Kokeilin Oatly kaurajogurttia ensimmäistä kertaa noin kolme kuukautta sitten, ja nyt olen sitten syönyt sitä suurimman osan kesästä. En ensin kauheasti pitänyt sen erikoisesta jälkimausta, mutta kun aloin yhdistämään kaurajogurttia myslin kanssa sen sijaan että söisin sitä pelkästään esim. marjojen kanssa, niin jälkimaku ei enää vaivannut.

        Luulen olevani suhteellisen jäljessä näiden maitokorvikkeiden käytössä. Se johtuu osittain siitä että Iso-Britanniassa saa kyllä manteli- ja riisimaitoa, mutta suurin osa muista maitokorvikkeista on soijaperäisiä. Vaikka voin hyvin juoda soijamaitoa, soijajogurtit eivät ole minun mieleeni, joten syön sitten mielummin oikeaa jogurttia.

       Maitotuotteet ovat minulle vähän kaksipiippuinen juttu. En ole ikinä pitänyt pelkästä maidosta, mutta rakastan jäätelöä, juustoja ja jogurttia. Oikeastaan minulla on laktoosi-intoleranssi, mutta se ilmenee vain jos syön esimerkiksi kerralla paljon jäätelöä tai suklaata, en saa oireita juustosta tai jogurtista. Oireeni ovat muutenkin vähän oudot, koska ei minulle tapahdu muuta kun että minua alkaa väsyttämään: jos syön viisi Fazerin suklaapalaa voisin mennä vaikka heti nukkumaan. Tämän takia vältän suklaan ja jäätelön syöntiä jos minun pitää pysy virkeänä, mutta muuten voin rauhassa syödä maitotuotteita.

       Onhan se kuitenkin niin, että suomalaisena oppii syömään vähän turhankin paljon maitoperäisiä ruokia. Valion tuotteet ovat Suomessa pyhempiä kuin mikään uskonto: en usko että Suomessa on yhtään koulua missä ei olisi toitotettu että terveelliseen ruokamalliin kuuluu välttämättömänä lasi maitoa (koska D-vitamiini ja bla bla). Eikä se maidon juonti lopu ihmisen kasvaessa, vaan aikuiset litkivät sitä saman verran kuin lapset, puhumattakaan siitä miten paljon juustoa ja voita ja rahkaa syödään nestemäisen maidon ohella.

       En voi arovstella muita, kyllä minäkin söin hirvittäviä määriä maitotuotteita ennen kuin muutin Skotlantiin. Syön kyllä vielä siellä jugurttia ja juustoja, mutta muita tuotteita on tullut vähennettyä, laajalti sen takia että brittiläiset maitotuotteet eivät ole läheskään niin laadukkaita kuin suomalaiset (britit eivät myöskään näytä tuntevan muita juustoja kuin cheddarin).

       Tänä kesänä olen kuitenkin voinut vähentää maitotuotteiden käyttöä huomattavasti, kiitos Oatlyn tapaisten vastikkeiden. Ovathan maitotuotteet turhan rasvaisia, enkä usko niiden olevan kauhean terveellisiä minulle laktoosi-intoleranssini takia, vaikka en saakaan muita ilmiselviä oireita kuin väsymys. En ole täysin lopettamassa maidon käyttöä, mutta haluaisin vähentää sitä merkittävästi. Olin ajatellut siirtyä maidon kanssa samaan systeemiin kuin minulla on lihan kanssa: en syö lihaa tai kanaa ikinä yksin kotona, vaan ostan sitä ainoastaan kun olen poikaystäväni seurassa. En oikein osaa samaistua periaatteeseen että ei saisi ikinä syödä tiettyjä asioita, vaan minusta on mieluisempaa välttää tiettyjä ruoka-aineita suurimman osan ajasta jos tiedän että voin syödä niitä erityistilanteissa, mikäli minua huvittaa.

       Iso-Britanniassa maito on kuitenkin minusta huomattavasti vaikeempi korvata kuin liha. Syön melkein joka aamu jogurttia ja hedelmiä, joten en tiedä millä korvaisin nyt Glasgow’ssa jogurtin kun kaurajogurttia ei ole saatavilla ja soijajogurtit eivät oikein maistu. En myös haluaisi siirtyä aamujogurtista esimerkiksi leipään, sillä brittiläinen leipä on aikamoista pullamössöä eikä kyllä millään lailla terveellistä (brittien ruokatottumukset ovat välillä niin naurettavia että niistä voisi vaikka kirjoittaa romaanin).

       On tämä syöminen vaikeaa. Pitäisi syödä edullisesti, ekologisesti, terveellisesti ja monipuolisesti, ja samalla ruoan pitäisi olla täyttävää, maistuvaa ja sen verran vaihtelevaa ettei siihen heti kyllästy. Pakko sanoa että ihailen kyllä vegaaneja: minulla on jo ongelmia maidosta ja lihasta luopumisen kanssa, puhumattakaan siitä että luopuisin sekä kalasta, kananmunista, että hunajasta. Vaikka minua kiinnostaa veganismi, minulta puuttuu valitettavasti siihen vaadittava luonteenlujuus.