Joululahja

Joulu.

Juhla, joka on täynnä rauhaa
Ihanaa yhdessäoloa
Paineita, suorituspaineita, selviytymistä ja suoriutumista
Yhdessäoloa – tai yksinäisyyttä helikellojen soidessa
Vastakkainasettelua.

Joulu – toisaalta – se voisi myös olla mökki tunturin kupeessa tai merenrannalla. Pieni mökki jossain.
Kynttilöiden tuoksua, nietosten kutsua, luonnollista kauneutta, katseen pysähtymistä maisemaan, mielen tyhjentymistä ja rauhoittumista. Joulu olisi sitä, että minnekään ei olisi kiire, antaisi asioiden tapahtua omalla ajallaan, omalla painollaan. Tämä joulu olisi puulämmitteisen uunin hohkaamista, pimeyden kietomista syleilyynsä. Pöydän äärellä juteltaisiin mitä mieleen tulisi. Sillä välin pihasauna lämpiäisi, siellä viivyttäisiin aimo tovi ja välillä hengähdettäisiin. Tarinoita, aatoksia ja ulkoroihun valoa. Höyryävät kehot kuunvalossa, keskellä hiljaisuutta. Itse Ukko ylijumala katsoisi meitä ja toteaisi hyviksi. Toivottaisi hyvät illanjatkot ja siunaisi meidät.

Meidän joulu jatkuisi niin että siirtyisimme pirttiin, kuivaisimme toisemme. Laittaisimme yötä varten vielä pari puuta pesään, jotta lämpöä riittäisi. Katoisimme toisiamme, saunapuhtaat. Siirtyisimme levitetylle laverille jossa olisi puhtaat, valkeat lakanat. Kietoutuisimme toisiimme niin kuin emme olisi pitkään aikaan nähneetkään. Suutelisimme niin kuin emme olisi pitkään aikaan suudelleetkaan. Rakastelisimme vääjäämättä monta tuntia, ennen kuin huomaisimme, että olisimme nälkäisiä, jolloin tekisimme vielä lämpimät voileivät.

Meillä olisi toisillemme aikaa. Ikkunasta näkysivät tuhannet tähdet. Maisema olisi rauhallinen. Ennen kuin nukahtaisimme toistemme syleilyyn, kysyisit: ”Odotitko minulta joululahjaa?”, johon vastaisin ”En. Yhteinen aika on tärkein lahja”. Tämä on kaikki mitä meillä on, Reissumies.

Hyvää joulua. Rakas.