Kamalaa. Joku saattais lukea jotain, jota mä olen kirjottanut. Siis jopa nähdä jotain, mitä minä olen ajatellut. Apua. Siis siitähän voi seurata vaikka… vaikka no, jotain ihan kauheeta.

Miks mä sitten teen tätä, halusin alkaa kirjoittaa julkista blogia?

Just siks, kun se on niin kauheeta. Elämä urautuu niin helposti tutuille uomille ja vanhoille toimintatavoille. Sitten sitä toimii robottimaisesti rutiinista toiseen. Eikä siinä mitään pahaa, jos siihen on tyytyväinen. Oon viime aikoina miettinyt, että mun pitäis tehdä enemmän asioita, joita pelkään. Enkä tarkoita mitään kummitusjuttuja vaan tämmösiä itsensävoittamisjuttuja. Tää nyt varmaan on yks niistä.

Koska mä luulen, että tällä tavoin mä teen uusia oivalluksia elämästä, itsestäni, ympäristöstä. Ehkä sitä havannoi asioita tietoisemmin. Ehkä ei. Jos ei, niin ei tässä siltikään mitään hävittävää ole.

Koska mä haluan huomata, että asiat ei ole niin vakavia. Tää ei oikeesti oo niin vakavaa. Ei edes se, vaikka mä en sais tän jälkeen tänne yhtään juttua. Ei ehkä edes se, että nyt jo kauhistuttaa myöhemmin lukea (mahdollisia) muutaman kuukauden vanhoja juttuja ja huomata, että ”miten mä oon voinut kirjoittaa jotain noin urpoa”… Ei edes se, että joskus saattaa julki päästä vaikka kirjotusvirhe, jopa kielioppivirhe, herranjestas! Tai että joku saattaa kommentoida mun juttuja.

Koska ehkä saa enemmän, jos antaa itsestään enemmän.

Näppärimmät ovat jo huomanneet, että anonyymisti kuitenkin täällä olen. Hei, pieni askel kerrallaan kuitenkin 🙂

Mistä mä sitten täällä mahdollisesti kirjotan: varmaan ihan mistä vaan; en edes yritä tarkotuksella rajata aiheita mihinkään tiettyyn aihepiiriin. Asiat, jotka mua kiinnostaa ja joita mä elän ja jotka varmasti värittää tekstejä eniten on (astanga)jooga, ruoka ja ravinto – useimmiten tuore, raaka ja mahdollisimman aluperäinen ja luonnonmukainen kasvis sellainen, matkanteko – elämässä ja itsessä sekä mahdollisesti tapahtuva uranvaihto ja uuden alan opiskelu tai jotkut ihan pienet asiat, jotka ilahduttaa tai vihastuttaa.

Kivoja asioita tänään: blogin aloittaminen, uunijuurekset, itsensä kuuntelu ja kuullun uskominen, uusi järjestys parvekkeella.

Huh, näin paljon tekstiä ja hengissäkö sitä vielä ollaankin.

Ja kevät ja pääsiäislomat ja kaikkee!