Noniii! Viime kirjotus ois venyny niin pitkäks jos oisin sitä vielä jatkanu niin kerron nyt vähän lisää meikäläisen elämästä INTJ:na!
Tätä kuvataan siis tutkija/arkkitehti/mastermind-luonteena, mikä on hyvin osuva kuvaus. Oon aina ollu tosi kiinnostunu vähän kaikesta, ja todella tiedonjanoinen. Eniten maailmasta ja ihmisistä. Miten kaikki toimii, miten maailma on syntyny, miks ihminen toimii miten toimii. Olin jo skidinä tällanen; mulla oli vihkoja mihin kirjotin jotain tutkielmia mistä vaan aiheesta, esim selvitin joku huonekalun alkuperän, materiaalin, koko sen historian. Se vihko taitaa edelleen olla tallessa mökillä…:D Oon aika hyvä yhdistää asioita, laskee 1+1 ihmistenki suhteen. Hahmottaa kokonaisuuksia. Se on kyllä yks mun vahvuus. Ja myös oppiminen, oon vastoin kaikkia mun aiempia käsityksiä enemmän teoreettinen, sellanen tyyppi joka oppii paremmin lukemalla ku tekemällä. Sisäistän myös asioita nopeesti. Koen et mun oppimiskyky on melko hyvä, mikä on kiva ku luen paljo kirjoja ja etin tietoo netistä.
Oon myös aina rakastanu kirjottamista. Koulussa rakastin esseiden kirjottamista, ja sitä jos sai tehdä yksin jonku esitelmän jostain aiheesta. Mut vihasin sen esittämistä. En oo esiintyjä-tyyppi niinkää. Mulle on helpompi kirjottaa asiat auki ku puhua ne auki. Mut jos joku asia on musta oikeesti tosi mielenkiintonen, ja oon ”passionated” siitä, sillon myös mielellää esittelen sen ja puhun siitä.
Yksinolosta oon nauttinu kans aina, ja oikeesti ootin vaa skidinä että pääsen muuttaa kotoa yksin asumaa, mikä oli mun suurin unelma. 😀
Vietin paljo aikaa omassa huoneessa omien juttujen parissa, piirtelin, luin kirjottelin, kuuntelin musaa, välillä toki kyllästyin kaikkeen ja leikin siskon ja kavereiden kans. Yks hauska muisto on ku rakennettiin lumilinnaa siskon ja kaverin kans taka-pihalla, ja muistin et hitto se yks musavideo ohjelma alkaa iha just ja jätin leikit kesken ja menin kattoo. Sillon vanhemmat koitti saaha mut takas ulos leikkii mut rakastin yli kaiken sitä ohjelmaa missä listattiin musa-videoita katsotuimpien mukaan! En tiiä johtuko se siitä et Bomfunk Mc’s oli melkee joka viikko listan kärjessä ja olin ihastunu siihen toiseen niistä, jolla oli rastat. 😀
Oon aina myös ollu tosi määrätietoinen ja itsepäinen, äiti jaksaa aina muistuttaa siitä ku mun oli pakko saaha sellanen pikku-mopo roudattua lumivuoren huipulle ja laskee sillä alas, se oli vaikeeta koska olin melko taapero, ja itkin monta tuntia mut en luovuttanu! Lopulta sain sen sinne ylös ja pääsin tyytyväisenä laskee mäen alas. 😀 Peruskoulussa en oikee tykänny mistää kotitalous-tunneista tai liikunnasta tai mistää missä tehtii ryhmässä jotain. En nykyäänkää tykkää ryhmätöistä, oon yksin työskennellessä paljo tehokkaampi+ lopputuloksesta tulee aina mun näkönen. Peruskoulussa olin vahvimmillani lukuaineissa (lakitieto, yhteiskuntaoppi ,enkku, fysiikka) jotka oli yleensä 9-10 luokkaa todistuksessa. Joidenki auktoriteettien kans en tullu toimee ollenkaa. Joidenki kans taas tosi hyvin. Käytökseltäni oon aina ollu ihan kohtelias, mutta kyllä aikuisetki osaa olla todella kapea-katseisia ja epäreiluja, ja sellasten kans en tullu toimeen.
