Syyssade

Juurihan minä saavuin Helsinki-Vantaan lentokentälle kevätauringossa, ja nyt syyssade lyö jo ikkunaan. Kohta on taas kerran aika pakata matkalaukku. Tuntuu että joka vuosi etenee edellistä nopeammin, enkä minä pysy enää kärryillä.

      Olihan tämä kesä hirvittävän kaunis, niinkuin Suomen kesät yleensä. Missään muualla ei ole yhtä avarta sinistä kesätaivasta kuin Suomessa – se näyttää ylettyvän loputtomiin peltojen ja metsien yllä. Suomen kesä on kuitenkin valitettavan lyhyt, ja ennen pitkää ulkona tuoksuu jo syksy.

     Sinäänsä minulle on parempi että tämä kesä näyttää olevan ohi jo ennen elokuun loppua, eipähän harmita lähteä Suomesta kun sää ei ole Skotlantia parempi. Ei minua kyllä muutenkaan harmita palata taikaisin Britteihin, en ole viettänyt näin paljon aikaa Suomessa sitten lukioaikojen. Vaikka en ehdikään kauheasti muuta kuin käydä töissä, niin kyllä tämä maasudulla asuminen tympii jonkun verran. En ole ikinä viihtynyt maalla kauaa, kaipaan jo Glasgow’n vilskettä: melua ja ruuhkaa ja mustia takseja sateessa.

     Viimeinen vuosi yliopistossa kyllä hermostuttaa. Kurssivalintani vaikuttavat oikein kiinnostavilta, mutta se ei kyllä vähennä stressiä. Pitäisikö minun muka tässä vaiheessa tietää niin paljon että voin saada kandinpaperini ensi kesänä? Miten se on mahdollista että vaikka vuosi vuodelta vanhenee ei sitä tunne itseään yhtään vanhemmaksi tai fiksummaksi?

     Tämä kesä on ollut ihanan vapauttava. Ei ole ollut pakko ajatella mitään, ei oppia mitään. Olen voinut lukea kirjoja huvin vuoksi, jotain mihin en viime lukuvuonna pystynyt kun oppikirjat veivät kaiken ajan ja energian. Kesällä kuuden päivän työviikkojen tekeminen on tietenkin fyysisesti raskasta, mutta koska perus asiakaspalvelutyö ei vaadi niin paljon aivotyötä (pikemminkin vain pitkää pinnaa) mieleni on saanut levätä. Kun ei vähään aikaan tarvitse analysoida tai miettiä mitään syvällisiä se, mikä oli keväällä uuvuttavaa, on nyt taas kiinnostavaa. Syntyy tunne että on jo aikakin palata opiskelemaan.

     Syksy on jo tervetullut: se saattaa olla synkkä ja sateinen, mutta se tuo myös mukanaan ihanan uuden väriloiston.