Ensivaikutelman sanotaan syntyvän 90 sekunnissa. Asenteen lisäksi ensivaikutelmaan vaikuttaa vahvasti pukeutumistapa, josta johtuen monet yrittävätkin viestiä vaatetuksellaan erinnäisiä asioita. No mitä sitten viestitään? Tavoitteena voi olla asiantuntijuuden korostaminen, nuorekas elämäntapa, kapinallisuus tai trendiherkkyyden esiin tuominen. Pukeutumisella voi myös esimerkiksi kertoa kannattavansa kestävää kehitystä elämäntapana tai fanittavansa täysillä 60-lukua.

Varsin konservatiivisella opiskelualallani olen välillä nähnyt ongelmallisena liian pitkälle viedyt pukeutumissignaalit. Vapaapäivänä puen mielelläni päälle Acnen ylisuuren kukkacollegen ja yhdistän sen mustiin samettilegginseihin. Tämä ei silti tarkoita sitä, että suhtautuisin työntekoon vähemmän tosissani kuin ne muutamat kirjastoonkin jakkupukussa saapuvat kollegani. Toki pukeutuminen on minulle myös keino välittää mielialoja, mutta myös tapa käyttää luovuutta, piristää arkea ja täyttää sen hetkistä henkilökohtaista esteettistä mielikuvaa. Välillä on ihan kiva laittaa kreisisulkapaita päälle ihan vain siksi että huvittaa. Työpaikkojen pukeutumiskulttuuri on tietenkin eri asia, siellä vallitsevat pukeutumisnormit tulee ottaa tosissaan ja kunnioittaa muita niitä noudattamalla. 

Parhaimmillaan pukeutuminen voi tuoda iloa myös muiden elämään. Lukuisat kerrat olen pysähtynyt  kaupungilla hymyilemään itsekseni, kun vastaantullut mummo on kotoa lähtiessään vetäissyt päälleen pinkin velourpuvun tai laittanut jalkaansa neonväriset kengät. Kuinka söpöä. Ei se niin vakavaa ole. Suhtaudun lähinnä lämpimän huvittuneesti yläasteikäisten nuorten pyöriessä kaupungilla milloin mangasta inspiroituneena pupunkorvat päässään, milloin vanhemmiltaan lainatuissa vaatteissa. Rajojensa rikkominen tyylillä on varsin turvallinen tapa tutustua itseensä ja aiheutuneet vahingot rajoittunevat lähinnä mahdollisesti myöhempiin omien valokuvien nolostuneisiin selailuihin. 

kuvat: X