Ala-asteella ei ollu aina helppoo olla muiden lasten kans; muistan ku en oikeen ymmärtäny miten ne jaksaa puhua niin mitättömistä jutuista. Ajattelin iteksee et ”ei hitto noi on lapsellisia..” ja sit tajusin et nehän on lapsia, et eikö munki pitäis olla lapsellinen lapsi.. noh, olin vähän pikkuvanha skidi. Pidin enemmän mua vanhemmista lapsista. Tytöillä oli monesti tapana koota jotain ”vihaus-kerhoja” missä valittiin aina yks luokan tytöistä kelle ei puhuttu ja joka jätettiin yksin. Aivan naurettavaa ja idioottimaista. Jäin yleensä noiden klubien ulkopuolelle. Sillon ku mä olin se vihattu, niin parasta ehkä mun luonteessa on se ettei tollaset haitannu yhtään, päinvastoin. Kaverit ei tullu samaa matkaa kouluun, vaan feidas, millon olin tyytyväinen ku sain kävellä rauhassa napit korvilla kouluun kuunnellen steen1 tai julma-henkkaa. 😀 En myöskään oo tainnu ikinä kokea konkreettisesti yksinäisyyttä, enkä tiiä osaisinko edes. Vietän paljo aikaa yksin koska nautin omasta seurasta.
Se on kyllä yks introverttina elämisen etu, kun ei oo ikinä tavallaan tarvi muita, vaan sillon ku on muiden seurassa on puhtaasti siks että haluaa, sama parisuhteessa. Tietenki joskus kyllästyn ja turhaudun omiin juttuihin ja sillon kaipaan seuraa, ja sitä on aina myös saatavilla.<3
Mua on kuvattu pari kertaa ”vanhaksi sieluksi”, Yks vanhempi ihminen ihan suoraan kysy multa miltä tuntuu elää vanhana sieluna ja saanko usein Deja vu:ita… Meen jotenki hämilleni tollasista, ja en ite uskalla omaksua tuota kuvausta koska se tuntuu jotenki niin… se on iso kohteliaisuus. Mun pappa taas sanoo mua luonnonlapseksi, minkä voin helposti hyväksyä ja omaksua. 😀
Noh lapsuuden jälkeen about 17-20 veenä elin aika ekstroverttiä elämää, muutin Raaheen missä asuin n. 3,5v. Se oli kyllä melko villiä aikaa, ja täysin vastoin mun pohjimmaista persoonallisuutta. Tuollon olin kyllä niin hukassa itteni kans. 😀 Tohon aikaan mahtu 2 poikaystävää, 2 eri kämppistä, yksin asumista myös, ja joka vklp ihan järjettömiä koti-bileitä, mihin kutsuttiin kämppiksen kans facebookissa about 100 tyyppiä. Kerran tais vaan käyä poliisit ovella 😀 Asuttiin sellasessa solu-kämpässä, niin tilaa kyllä riitti. Sen jälkeen ku täytin 18 joka viikonloppu meni baareillessa. Oli kyllä hauskaa aikaa, varmaan alkoholin kulutuksen takia.. selvinpäin en ikinä ois kestäny sellasta. Mut ehkä tollanen itsensä etsimis-vaihe ja sekoilu kuuluu nuoruuteen…? 😀
Raahen jälkee muutin Tampereelle sen aikasen poikaystävän kans, mut lähin sieltä hyvin nopeesti takas pohjosee. Se suhde ei toiminu ollenkaa, mutta ei siitä sen enempää. 