Runollinen mieleni mun

Tunnen äänesi soinnin korvissani,
vaikka olet liian kaukana kuullakseni sinua
Kehoni tuntee läheisyytesi,
vaikka olet liian kaukana koskettaaksesi minua
Silmiesi tutun hymyn huomaan katsoessani peiliin,
vaikka olet liian kaukana että näkisin silmissäsi sen.

Olematta arjessani olet voimakkaasti läsnä – kun kuvittelen.

– Indigo

***********************************

Runo sai inspiraationsa Reissumiehestä ja se syntyi kaihosta ja kaipauksesta. Ei mennyt kauaakaan kun jälleen tapasimme. Hän tuli käymään arjessani, hetkeksi, lainaan, mutta kuitenkin – hän saapui. Runo tuli lihaksi. Ehkä siinä oli kutsurunon voima? 🙂