Oon pyöritelly omaa työelämää ja tapaa tienata mielessä nyt pidemmän aikaa eri perspektiiveistä ja vähitellen alkaa ajatukset selvitä, ehkä. 😀 Tää ei nyt kuitenkaa liity mun tienaamiseen tai mun elämään muutenku mun yleisiin näkemyksiin ja mielipiteisiin mitä työntekoon tulee. Koen et Suomi on TODELLA suorituskeskeistä kansaa, ehkä meille on tarttunu vanhemmilta sukupolvilta joku ”työtä on tehtävä oli se mitä tahansa, ite pitää leipänsä tienata ja kantaa kortensa kekoon-”ajatusmalli, koska he ovat olleet rakentamassa tiukemmilla ajoilla hyvinvointi-valtiota, perustaneet perheitä ja lisääntyneet paljon nuoremmalla iällä kuin nykyään lisäännytään, joten kyllä sitä massia on tarvittu. Sillon myös arvostettiin enemmän omakotitalo-asumista, joihin tarvi tietenki lainan, minkä takaisin maksuun tarvii rahaa, eli töitä.

Suorituskeskeiseen kulttuuriin nykyään ajaa myös ulkoapäin tuleva painostus, ihmisiä valitettavasti määritellään hyvin paljon sen kautta mitä työtä tekee, mikä näkyy lähes päivittäin ja varsinkin uusiin ihmisiin tutustuessa. Tinderissä eka kysymys hyvin monesti on ”mitäs sää teet työksi?” ennemmin ku ”mitä sää harrastat, mitä sää tykkäät tehä”. Monien lehtien otsikoissa puhutaan ihmisestä ammattinimikkeiden kautta kuten ”uutis-ankkuri haki avioeroa” Jos kerran uutis-ankkuri on sen verran tunnettu että hänestä voi tehdä uutisia millä ei ole mitään merkitystä kenellekkään, eikö sillon vois käyttää ihan etu-nimeä ja kuvaa, jos oletus on että tämä henkilö on tunnettu. Meijän ajatuksia ohjaillaan päivittäin siihen suuntaan ettet oo mitään etkä kukaan ellei sulla oo töitä, ellet oo ”menestynyt”. Tai no, sillon sä oot laiska, saamaton, loinen, lusmu, yhteiskunnan elätti u name it. Meidän kulttuurissa on tapana myös ihannoida toisten saavutuksia ja taitoja, mutta monesti unohdetaan se ihminen niiden takana, ansaitseeko hän ihannoinnin, onko hän hyvä puoliso, hyvä vanhempi, hyvä ihminen itselle ja muille.

Ja mitä se menestys ja hyvä elämä loppujen lopuksi kuolinvuoteella tarkottaa; onko ihminen elämässä menestynyt kun on tienannut rahaa, saanut mainetta ja kunnianosoituksia siitä mitä on tehnyt, ajatteletko eläneesi hyvän elämän koska olit rakentamassa yhteiskuntaa, jonka verorahoja ei kuitenkaan käytetty niinku sinä oisit toivonu (linnanjuhlien budjetti 2013-2018 kevyet 19 miltsiä, Oulun kivisydän, miksei niitäki rahoja ois käytetty ympäristönsuojeluun, pyrittäs vähentää autoilua näin pienessä kaupungissa ja panostettas julkiseen liikenteeseen. Noh loppupeleissä itse oon kyllä tyytyväinen siihen että suurinosa verorahoista käytetään sosiaaliturviin ja yleiseen julkishallintoon, en valita, mutta nään silti parantamista.) Koetko viimeisillä tunneillas elämäsi tärkeeksi koska olit hyvä ja tunnollinen työntekijä, ja uhrasit paljon omaa elämää, aikaa, ystäviä, perheen ja omia harrastuksia ja oikeestaan myit koko sielus yhteiskunnalle ja oravanpyörälle. Gongraz! Tuleeko se menestys todella ulkoisista asioista vai sittenki joistain ihan muista.