2014 muutin vihdoin oikeesti yksin tähän kämppään missä nykyään asun, eli kohta tulee 5vuotta täyteen tässä. Tästä on tullu mulle tosi rakas koti. Tää on ihan mun näkönen, aika boheemi-sisustus, kynttilöitä, suitsukkeita, antiikkia, tauluja, kasveja, puisia ja rottinkisia huonekaluja, paljon koriste-esineitä, maalausteline, ompelukone ja paljon kirjoja hyllyssä+ aina musat soimassa. Voisin joskus ottaa täältä vähän kuvia tänne, mutta en nyt koska en oo siivonnu..:D Viihdyn tässä paremmin ku hyvin enkä tiiä mikä mut sais tästä muuttaa pois… Ehkä joku pv haluisin jonku söpön kaks-kerroksisen mummonmökin missä ois yks huone pyhitetty vaan chillailulle, kynttilöille, suitsukkeille, läppärille, kirjoille ja säkkituolille. Ja yks huone kaikkee maalailua varten, missä ois seinillä tauluja, lattialla maalausteline ja sellanen kiva pyöree istuintyyny minkä päältä voisin maalata, sellanen huone missä ois tilaa maalata huonekaluja ja tehä muitaki käsitöitä. Ja oma piha ois ihana, missä vois kasvattaa kukkia ja mansikoita ja omenapuita. :))
Nyt ku oon asunu kohta 5 vuotta täällä Oulussa, oon löytäny aivan ihania ihmisiä mun ympärille, joiden kans voidaan puhua ihan mistä vaan. Mun ystit on ihan parhaita.<3 Oon tainnu sen ennenki täällä sanoo :’D Mut oon tosi onnellinen niistä ihmisistä. Ja muutenki, elän vihdoin niin omannäköstä elämää, mistä oon tosi kiitollinen ja onnellinen. Kaikki vääräänsuuntaan menemiset ja vastoinkäymiset on näyttäny mulle mitä mä en halua elämääni ja sitä kautta oon löytäny itteni ja sen mitä haluan. Vääräänsuuntaan oon menny usein, virheitä oon tehny paljon ja tulkinnu tilanteita väärin. Mut eihän elämän kuulukkaan helppoa olla, ja tietenki vastoinkäymisiä yms. on jatkossaki luvassa mutta koen olevani jo aika henkisesti vahva, joten varmaanki selviän kaikesta ilman isompia kolhuja.(jää nähtäväksi :D) + Itsetuntemus helpottaa elämää siinä ettei varmaan tuu mentyä niin useesti vääräänsuuntaan enää.
Oon myös aina matkustellu yksin, en paljo mut oon käyny Kroatiassa, Balilla kahesti ja Thaimaassa. Mun ois vaikee kuvitella lähteväni jonku toisen kans, tai no, voisin lähtee kunhan meillä ois suht. samat mielenkiinnon kohteet ja se mitä matkustamiselta halutaan. Mun onneksi tapasin sattumalta maailman huipuimman tyypin Thaikuissa jonka kans reissasin pitkään yhessä. Meillä natsas kaikki, ja hän on nykyään mun todella ihana läheinen ystävä jonka kanssa pidetään tiiviisti yhteyttä. Sillä on vielä yhtä musta huumorintaju ku mulla ja käyttää sarkasmia lähes yhtä nokkelasti ku minä, joten on ihanaa ku mun ei tarvi sen kans varoo mitään sanoja vaan voin olla ihan oma itteni. Vaikka mun läpät ois vähän pimeitä ja ilkeitä välillä, se ei tuomitse mua koska tietää millon heitän läppää, ja että oon oikeesti hyväsydäminen ihminen. Sen kans voin myös puhuu syvällisistä asioista ja noh, ihan kaikesta. Mä en myöskään oo oikeen paketti-matka-tyyppiä, missä on ennalta määrätty hotelli ja lennot. Enkä oo oikee sellanen tyyppi joka lähtee viikoks johonki rannalle makaa. Rakastan aktiviteettejä niiku vaeltamista, ja seikkailen paljo eri paikoissa ku reissailen. Kiersin about koko Thaikun pohjosesta etelään, ja Balin oon nyt kiertäny kokonaan. Joten jos ikinä jonku kans lähen yhessä matkustelee se vaatii toiselta myös seikkailu-henkisyyttä, kiinnostusta luontoon ja paikalliseen kulttuuriin, eikä vaan niihin asioihin mitkä on tehty turisteja varten.
