Mä törmäsin instagrammis tosi hyvää quotee, olin postaamassa sitä mut kuvateksti alko venyy nii pitkäks et aattelin et eiköhän tää blogi oo just näitä tilanteita varten 😀 Eli se teksti oli tää: ”Beauty isn’t about having a pretty face, It’s about having a pretty mind, a pretty heart and a pretty soul.”

Eihän sillä ulkokuorella oo oikeesti mitään merkitystä jos sä oot sisältä ruma. Meinaan, jos sä oot ilkee, välinpitämätön, ja haluut muille pahaa tai ajat omaa etua muita vahingoittamalla. Jos sä poljet toisia maahan et näytät ite paremmalta, pyrit paikkaa huonoo itsetuntoa haukkumalla muita, valehtelemalla ja levittelemällä toisista ilkeitä juoruja, empatiakyvyttömyys, kateus, ylpeys ja mustasukkasuus, noi piirteet voi hallitsemattomina johtaa kipeisiin seurauksiin muille ja varmasti eniten itelle.

Seurustelisitko, tai oisitko sä ystävä tollasen ihmisen kanssa, vaikka se ois kuinka komee/kaunis ulospäin? ei varmasti kukaan haluis ajautua minkäälaiseen suhteeseen tollasen tyypin kans. Valitettavasti tollasta on niin monessa parisuhteessa, josta on vaikee irrottautua yleensä toisen mestarillisen manipuloinnin, selittelyjen, säälin kerjäämisen, syyttelyn, valehtelun ja lupailujen takia, mitä toinen sanoo vaan siksi ettei toinen lähtis pois ja sais toisen pysymään vierellä niin pitkään ku mahollista, yleensä siks et tarvii toiselta jotain, koska eihän tollanen rakkautta tai välittämistä oo.

Mä pidän niitä kauniina ja ihastuttavina, jotka on hyväsydämmisiä, aitoja, ja ystävällisiä muille. Enkä meinaa et kaunis ihminen ei koskaan olis ilkee, negatiivinen, kateellinen, mustasukkanen, käyttäytyis muita kohtaan väärin mutta kauniin siitä tekee se että tiedostaa ne paskat tunteet, hyväksyy ne itessään, puhuu niistä, tekee niille jotain. Miettii mistä ne johtuu ja tekee töitä ittensä kehittämisen eteen. Se on niin ihailtavaa ja arvostettavaa. Ei kaunis ihminen oo täydellinen, ei ulkoa eikä edes sisältä. Ei sellasta ihmistä ookkaan joka ei olis joskus toiminu väärin ja tehny virheitä. Mut mun mielestä kaunis ihminen pyrkii olemaan parempi itselle ja muille, tutustuu omiin heikkouksiin ja hyväksyy ne, koska vaan sitä kautta niitä voi kehittää.

Otan pari esimerkkiä. Mä näin joskus jonku video-pätkän missä yks nainen sano toista henkilöö joka ei ollu paikalla ”vitun huoraksi”. Mä olin aina pitäny sitä ulkoopäi tosi kauniina, mut sen jälkee mä näin sen vaan huonon itsetunnon omaavana, ilkeenä, ja kateellisena, en enää kauniina. Mä toivon et tää tyyppi on tiedostanu miks se puhuu toisesta noin, yleensä kai naisilla on tässä kateus takana, mikä on niin typerää. Jokanen joka tätä tekee ja puhuu muista paskaa tai haukkuu ilman syytä, vois miettiä oisko omassa itsetunnossa paikattavaa, ja voisko esimerkiksi ennemminki inspiroitua toisen hyvistä puolista, eikä kadehtia. Jos jollain on sun mielestä parempi perse ku sulla, inspiroidu siitä, mee salille, josset jaksa nii opettele tykkää sun äässistä sellasena ku se on, hyväksy se.

Sit yks omalle kohalle sattunu, vuosia sitte. Pari mun kaveria oli keskenään, ja en tiedä oliko muillekki kommentoinu jotain ilkeetä mun ulkonäöstä, ja toinen näistä teki sitä ihan suoraa mullekki, tietenki kivasti ”läpällä”. Jälkeenpäin nää kaks pyysi multa anteeks, ja hitto, molemmat myönsi et johtuu omasta huonosta itsetunnosta. AIVAN IHANIA. todellaki arvostan ja tietenki anteeks annoin. Toivottavasti niillä molemmilla menee nyt paremmin ja oppinu itsensä rakastamista ja hyväksyntää.

Sillon ku sul on hyvä olla ittes kans, hyväksyt ittes, sulla ei oo tarvetta arvostella muiden elämää tai ulkonäköä. Ei sun tarvi pitää kaikista, niiden elämäntyylistä tai ulkonäöstä, ei sun tarvi tykätä kaikista. Voit antaa niiden olla ja elää omaa elämää just niinku ne haluaa, ja näyttää just siltä ku ne näyttää, ja keskittyä omaan elämään. Kannattaa kuitenki miettiä johtuuko se jostain sun omista puutteista, esim. ootko kateellinen ja siks et pidä jostain, kun hän on mielestäs tyrkky, koska sä oot itestäs epävarma etkä ymmärrä miten joku tuo itteensä niin paljo esille. Ehkä sä et vaan halua mutta joku toinen on ehkä jo lapsuudessa ollu aktiivisesti esillä monissa asioissa, ja tottunut siihen. Meistä ku on niin moneksi, eikä täällä oo yhtä absoluuttista totuutta mikä on paras tapa elää, tai miltä kuuluu näyttää. Tärkeintä on että sinä itse oot onnellinen ja elät oman näköstä elämää, ja hyväksyt ittes just sellasena ku sä oot. Jos pystyt tekemään jotain parantaakses omaa itsetuntoo, tee se, jos koet että se auttais sua.

