Ollaanko sydänystäviä?
Lapsena löysin ystävät haalareissa hiekkalaatikon reunalta tai myöhemmin Spice Girls -keräilykorttien vaihdon yhteydessä. Suuri osa oikeista ystävistä koostuu näistä lapsuuden kavereista tai varhaisaikuisuuden opiskelutovereista, niistä joiden kanssa mentiin ekaa kertaa baariin ja käveltiin paljain jaloin kotiin korkokengät kädessä. Aika saattaa kasvattaa lapsuuden sydänystävät henkisesti hyvinkin erilleen, mutta erilaisuudesta huolimatta aina tavatessa on kotoisa olo. Ja sydänystävällä en tarkoita sitä kaveria, jonka kanssa ihmetellään työpaikan vanhanaikaista työkulttuuria tai käydään satunnaisesti jumppatunnilla. Sydänystävällä tarkoitan niitä muutamaa henkilöä, joille voi soittaa kolmen promillen humalassa tai kertoa ummetusvaivoista vaivaantumatta.
Nykyään kiinnostavaan ihmiseen läheisesti tutustuminen vaatii lapsuuden aikoja enemmän. Toisaalta potentiaalinen sydänystävämateriaalikin on kapeampi kuin teininä, enää ei välttämättä riitäkään että kuunnellaan samaa bändiä. Parisuhdemarkkinat sivuutan tästä pohdinnasta kokonaan, nehän vasta punnintaa ovatkin. Joka tapauksessa on vaikea sanoa mahtavalle tyypille että hei, voitaisko mennä joku ilta oluelle. Jos näin pitkälle sitten pääseekin, edessä voi olla pitkäkestoinen prosessi ennen sydänystävystymistä, jonka aikana arvioidaan henkilökohtaisia mieltymyksiä ja arvoja, tutkitaan onko kyseisellä mahtavalla tyypillä tilaa vielä yhdelle läheiselle ihmissuhteelle ja ennen kaikkea: selvitetäänkö onko siinä ihmissuhteessa sitä jotain.
Itse olen löytänyt aikuisena muutaman henkilön, joiden kanssa ystävyyssuhde niin sanotusti toimii, pyyteettömästi ja vastavuoroisesti. En ole aivan varma miten kaikki lopulta tapahtui, mutta näiden henkilöiden kanssa kaikki loksahti paikoilleen. Mielestäni riittävä määrä yhteisiä kiinnostuksenkohteita takaa, että ystäviä näkee usein mutta toisaalta täytyy olla myös sen verran tilannetajua, että antaa ystävälle tarvittaessa tilaa ja omaa aikaa. Omasta tilasta ja kiireestä on sitten helpompi palata ihmisten keskuuteen, kun tietää siellä olevan ystävä odottamassa.
