sitten, kun poika on lentänyt pesästä, mietitään pidemmälle. Haaveissa on kaikenlaista, mutta ei mennä vielä sinne asti. Vuosia on vielä välissä ja monta odottamatonta odotettavissa. Joka tapauksessa katson, ettei minun nyt tarvitse ihan kaikesta tarpeettomastakaan luopua, jos ei huvita.

Yksi sellainen tavarakategoria on palapelit.

Palapelejä on toki tullut ja myös mennyt enemmänkin, mutta nyt kävin loput läpi. Eilen lähteneiden lisäksi raakkasin vielä 12 kirpputorikassiin odottamaan, että edelliset löytävät uudet kotinsa. Kahdeksan jäi hyllyyn. (Näppärästi yhden Kallax-kolosen verran.) Mikä hyllyyn jääneitä palapelejä yhdistää? Se, että niitä tehdessä sielu lepää ja eikä niiden tekeminen jää yhteen kertaan. Niissä on tukevat palat, jotka sopivat selkeästi oikeaan ja vain oikeaan paikkaansa sekä mehukkaita yksityiskohtia täynnä olevat kuvat. Yhtään sellaista palapeliä, missä on löperöt ja repeilevät palat ja puoli kuvaa peltoa ja toinen puoli taivasta, ei tähän huusholliin tule! (Harmi, että kirpputorien tarjonta on lähinnä juuri niitä.)

(Hyväksi havaittuja valmistajia Educa, Ravensburger ja Clementoni.)

Myöskään äitini pukuompelukouluaikaisista pahvikansioihin (2 kpl) säilötyistä opintomatskuista en luovu, vaikken niillä mitään teekään. Koska – en vaan luovu. Omat samaisen koulun kansiot kävin jo joskus aiemmin läpi ja heittelin paperinkeräykseen suurimman osan. Yksi kansiollinen minulla on vielä, lähinnä kuositteluohjeita ja esimerkkejä. Enpä tiedä, tulenko niitäkään koskaan mihinkään käyttämään – ainakin ne pitäisi saada sellaiseksi hallittavaksi kokonaisuudeksi, mistä halutessaan löytäisi hakemansa… – mutta vielä en niistäkään luovu.