Lastuna laineilla, se kuvaa suhteitani erittäin hyvin. Olen tainnut seurustella ja tapailla erinäisiä miehiä lähestulkoon aina, pidempään ja lyhyempään. Pääsuhteita ja sivusuhteita, julkisia ja salaisempia. Vuosia, jopa vuosikymmeniä kestäneitä tarinoita ja erittäin nopeita mutta mieleenpainuvia kohtaamisia, kuin toisensa ohittavia laivoja.  Ystävällismielisiä, hauskoja, ennakoimattomia, raastavia, kummallisia, intohimoisia tapauksia. Kaikista niistä olen oppinut jotain. Saamani ehdotuksen johdosta yritän nyt puristaa jonkinlaisen yhteenvedon parista suhteesta, jotka ovat vaikuttaneet minuun ja jotka ovat opettaneet ensi sijassa analysoimaan asioita.

Liikemies on pitkäaikainen ihastukseni, jonka kanssa emme koskaan ole virallisesti seurustelleet. Tämä jo teini-iässä alkanut kissanhännänveto on kärsinyt mustasukkaisista perheenjäsenistä, jotka eivät ole voineet sulattaa edes kaveruuttamme, saati sitten syvempää suhdetta. Toisinaan puolestaan huono ajoitus, kuten esimerkiksi jomman kumman parisuhde, on torpannut yrityksemme. Olemme toki käyneet toistemme ihoilla sen verran, että tiedämme täsmälleen, millaista se voisi olla, millaista se parhaimmillaan – ja huonoimmillaankin jopa – on. Liikemies on henkilö, jota kuvaa hyvin sanonta ”mikään ei ole niin varmaa kuin epävarma”. En ole pystynyt luottamaan häneen oikeastaan milloinkaan, vaikka hän on mitä lämpimin, yllättävin, huomaavaisin ja hauskin henkilö sattuessaan kohdalleni. Hänellä ei ole kiirettä minnekään silloin, kun hän on oikeasti saapunut paikalle. Hän keskustelee syvällisesti. Joskus hän soittaa yhtäkkisesti ja silloin sydämeni aina pompahtaa kurkkuun. Analysoimme asioita läpikotaisin. Hän arvostaa suhdettamme ja väittää, että olen yksi niistä henkilöistä, jotka tuntevat hänet läpikotaisin. En ole asiasta aivan varma. Moni miespuolinen ystäväni ei ymmärrä tätä suhdetta lainkaan, vaan heissä herää allergiareaktio, suojelunhalu ja epäluuloisuus – onhan Liikemies monen silmissä pelkästään epäluotettava don juan.

Pääopetus Liikemiehestä: kehitä tällaista henkilöä kohtaan immuniteetti tunnetasolla ja ota irti vain ne asiat, joita hänellä kulloinkin on tarjolla. Joskus se on ollut hotelliyö, toisinaan iltapäivän keskustelutuokio kahvikupin merkeissä. Älä ole aina saatavissa, vaan aseta haasteita Liikemiehelle. Haasta hänet älyllisesti ja fyysisesti ja katso, millaisia reaktioita se tuottaa. Älä kilpaile muiden, kulloinkin hänen elämässään olevien naisten kanssa, vaan asettaudu aivan omaan kategoriaasi. Älä odota koskaan mitään, vaan katso, mitä tilanteet tuovat, vai tuovatko mitään. Älä pety. Ole ennen kaikkea ystävä.

Miksi se ei olisi toiminut: Liikemies rakastaa diskuteeraamista. Mikään ei hänen mielestään ole suoraviivaisesti joko näin tai noin, vaan se voi ollakin aivan jotenkin muutenkin. Itse kirjoittaudun sen verran pragmaatikoksi, että tykkään, että tavoitteet asestetaan korkealle, sitten valitaan pari hyvää ratkaisua, joista toteutetaan mahdollisuuksien niin salliessa paras mahdollinen. Periksi ei anneta, vaan pyritään tavoitteiden toteutumiseen. Olemme siis lopulta aika erilaiset henkilöt perusluonteiltamme.

