Huhujen mukaan britit haluaisivat lykätä Brexitin lopullista päätöstä jopa vuoteen 2019? Jotenkin tämä ei kyllä hämmästytä, mutta ei se kyllä tee koko fiaskosta vähemmän naurettavaa. Kai koko valtakunta on nyt pelästynyt kunnolla sitä että kukaan ei odottanut Brexitin lyövän läpi, joten kenelläkään ei ole ollut suunnitelmaa siitä, miten ero EU:sta tulisi käytännössä toimimaan. 

     Pakko myöntää etten itsekään ollut ottanut koko Brexitiä kauhean vakavasti ennen juhannusta. Heräsin kesäkuun 24. päivä ja mietin että onko maailma mennyt sekaisin. En ollut ikinä kuvitellutkaan brittien äänestävän itsensä ulos EU:sta.

     Luultavasti Skotlannissa asuminen on vähän väärentänyt koko näkökulmaani tästä sopasta. Koska Skotlannissa laaja enemmistä on EU:n puolella, Brexit ei ollut mikään suuri puheenaihe. Luulen Brexitin tulleen täysin puun takaa ei vaan minulle vaan monelle skotille: skotit kun melkein äänestivät pari vuotta sitten itsensä ulos itse Iso-Britanniasta, jotta voisivat olla lähempänä Eurooppaa. Oletan uuden Skotlannin itsenäistymisen kansanäädestyksen tulevan melko pian.

     Heti Brexitin kansanäänestyksen jälkeen kyllä alkoi kuulua niin paljon rasistista settiä Britanniasta, että minua oikein hävetti. Mietitytti palata takaisin sinne syksyllä, kun yhtäkkiä Brexit oli jotenkin oikeuttanut ihmiset avoimeen rasismiin ja xenofobiaan. Mietin että jos puolet maasta on äänestänyt maahanmuuttoa ja EU:ta vastaan niin mitä tapahtuu kun tuollainen viha ja pelko pääsee valloilleen?

     Eivät tietenkään kaikki Brexitiä äänestäneet ole rasisteja, vaan monet luulevat EU:n säännösten ja valvonnan olevan riski Iso-Britannialle itselleen. Ajatellaan, että EU vie brittien autonomian ja yksityisyyden, ja että EU:lla on liikaa valtaa ja oikeuksia. Britit eivät halua että heitä valvotaan tai komennellaan. Briteille kun yksityisyys on erittäin tärkeää, niin tärkeää että se tekee maan byrokratiasta naurettavaa palapeliä. Valtio, maistraatti, poliisi, kunta, työpaikka, oppilaitos; mitkään näistä eivät saa jakaa toiselle tietoa yksityishenkilöstä, ettei vaan henkilön yksityisyyttä loukata tai tietoa käytetä hyväksi jossain. Kaikille osapuolille pitää siis viedä erikseen samat paperit, puhumattakaan siitä kuin helppoa viranomaisten huijaaminen oikeasti on. Kysyin kerran skottilaiselta kämppikseltäni tästä logiikasta, ja sain vastaukseksi ”Mitä jos valtio yhtäkkiä onkin sinua vastaan? Sitten heillä on kaikki tietosi!” Brittejä siis ahdistaa valvonta ja sen väärinkäyttä, mutta jotenkin kuitenkaan heitä ei häiritse se että Iso-Britanniassa on enemmän videokameravalvontaa kuin missään muussa maassa. Joka nurkasta löytyy CCTV-kamera. 

     Ongelmahan on, että monet britit eivät edes tiedä mikä EU on ja mitä se tekee. He rinnastavat EU:n ainoastaan turhiin sääntöihin ja säädöksiin sekä maahanmuuttoon, joka on valitettavan monen mielestä kaiken pahan alku. En usko monen britin edes ymmärtävän että heillä on jo suhteellisen tiukka maahanmuuttopolitiikka, sillä toisin kuin useimmat EU-maat Yhdistynyt kuningaskunta ei ole osana Schengen-aluetta. Monet eivät myöskään ymmärrä että EU raihoittaa koulutusta, tutkimustyötä, historiallisia kohteita sekä maanviljelyä.

     Hämmentävää että niin monikulttuurisessa maassa ihmiset ovat niin ahdasmielisiä, että heitä pelottaa niin paljon joku joka näyttää erilaiselta tai puhuu eri kielta tai vaan kantaa eri passia. Intialaisilla on niin pitkä historia Iso-Britanniassa, että ruokalaji chicken tikka masala on Glasgowssa keksitty brittien kansallisruoka, ei perinteinen intialainen annos. Suuri osa kaikkien yliopistojen opiskelijoista ovat kansainvälisiä opiskelijoita. Maan toiseksi puhutuin kieli on puola, ja puolalaisia on niin monta että puolalaisia pikkukauppoja on kaikkialla, minunkin talossani niitä on kaksi. Kuitenkin kaikki tämä ihana monikulttuurisuus uhkaa nyt kuivua kasaan Brexitin tähden.

     Toivon todellakin että Brexitiä oikeasti lykätään ainakin vuoteen 2019. Niin moni Iso-Britannian kansalainen on jo ilmoittanut katuvansa äänestystä, vedoten siihen että ihmiset eivät tienneet mihin olivat ryhtymässä. Mikäli äänestyksen tulosta voi mitenkään perua, toivon että siihen löydetään mahdollisuus, jos lopullista päätöstä pystytään lykkäämään pari vuotta. Toivon myös että Iso-Britannian paniikki Brexit-tulosten jälkeen osoittaa muille EU-maille että lähtöä ei ole mikään kaiken korjaava lääke. Ei EU minustakaan ole mikään täydellinen liitto, mutta asiat paranevat vain tekemällä yhdessä töitä niiden eteen, ei juoksemalla ongelmia karkuun. Siksi toivon Brexit-fiaskon olevan varoittava esimerkki kaikille suomalaisille jotka harkitsisivat omaa EU-jäsenyyden kansanäänestystä. Muistakaa: Fixit won’t fix it.