Vertaistukiryhmän puuttuessa

Aloitettuani kirjoittamaan blogiani, ryhdyin miettimään syytä siihen: miksi oikein kirjoitan? Löysin useampiakin syitä sen lisäksi, että Reissumies kannusti minua kirjoittamaan. Alun perin ryhdyin pohdiskelemaan ajatusta omiin kokemuksiini perustuvasta blogista, koska aihepiiri on sellainen, josta ei koskaan oikeastaan kuule kenenkään puhuvan ääneen. Salarakkaita ja sivusuhteita käsittelevät keskustelut ovat erittäin kahtiajakautuneita, leimaavia ja asiallinen keskustelu aiheesta on varsin harvinaista. Meillä on vain yksi muotti, johon tulee mahtua ja jos ei mahdu, ei vertaistukiryhmää ole ja eroon päätyminen on lähes ainoa vaihtoehto. Silti rakastajia ja rakastajattaria on ollut olemassa maailman sivu monissa eri maissa ja eri kulttuureissa – myös Suomessa. Joissakin Etelä-Euroopan maissa ”jokaisella itseään kunnioittavalla miehellä” on rakastajatar. Suomessakin rakastajattaria ja rakastajia on takuulla paljon, mutta heitä ei koskaan näy eikä heistä juuri kuule puhuttavankaan. Virallisesti niitä ei ole –  olemmehan siveellinen kansa. Salaiset sivusuhteet ovat siis meikäläisittäin suuri tabu.

Salaisia sivusuhteita on pakostakin Suomessa muillakin kuin minulla, jankutti pieni kriitikko päässäni, mutta vaikka etsiskelin, edes niistä kertovia blogeja en ole löytänyt monta. Joissakin blogeissa kerrotaan kyllä avoimista suhteista, jotka ovat sinänsä mielenkiintoisia, mutta ne ovat käsitteenä varsin toisenlaisia. Yhtäkään toimivaa avointa suhdetta en ole omin silmin nähnyt. Avoimissa suhteissahan ei tehdä asioita piilossa, vaan niistä keskustellaan ja niitä puntaroidaan isommalla tai pienemmällä porukalla, jolloin spontaanius karisee. Lähtökohtaisesti tällainen avoimuus saattaa luoda paineita ja ongelmia suhteisiin, vaikka tarkoitus onkin hyvä ja rehellisyyttä korostava. Tietynlaisen läpinäkyvyytensä ja sopimuksiin perustuvuutensa vuoksi avoimia suhteita jo jollain tavalla hyväksytään, ainakin joissakin piireissä. Mutta suhde, josta kirjoitan, on kielletty. Tätä ei hyväksyttäisi missään. Toisaalta se ei aiheuta myöskään minkäänlaisia ongelmia millekään osapuolille. Emme ole kellekään häiriöksi, sillä virallisesti tätä ei ole olemassakaan.

Pikemmin kuin keskustelua, haen blogillani ajatusmaailman avartamista. Olen iloinen, jos ajatuksistani on jollekulle vastaavassa tilanteessa olevalle apua. Tällainen tilanne ei ole lainkaan ongelmallinen, jos siihen ja omaan itseensä pystyy suhtautumaan oikealla tavalla. Voin kertoa, että suhteeni voivat hyvin, ne ovat molemmat hyvin antoisia, eivät toisiaan poissulkevia. Salainen sivusuhteeni on tuonut elämääni staattisuutta ja mielenrauhaa – juuri sitä, mitä olen kaivannutkin jo pitkään. Olen saanut uuden, parhaan ystävän ja erinomaisen rakastajan. Arvostan hänen taustatilannettaan erittäin paljon enkä halua rikkoa mitään. Toivon, että kykenen tuomaan uudenlaista virtaa ja puhdasta iloa hänen elämäänsä. Ehkäpä hän voi kanavoida sitä virtaa arkipäivän kuvioihinsakin. Rakastan häntä suuresti. Ja rakkautta tässä maailmassa ei ole koskaan liikaa.