Kyllähän työstä, oli se mitä tahansa saa kokemuksen itsestään itsenäisenä ja ahkerana, ja tuntuuhan se hyvältä kun tietää että on tehnyt töitä sen safkan eteen mitä syö, eikä valtio auta sua sen ostamisessa. Mutta tuossa ajattelussa saattaa olla paradoksi, jos työ on sellasta missä et koe toteuttavas itseäsi, et nauti siitä tai koe onnistumisia, ja joka sunnuntai vituttaa lähtä huomenna taas töihin, onko ihminen sillon itsenäinen ja vastuullinen aikuinen, vai kapitalismin aivopesemä lammas? Itsenäinen tienaaja ja vastuullinen valtarakenteiden rakentaja ja yhteiskunnan ylläpitäjä ja edistäjä kyllä, mutta ei oman terveyden, onnellisuuden ja hyvinvoinnin kannalta itsenäinen ja vastuullinen. Haluatko ylläpitää yhteiskunnan rakenteita ja luoda tuleville sukupolville parempaa ja toimivampaa yhteiskuntaa oman hyvinvoinnin kustannuksella? Onko lisääntyminen edes tällä luonnonvaroja ylikuluttavalla planeetalla järkevää? Jos haluat lisääntyä niin parasta olisi tehdä pieniä ympäristötekoja ja kannustaa muita myös säästämään luontoa, ja tätä nyt tietenki kuuluis tehdä jokatapauksessa, tavoitehan olis pysäyttää ilmastonmuutos. Ja jos haluat rakentaa yhteiskuntaa ja kantaa kortes kekoon mutta et kadottaa ittees ja laiminlyödä omaa hyvinvointia, kannattaa miettiä mikä ammatti just sulle sopii, niin että väh. 65%  ajasta tykkäät siitä, se on luontevaa, ja sulla jää sopivasti aikaa tehdä muita asioita joista nautit ja saat kiksejä. Jos teet epämiellyttävää duunia eläkkeen takia, kärsitkö mielummin nyt nuorella iällä epätyydyttävässä elämässä ja nautit sitte vanhana rahoista, jos sulla siis terveys ja kunto kestää, jossei valtio oo päättäny olla maksamatta eläkettä tulotasojen mukaan, tai jos ees ylipäätään oot elossa.

Työ on kuitenki se mikä vie suuren osan meidän elämästä, jos teet esim 8 tuntisia päiviä 5 kertaa viikossa, (laskin esiin) 8×5=40, eli teet viikossa 40h töitä. Viikossa on 168 tuntia, eli työn jälkeen sulle jää kaikkeen muuhun 128h. Jos nukut 7h joka yö, 7×7=49 , 128-49=79 sulle jää viikossa siis vapaata valveilla oloaikaa 79h. Jos heräät aamulla 1,5h ennen töitten alkua valmistautumaan päivään, ja tuo puolikas tunti menee työmatkaan, eli töiden ympärillä oleva työhönvalmistautumis aika+ työmatkat viikossa tekee 14h. Nyt on enää 65h viikossa vapaa-aikaa. Eli töidenympärillä oleva aika+ työaika viikossa, (40+14=54) ja vähennetään se vapaa-ajasta mikä jää nukkumisen jälkeen, (79-54=25) YAP. Tän kuvitteellisen kaavan mukaan tällaselle tyypille jäis 25 tuntia enemmän vapaata valveilla olo aikaa viikossa, ku mitä se viettää töissä. 25h. Tuohon ku viel lisätään kaikki koiran kusetukset, laskujen maksut, kaupassa käynnit, työasioiden pyörittely, mahd. ylityöt, pakolliset talouden hoitamiset ja satunnaiset velvollisuudet, pidemmät yöunet, nii nopeeta tuo aika on kulutettu, ja vapaa-aika ja työ-aika on 50/50, tai jopa 60/40.

Vähän yksinkertasempi esimerkki vuorokausi-kaavalla, jos teet 8h töitä, nukut 8h, sulle jää 8h valveilla olo aikaa. Töihin valmistautuminen+ työmatkat, 2h per päivä, 8-2=6, eli 6h vapaa-aikaa. Siitä vielä kaikki epämiellyttävät velvollisuudet pois, vaik 1,5h päivä, rehellistä vapaa-aikaa jää 4,4h. Toi aika kannattaa todellaki käyttää johonki mistä oikeesti nauttii.