No mitä parisuhteisiin tulee, Oon pohjimmiltani yksineläjä ja sinkku-ihminen. Mulla on ollu elämäni aikana 3 parisuhdetta, ja kyllä mä koen olevani onnellisempi yksin. Varmasti johtuu myös siitä ettei suhteet oo toiminu niinku parisuhteen pitäis, mutta myös siitä että mä vaan rakastan tehä omia juttuja ja keskittää energiani itteeni. Ehkä joidenki parisuhteiden jälkeen tuntuu vapauttavalta ku on vihdoin aikaa keskittyä vaan itteensä. Sinkkuus on mulle sellanen luonnollinen tila, ja parisuhde poikkeustila. Oon varmaan parisuhteessa myös aika haastava tyyppi, haluan paljo omaa tilaa ja omaa aikaa joten toisenki puolen pitäs olla yksin viihtyvä eikä takertuva tyyppi. Mut tietenki niin että molemmat haluaa viettää myös toisen kans aikaa paljon, ja että yksinolo ja yhessä olo ois hyvässä suhteessa. Vaadin myös sitä että kukaan ei määräile mua, jarruttele mua, kiellä multa mitään, estele mua tai koita mitenkään ”omia”. En oo kenenkään omaisuutta eikä kukaan muu voi mun elämästä päättää ku minä. Tarkotan siis niitä asioita, mitkä koskee vaan mun elämää eikä liity mitenkään parisuhteeseen tai toiseen osa-puoleen, eli mitkä ei voi mitenkään olla haitaksi toiselle tai loukata toista. Kaiken pitäs olla sallittua siihen rajaan asti että se loukkaa toista. Ja niiden rajojen pitäs olla selvät ja tasa-puoliset molemmille osa-puolille.
Ton quoten voin allekirjottaa myös ystävyys-suhteiden kannalta, tää mun reissukaveri sano just tota musta, että oon hyvä ystävä koska tuen, kuuntelen ja ymmärrän, mutta haastan myös toista pois omalta mukavuus-alueelta. Mun seurassa kuulemma kasvaa henkisesti… 🙂
Mä en oikeen ihastu helposti ja välillä hautaanki koko ajatuksen siitä että ikinä haluisin edes parisuhdetta. Mä en tarvi sitä, ja mä oon onnellinen yksin. Se että joku päivä oisin parisuhteessa vaatis aika paljon. En jaksa ainakaan nähä vaivaa sellasen ettimiseen, jos se joskus on tapahtuakseen se tapahtuu. Ja jos ei niin sekin on erittäin hyvä. Tää on varmaan vastoin monien muiden ajatuksia, mutta kerran ku sanoin yhdelle naiselle etten haluu seurustella; se vastas et varo ettet kuole yksin tolla menolla, johon vastasin et mitä pahaa siinä ois, et oikeesti kyllä mä viimesillä minuuteilla haluisin olla yksin rauhassa ja kelailla elettyä elämää, ku se että juttelisin jonku toisen kans siinä ja surkuttelisin et nyt se lähtö sit tuli. 😀 Mut oon kyllä avoin myös sille ajatukselle että joku päivä saatan löytää jonku mulle sopivan tyypin joka ei ärsytä mua, eikä musta tunnu että se vie multa mitään vaan antaa enemmän, ja joka sais olla mun luona ku vetelen viimesiä… tai ehkä sillon ajan sen pois viimestää. 😀 Tästä nyt sai ehkä sen kuvan että haluun jonku pysyvän ja kestävän suhteen jos sellaseen ajaudun, mut ei, ei suhteiden tarvi loppuelämää kestää. Se on iha ok vaikka vuosi jakaa energiaa toisen kans, tai niin kauan ku vaan on hyvä olla ja sit jatkaa elämää ilman toista. Life is meant to flow.
Noniiiin, jätän tän nyt tähän, ehkä saitte näiden kahden kirjoituksen avulla vähän kuvaa tästä persoonallisuus-tyypistä/ minusta. En tiiä voiko näihin kovinkaan moni samaistua, mutta ne jotka ei todellakaan voi niin ehkä ymmärtää nyt paremmin erilaisuutta ja tätä INTJ-persoonallisuutta, ja sen ominaisia piirteitä. 🙂
Ihanaa loppuviikkoa kaikille<3