Eikä sun tarvi hyväksyä jonku toisen elämäntapaa, tai miten ne kohtelee muita, jos se on vastaan sun arvoja ja moraaleja. Sit vaan ignooraat nää tyypit. Ja jos puhut jostain henkilöstä toiselle josta et pidä, varmista ensin että puhut siitä faktoja etkä valheita, se ei johdu sun huonosta itsetunnosta, etkä yritä mustamaalata toista näyttääkses ite paremmalta. Tietenki itteä häiritsevistä tyypeistä saa ja toisinaan hyväkin puhua, paskan puhumisella/juoruilulla ja sillä et puhuu faktoista esim. hyvän ystävän kans on iso ero. Toinen voi antaa sulle uusia näkökulmia suhtautua asiaan, ja sä saatat ymmärtää miks toinen käyttäytyy niin, tai voit olla täysin samaa mieltä ystävän kans et se tyyppi eioo hyvä, ja se vahvistaa sun käsitystä hänestä, jos oot esim. miettiny ootko itse liian tuomitseva.

Mä nään et jokasessa meissä on jotain kaunista. Uskon et jokasella on hyvä ja puhdas sielu pohjimmiltaan, mut joillaki on kertyny niin paljo huonoja kokemuksia ja ympäristö on muokannu niistä muille kusipäisiä. Nää tyypit ei oo enää kauniita, ehkä joku päivä vielä, jos ne itse ymmärtää miten oma toiminta satuttaa muita ja jos niillä on tahtoa muuttua, hyväksyy omat pimeet puolet ja tekee töitä niiden muuttamiseksi. Toivottavasti tätä tapahtus maailmassa enemmän, mutta ihmisen on aina vaikee kattoa kohdata omat demonit silmästä silmään, eihän niitä kukaan haluis hyväksyä, pahimmassa tapauksessa joku on niistä ylpee, miten on voimaa satuttaa muita. Nää tyypit tuskin tulee ikinä muuttumaan, mutta ei niillä varmasti oo hyvä olla ittesä kanssa, ja se on niitten elinkautinen.

Ja mitä siihen ulkoiseen kauneuteen tulee niin kaikki on kauniita omalla tavalla. Kyllä mun mielestä hyvä itsetunto ja onnellisuus elämässä näkyy ulospäin mikä lisää viehättävyyttä. Eikä me aina tunneta kukaan onnellisuutta tai olla niin itsevarmoja 100% että näytettäs ulospäin todella kauniilta ja valovoimasilta joka päivä. Jos joku ihastuu sun ulkonäköön ku sä oot onnellinen just sinä päivänä, ja viikon päästä se hymy katoaa kun jotain on käyny mikä estää sua tuntemasta onnellisuutta, eikä tää tyyppi enää viehäty susta. Haen tällä nyt sitä kuinka abstrakti käsite ”kauneus” on.  Ei oo olemassa yhtä muottia mihin pitäs mahtua että ois kaunis. Kauneus todellakin on katsojan silmissä, jotain viehättää tumma jotain vaalee jotain pitkä jotain lyhyt… Se mikä on kenenki mielestä kaunista johtuu kulttuuri-eroista, omista sen hetkisistä mieltymyksistä, minkä kuvan media antaa just sillon siitä mikä on kaunista. Tiesittekö että Aasiassa monet naiset yrittää peittää tumman ihon vaaleilla, melkeempä valkosilla meikkivoiteilla ja puutereilla, ja välttää aurinkoa ettei rusketu? Se nähdään siellä kauniina, ja me valkoset yleensä halutaan ruskettua, käydään solariumissa ja läträtään itseruskettavilla. Ehkä koko kauneus- käsite kehitettiin vaan siksi että saadaan massoja ihannoimaan milloin mitäkin, jotta he kuluttaisivat rahaa kauneusleikkauksiin, meikkeihin, vaatteisiin, hiusväreihin….jotta talous pyöris ja raha liikkuis. Entä ootteks ikinä miettiny kuinka absurdeja kauneus-kisat on? Eihän Miss-Suomi oo Suomen kaunein, hän on enimmistön mielestä kaunein siitä pienestä joukosta mikä niihin kisoihin valitaan. Ja miettikää Suomea maailman kartalla, kuinka pieni maa me ollaan, Ja kuinka vähän ihmisiä täällä on suhteutettuna koko maailman väestöön. Mehän ollaan ihan kärpäsen paskoja kaikki. Ja äänestääkö koko Suomi? noei. osallistuuko kaikki Suomen kauniit naiset, no ei. Ehkä äänestäjissä oli enemmän tällä kertaa tummista viehättyviä entä vaaleista? Ehkä ens vuonna ”mediaseksikäs” on jotain ihan muuta ku mitä tänään ja voittaja näyttää ihan toiselta.

Asiat muuttuu, maailma muuttuu, ajatukset muuttuu, ihmiset muuttuu, se on luonnon laki. Välillä näytetään ulospäin kauniimmalta ku toisena päivänä, joku ei pidä sua ihastuttavana ollenkaan ja joku ihailee valtavasti. Välillä me ollaan huonompia ihmisiä itselle ja muille, välillä parempia, elämäntilanteesta ja niin monista tekijöistä riippuen. Mokaillaan ja opitaan niistä, otetaan välillä muita paremmin huomioon ja välillä vähemmän. Epätäydellisyys on sellasenaan täydellistä, ja absoluuttista täydellisyyttä ei oo olemassa, joten ei oo epätäydellisyyttäkään. Niin. Kauneus on vaan abstrakti käsite, Joka muuttuu jatkuvasti, joten opettele rakastamaan itseäsi just sellasena ku oot<3