Ihanteellisintahan ois että oikeesti nauttis siitä 8 tunnista minkä tekee töitä, ja nauttis myös vapaa-ajasta. En siis todellakaan oo työvastainen, vaan itsensä laiminlyömisen vastainen. Ymmärrän kyllä että välillä on pakko tehdä enemmän ku jaksais, joskus pidempiäki aikoja että lopulta saavuttaa sen mitä tavottelee, esim tekee vuoden täysillä töitä että saa lainat maksettua. Ja Ymmärrettävää jos on esim. iso perhe ja töissä on vaan pakko käydä että saa rahaa ruokaan ja asumiseen, vaikkei siitä nauttiskaan ja olis todella uupunut, tällasessa tilanteessa ehottomasti sairaslomalle ja muksut hoitoon isovanhemmille. Ehkä pidemmällä saikulla olis sitte aikaa käyä vaikka puhumassa erivaihtoehoista tienata jonku ammattilaisen kanssa, ja muutenki miettiä mitäs sitä ite haluis tehä ja hakee niitä töitä. Uskon vahvasti että moni työhönsä väsynyt ja elämään tyytymätön tyyppi ei kovin helposti ala edes miettii alanvaihtoa, kun ei oo yksinkertasesti energiaa miettiä sellasta, ja on jo kauan sitte ”hukannut” itsensä eikä oikeestaa enää ees tiedä mistä nauttii ja mikä on oma intohimo. Ja moni on niin vaatimaton että ajattelee että no työ on työtä ei sen tarvi olla kivaa. Tai on jo niin uupunut että on samaistunut siihen olotilaan ja kokee sen täysin normaaliksi, eikä huomaa miten mieli ja keho oireilee ylikuormituksen takia. Uskon myös että moni myös lähtökohtasesti pitää työstään, ja monet työtehtävät on innostavia, mutta uupuu koska ottaa jatkuvasti uusia projekteja ja tehtäviä vastaan koska ajattelee et mähän teen sitä mistä tykkään tai ei vain osaa sanoa ei, ja näin niistä kivoista jutuista kasaantuu stressiä, kiirettä, ahdistusta eikä aikaa jää itselle ja pysähtymiseen ja palautumiseen, joka johtaa lopulta uupumiseen. Luulisin et Touko Aallolle kävi just näin. Hän oli siis 16kk Vihreiden puheenjohtaja, sairastui masennukseen ja uupumisen takia jätti työt ja joutui sairaslomalle.

Tää Aallon tapaus oli niin hyvä esimerkki siitä millasessa suorituskeskeisessä joukkopsykoosissa suomalaiset on. Ihan kauheeta spekulaatiota ja ihmettelyä kun paljon töitä tekevä ihminen masentuu ja uupuu. Hän sanoi masentuneensa jo vuosi sitten, eikä kukaan sitä huomannu tai tajunnu, ja nyt työkaverit on yllättyneitä. Ehkä yks syy siihen onki se että ne kaikki muutki on niin sopeutunu, samaistunu ja indentifioitunu omaan työhön ja kiireiseen arkeen, ettei enää edes huomaa omaa uupumustaan, eikä siks ymmärrä kun toinen uupuu. Työstä on tullu monille elämän keskiö, ja uupumuksesta normaali tila, eikä ne enää edes huomaa olevansa ylikuormittuneita. Uskon että tällaisia; unessa olevia ja itseensä yhteyden kadottaneita, ja sitä kautta itsensä laiminlyöviä ihmisiä on Suomessa ja koko maapallolla on ihan tajuton määrä.

Ihailen itse sellasia tyyppejä jotka on luonut itselleen sopivan elämän, jossa viihtyy. Tekee työksi sitä mistä nauttii ja osaa käyttää vapaa-ajan itselleen mieluisasti. Sellaset tyypit kantaa luonnollisesti vastuuta itsestään ja omasta jaksamisesta, ja niin heillä on energiaa antaa myös muille ja olla hyvä ystävä, kumppani tai vanhempi. Sellasista huokuu onnellisuus ja elämänhalu, ja niiden seurassa on inspiroivaa ja voimauttavaa olla. Sellasia oman elämän pomoja, jotka päättää itse omasta ajankäytöstä ja mihin antaa energiaa ja kuinka paljo. Vaatii varmasti itsetietoisuutta, itsensä rakastamista ja kiinni pitämistä siitä ettei anna ympäristön paineiden vaikuttaa ja mee siihen suuntaan mitä muut sulta odottaa, jos se ei tunnu omalta. Ihailen myös Touko Aaltoa, ei varmasti oo helppoa olla koko kansan ruodittavana ja spekuloitavana, varsinkaan tällasessa yhteiskunnassa missä eletään. Mut kaiken mahdollisen tuomitsemisen ja häpeän uhalla hänellä oli rohkeutta ja rakkautta asettaa oma jaksaminen ja hyvinvointi etusijalle,  That’s the realest shit.

Jos heräsi ajatuksia aiheesta niin kommentoi ihmeessä, sen voi tehdä anonyymisti tai omalla nimellä. Kuulisin mielelläni muidenki mielipiteitä asiasta, onko jollain esim. kokemusta työssä uupumisesta ja miten tilanne ratkaistiin, tai onko jollain joku pidemmän aikavälin tavoite miksi pysyy uuvuttavassa työssä? Mitä työhön liittyviä arvoja muilla on? Mulle saa myös laittaa priva-viestiä instagramin kautta, jos haluaa jakaa ajatuksia.

https://www.youtube.com/embed/v4Rkmk8lqVo