Live your fullest
Nonneeh! Viimenen osio persoonallisuus-teemaan liittyen, vaikka edelleenki tästä löytyis niiiiiiin paljo kirjotettavaa! Se miks mua kiinnostaa persoonallisuus-tyypit, johtuu siitä että voin oppia niiden kautta ymmärtämään itseäni ja muita paremmin. Ja nyt kun näitä asioita oon tutkiskellut, koen että oon saanut juurikin ymmärrystä niistä eniten irti. Mun mielestä on hyvä tietää ainakin omat persoonallisuuden pääpiirteet, varsinkin jos oot todella ääripää joissain toiminta-tavoissa, elämäntyylissä, käyttäytymisessä etc, koska ainakin mulla tulee joskus ongelmia muiden kanssa esim. työskennellessäni jos ollaan persoonallisuuksilta todella erilaisia. Ja mitä paremmin ymmärtää itseä ja muita, sitä yhteistyö-kykyisemmäksi tulee. Ja tämä pätee varmasti myös ihan kaikissa tilanteissa ku ollaan tekemisissä muiden ihmisten kanssa.
Koen että itsetuntemus on omannäköisen elämän, ja itselle totuuden mukaisesti elämisen ehto. Kun tiedät mistä pidät, mikä sopii sulle, voit karsia ne vaihtoehdot pois jotka ei sovi; esim harrastuksen aloittamisen suhteen, työelämän suhteen, ihmisten suhteen jne. Itsesi tuntemalla et luultavastikkaan poikkea niin monesti omalta polulta ja mee virran mukana väärään suuntaan, et enää eksy ja harhaile niin paljon elämässä ja tee virheitä. Mulle se on tärkeetä, vaikka kaikki virheet ja harhailut toki kuuluu elämään ja omalta mukavuus-alueeltaki pitää uskaltaa poistua. Mutta itsensä tuntemalla sellaset isommat virheet tulee ohitettua. Voi sanoo ei kiitos monelle asialle mistä muut on innostunut, kun tiedät ettei se oo sun juttu. Lyhyesti sanottuna omaa luonnetta vastaan eläminen loppuu; päätöksen teot helpottuu kun ei tarvi epäröidä niiden kanssa, omat unelmat selkenee.
Ja muiden ymmärtäminen on ihan yhtä tärkeetä. Se tulee yleensä sen mukana kun oppii ensin ymmärtämään itseä. Ku ymmärrät muiden käytöstä, toiminta-tapoja, elämäntyylejä, persoonallisuutta; se vähentää turhautumista, ärsyyntymistä, arvostelua, ennakkoluuloja, tuomitsevuutta, paskan puhumista, päivittelyä, ihmettelyä jne. Kun ymmärrät muita, oot automaattisesti hyväksyvämpi, ennakkoluulottomampi, suvaitsevampi, helpommin anteeksiantava, ymmärtävämpi, rakastavampi, kunnioittavampi ja sun arvostelun tarve vähentyy. Eli kaikki negatiiviset tunteet muita kohtaan vähenee ja tilalle tulee positiivisia tunteita ja ajatuksia, mikä yksinkertaisesti tuo lisää positiivisutta sun omaan elämään, ja sitä kautta myös muiden. Susta tulee tunne-älykkäämpi ja sitä kautta sun elämä muuttuu posiitivisemmaks, koska ihminen on sitä mitä ajattelee ja ajatuksilla on valtava voima ohjailla meitä.
En nyt meinaa että vain itsensä tuntemalla ja muita ymmärtämällä elämä muuttuis jotenki yltiö-positiiviseks, ihanaksi ja onnelliseksi, ei todellakaan. Se vaan auttaa siinä. Onnellisuus ja hyvä elämä on monen asian summa ja on kytköksissä todella moniin asioihin elämässä. Koen että itsetuntemus on oman onnellisuuden perusta. Sillon sä vaan teet asioita mitkä tekee sut onnelliseks, elät miten parhaakses näät, etkä oo muiden mielipiteiden, arvostelujen tai tuomitsevuuden orja, vaan vapaa elämään itsellesi. Sun ei tarvi enää ikinä miettiä ”mitähän muut ajattelis siitä” koska sun orjuus loppuu siihen ku tajuat että joko elät onnellisesti itsesi näköistä elämää, teet kaikkee mistä oot ikinä unelmoinu, oot itse itsesi herra. Tai toinen vaihtoehto on elää muiden arvostelujen ja mielipiteiden orjana, pidätellä itteensä elämästä omannäköistä elämää, tekemästä omia valintoja ja päätöksiä, tavotella omia unelmia, tekemästä asioita mitkä tekee sut onnelliseks; vaan siks että joku ei välttämättä ymmärrä….kuulostaa niin turhalta ja tyhmältä, mutta todella moni miettii silti sitä niin paljon. Musta tuntuu että yleensä ne jotka miettii mitä muut ajattelee, on niitä jotka tuomitsee ne jotka elää täysillä omaa elämää eikä välitä muiden mielipiteistä.
Mä en ainakaan täällä elä muita varten, tai oo täällä pallolla muita miellyttääkseni. Siitä lyhyestä ajasta minkä saan täällä olla aion ottaa kaiken irti, ja elää niin onnellisesti, ja itselleni totuuden mukaisesti ku ikinä pystyn. Tietenkin muita kanssa-eläjiä kunnioittaen ja kannustaen. Mitä onnellisempi sä ite oot, sitä enemmän levität positiivista energiaa ja teet ihmisistä sun ympärillä onnellisempia. Ja en meinaa etteikö muiden seurassa sais olla negatiivinen jos on huono päivä, mun mielestä sillon PITÄÄ olla aidosti just sitä mitä sillon on. Ja älkää kuvitelkokaan että minä oisin aina positiivinen, mulla on ajoittain todella huonoja päiviä ja kaikki vituttaa. Välillä taas tykkään jopa niistä päivistä jos oon surullinen, koska sillon mä oon kaikista luovimmillani. Maalaan ja piirtelen ja kuuntelen Lana Del Reytä tms ja vellon itsesäälissä.<3 Ehkä ostan jonku Ben&Jerrys- jäden ja postaan instagramiin jotain ”Fuck the world, Fuck all men, Men are idiots, Life sucks, Living sucks, Fuck my life” quoteja 😀 En tavallaan uppoo niihin negatiivisiin tunteisiin ku tiiän et ne kyl menee pois ku antaa niille tilaa olla ensin mussa, ja hengaan niiden kaa. Antaa niiden tehä musta luovan, ironisen, sarkastisen, itsesuojelu-mekanismeilla leikittelevän, hauskan (omasta mielestä) ja synkän tyypin joksiki aikaa. 😀
Hei, ihanaa sunnuntaita kaikille ja muistakaa että vaikka sun MBTI ois mikä, voit tehä mitä ikinä haluut, ja elää just niiku haluut!<3 Ja jos teillä heräs jotain ajatuksia tai kyssäreitä aiheeseen liittyen tai mihin tahansa, nii nakkaa kommenttia! Toivepostauksia otan myös mielellään vastaan. 🙂