Taiteilija: puoli vuotta kestänyt hurmaus. Taiteilija tuli elämääni eräänä syksyisenä iltana taidenäyttelyn avajaisten jälkibileissä. Olin nähnyt hänet aiemminkin muutamaan kertaan eri yhteyksissä vilaukselta, mutta en ollut juurikaan jutellut. Hän hurmasi minut kymmenen minuuttia kestäneen juttutuokion aikana, ja melkein vieläkin mietin, miten. Hän keskittyi täydellisesti hetkeemme, vaikka yhteiset ystävämme pörräsivät ympärillä erinäisiä kommentteja heitellen. Hänen kiinnostuneisuutensa ja huomionsa saivat minut pauloihin, vaikka pidänkin itseäni jonkinmoisena kehäkettuna, jolla jalat menevät harvoin alta. Aamuyöstä hän oli lähettänyt facebook-ystäväkutsun, johon vastasin seuraavana iltapäivänä. Hänessä on taiteilijoille tyypillistä herkkyyttä, pitkäjänteisyyttä, ammatillista ylpeyttä, suoranaista ylenkatsetta jopa ja roimaa tulenpaloa. Harrastukseni sivuaa hänen ammattiaan, joten katsoin häntä ylöspäin ja kunnioitin suuresti. Vaihdoimme muutaman kuukauden aikana uskomattoman määrän viestejä ja opin tuntemaan hänet erittäin hyvin. Hän kutsui illalliselle ja saunomaan luokseen melko säännöllisesti. Tapasin hänen ystäviään. Osa heistä tiesi, että vaikka Taiteilija olikin sinkku, minä en ollut. He arvuuttelivat suhteemme laatua. Meidät jopa nähtiin useasti yhdessä, mutta minut voi nähdä kaupungin yössä monestikin ja vaikka kenen kanssa yhdessä, ilman että tilanteeseen liittyy mitään erikoisempaa. Tähän siltikin liittyi ja ryhdyin jopa miettimään Kuvioiden Muutosta. Omassa tilanteessani moinen muutos ei ole mikään pieni asia ja lopulta – etenkin hieman ikävämpien piirteiden paljastuttua Taiteilijasta – ryhdyin toden teolla pohdiskelemaan asiaa järjellä. Päädyin siihen, että Taiteilijan ja minun tieni tulisi erota toisistaan ja minun jäädä siihen, missä olinkin. Lasta ei kannata heittää pesuveden mukana, mutta olin syvällä suossa. Ylös pääseminen kesti vähintään puoli vuotta, eikä se olisi mitenkään onnistunut ilman hyviä ystäviä ja kirjoittamista. 

Pääopetus Taiteilijasta: intohimo on tuhovoimainen tunne, joka pahimmillaan sumentaa järjen ja vie paljon hyviä asioita mennessään. Sellaisen varaan ei kannata rakentaa mitään, vaikka moni luottaa juuri intohimoon ja sokeaan rakkauteen. Illuusio on valheellinen, jos se perustuu vain intohimoon.

Miksi se ei olisi toiminut: Taiteilija päätti, että kuvioni ja luonteeni ovat hänelle liian vaativia. Olin ”liikaa” ja ”mahdoton”. Itsesuojeluvaisto otti yliotteen hänestä. Näin paljon sellaisia hänen luonteenpiirteitään, jotka saivat minut tyrmistymään: miten niin hurmaavassa henkilössä voi ollakin niin luotaantyöntäviä ominaisuuksia? Jouduin pohdiskelemaan paljon myös omia pimeitä puoliani: mikä minussa on vikana, että herätän hänessä ikävää käytöstä. Sellainen tunne yhdistettynä intohimon tuomaan sokeuteen ei lupaa tulevaisuudelle mitään hyvää.

*   *   *   *   *   *   *   *   *

Mikä nyt on toisin? Miksi tämä voisi onnistua?
Sekä Reissumies että minä olemme kutakuinkin samalla tavalla tasapainoisia luonteita. Tausta-asetelmamme ovat hyvät ja suhde rakentui ystävyyspohjalta. Intohimoa on, mutta se on ymmärrettävässä mittakaavassa, keskittyy yhteisiin hetkiimme, eikä se häiritse arkea. Pystymme keskittymään vallan mainiosti muihinkin asioihin, vaikka pidämmekin yhteyttä säännöllisesti. Pystymme olemaan tapaamatta toisiamme, vaikka pitkät tauot aika ajoin turhauttaisivatkin. Tiedostamme, että meillä ei ole mahdollisuutta aina tavata kun haluaisimme. Ei tämäkään suhde ole kaikin puolin helppo, vaikka yhdessä olo onkin luontevaa. Kunnioitamme toisiamme. Meillä on tietynlaiset säännöt, joista emme tingi. Vaihdamme ajatuksia paljon. Puhumme kaikista asioista, myös puolisoistamme ja tulevaisuuden suunnitelmista sekä monenlaisista tunteista. Seksimme on erinomaista. Jaamme samantyyppisen huumorintajun. Haluamme samanlaisia asioita. Sattumiin en usko, vaan uskon lujaan tahtoon, tilanteiden lukukykyyn, ennakointiin ja suunnitteluun.
Universumi on jollain erikoisella tavalla ollut monessa asiassa puolellamme.