Jotain vihreetä: lehtikaali

Lehtikaali on niin superruokaa, että ansaitsee heti postauksen. Tummanvihreät lehtivihannekset ylipäänsä on ravitsemuksellisesti yksi parhaista asioista, joilla ihminen voi itseään ruokkia ja lehtikaali on näistä ihan kärkiluokkaa.

Lehtikaali on mm. hyvä raudan, C-, A- ja K-vitamiinien, magnesiumin ja kuidun lähde. Siinä on kalsiumia kilokaloria kohden enemmän kuin maidossa ja noin 40 % sen energiasisällöstä tulee proteiineista. Kasvissyöjät huomio! Lisäksi se sisältää mm. fosforia, sinkkiä ja seleeniä. (Lähde: Fineli). Aikamoinen monivitamiini-hivenaine-antioksidanttipakkaus siis.

Ulkoisesti lehtikaali muistuttaa ehkä enemmänkin salaatinlehteä kuin perinteistä keräkaalia. Lehdet on vahvat ja paksut. Kestää hyvin kuumennustakin, mutta tietenkin ravinteet pysyy tallella, kun vetää kaalinsa raakana. Sopii hyvin mm. vihersmoothieihin, jolloin ravinteet myös imeytyy hyvin, kun blenderi on esipureskellut paksut lehdet. Toki voi laittaa keittoihin, vokata nopeesti jne jne. Jos ei ole kovin tottunut syömään tuoreita kasviksia, kannattaa aloittaa pienemmillä määrillä ja lisätä vähitellen, niin ei mene elimistö heti shokkiin.

Minä käytän lehtikaalia enimmäkseen salaateissa ja sellainen siitä tänäänkin valmistui: raakasalaatti paistetuilla tofukuutioilla. Ihan perussafkaa, ei mitään gourmeeta, mutta hyvää.

Siinä se kypsyy ilta-auringossa.

Lehtikaali kestää hyvin kylmääkin ilmaa, joten luulisi sen pärjäävän helposti suomalaisissa olosuhteissa. Kuitenkin aika harvoin tuota löytää kaupoista. Viime aikoina on mun lähikaupasta onneksi tätä superruokaa saanut. Tosin luomuna en ole löytänyt. Ehkä tietoisuuden ja sitä kautta kysynnän lisääntyessä myös tarjona lisääntyy, joten syökää ihmiset lehtikaalia.