Kuka sun vaatteet on tehny?

Näin Black fridayn lähestyessä haluaisin vähän puhua kuluttamisesta, painotan tässä nyt vaatteiden hankkimista.

Mitä arvoja sulla on vaatteiden hankinnassa? Mitkä sun kriteerit vaatteelle on kun ostat sen? Mikä vaikuttaa kuluttajana sun ostopäätökseen? Onko se edullinen hinta, laatu, kuinka muodikas vaate on tällä hetkellä?

Monet pikamuoti-ketjut kuten H&M, Zara, Mango, Bull&Bear, Massimo Dutti, Lindex, Vero Moda, Primark, New yorker jne. Valmistavat Suomessa myytävät tuotteet pääosin Aasiassa, yleisiä valmistusmaita on Kiina, Bangladesh, Vietnam, Intia.. 

Paljon on kritisoitu pikamuotiketjuja lapsityövoiman käytöstä, työntekijöiden huonoista työolosuhteista, sekä liian alhaisesta palkasta ja kestämättömistä materiaaleista. Tämä on täysin aiheellista, sillä pahimmassa tapauksessa työntekijät tekevät 14h työpäiviä ”hikipajoilla”, kohtuuttomalla tahdilla, parilla vessatauolla ja yhdellä ruokatauolla. Tämän päälle he saattavat joutua ylitöihin, tai jopa yötöihin. Monet tehtaat on rakenteeltaan heikkoja, paloturvattomia, terveydelle haitallisia eikä työntekijöillä ole tarvittavia suojavaatteita kemikaalien käsittelyä varten. Bangladeshissa paloi pari vuotta sitten tehdas, jossa kuoli yli 1000 työntekijää. Työntekijöitä sairastuu hengitystiesairauksiin kemikaalien käytön takia ilman kunnollista tilan ilmastointia ja hengityssuojia. Työntekijät pyörtyy heikon ilmastoinnin, kovan työtahdin ja puutteellisen tauottamisen takia. Monet työntekijät tienaavat alle 1e tunnissa. jopa alle 50 senttiä. Kuukausi palkka on yleensä 25-65e välillä. Työntekijät saattavat olla velkaa työnantajalle puutteellisen koulutuksen takia tai työpaikan tarjoaman ruuan takia. Yleensä työnantajat palkkaavat naisia töihin, koska heillä on tapana kapinoida vähemmän kuin miehillä. Tehtaissa työskentelee n.60 miljoonaa ihmistä ympärimaailmaa, joista yli 80% on nuoria Aasialaisnaisia. Naisten täytyy ottaa lapset mukaan töihin sillä muuten rahat ei riitä perheen elättämiseen. Monet tienaavat kuussa vähemmän mitä kaikkiin pakollisiin menoihin menee. Työlainsäädäntöä ei ole, tai sitä ei noudateta.

Vaatealan-yritykset eivät pysty valvomaan työlainsäädännön ja ihmisoikeuksien toteutumista tehtailla. Yksi H&M:n takki voi olla valmistettu yhteensä 10 eri tehtaalla ympäri maailmaa. On erikseen tehtaita joissa ommellaan vetoketjut, toisessa saumat, yhdessä napit jne. Takki voi kiertää Kiinasta Intiaan, sieltä Thaimaahan, sieltä Bangadeshiin ja sieltä Ranskaan josta se tuodaan Suomeen myytäväksi. Lopulta tuotteeseen lyödään lappu ”Made in France”. Vaikka Ranskan tehtaalla toteutuisi työlainsäädäntö 100%, muilla tehtailla välttämättä ei. Valmistusmaa ei siis yksin kerro sitä onko tuote eettisesti valmistettu.
Kuitenkin monissa vaatteissa on ilmoitettu Aasian maa valmistusmaaksi, yritykselle on halvempaa käyttää näitä tehtaita, joissa työntekijöille ei makseta kunnollista korvausta työstä. On ihan päivänselvää että kun ostat sen Bangladeshissa valmistetun 5e t-paidan H&M:lta, kaikkien vientikulujen, myyjän palkan, yrityksen tuoton, ja muiden välikäsien jälkeen ompelijan palkka on ihan muutama hassu sentti. Hintakaan ei kerro tuotteen eettisyydestä mitään, jos ostat Chanelin 100e laukun, brändi saattaa ottaa siitä marginaalituottoa jopa 80%, loput tuotot jaetaan edellämainittujen välikäsien kesken. On enemmän sääntö kuin poikkeus että vaatteen valmistaja saa tuotteesta sen pienimmän prosentin; materiaalin viljelijät tehdastyöläisiäkin pienemmän.

Monet yritykset käyttävät vastuuvalvotajärjestelmiä, joiden tehtävänä on todistaa kuluttajalle että brändin tuote on valmistettu eettisesti. Vastuujärjestöjä on tuhansia, yksi yleinen ja merkittävä on BSCI-malli, jota käyttää mm. Gina Tricot, Marimekko ja Stockmann. Vastuujärjestön työntekijöiden tehtävänä on huolehtia että työntekijöiden oikeudet toteutuu. He tekevät tarkastuksia tehtaille, joko ilmoittamatta tai etukäteen ilmoittamalla. Jos ongelmia tehtailla ilmenee, yritys voi vaatia vastuujärjestelmää korjaamaan ne jopa heidän välisen sopimuksen irtisanomisen uhalla. BSCI:n toiminnassa on paljon epäkohtia, yksi suurimmista on se ettei heidän vastuulla ole materiaalien, kuten puuvillan viljeilijöiden oikeudet, vaan tehtaiden omistajat ovat vastuussa heidän palkasta. Kun tehdastyöläiset eivät tienaa edes minimi-palkkaa, voitte vaan kuvitella millä hinnalla he pystyvät ostamaan viljelijöiltä materiaaleja.. ja siitä sitten koostuu viljelijöiden palkka.

Gina Tricot ja muut yritykset maksavat jäsenmaksua vastuujärjestelmälle. Molemmat osapuolet hyötyvät sopimuksesta, Gina Tricot vapautuu vastuusta huolehtia itse työntekijöiden oikeuksista, vastuujärjestö saa palkkansa. BSCI-llä on lukuisia yrityksiä asiakkaana, ja yrityksellä taas yli 10 tehdasta ympärimaailmaa. On ihan absurdia olettaa että järjestö pystyisi tehokkaasti valvomaan joka ikisen yrityksen jokaista tehdasta. Tehtaiden tarkastuskäynnit tehdään yleisesti tuotteeseen merkattuun valmistusmaan tehtaaseen; jos lapussa lukee Ranska, käynti tehdään sinne, eikä millekkään niistä Bangladeshin, Kiinan, Intian tehtaalle jossa kankaat on ommeltu ja napit kiinnitetty. Monet yritykset kuten Gina Tricot on ohjeistanut vastuujärjestelmää ilmoittamaan tehtaille etukäteen käynnistä, sillä yritys haluaa luoda luottamusta tehtaiden työntekijöihin.

Esim H&M ja Kesko, jonka tuotteet tulevat Aasiasta, valvoo omatoimisesti tehtaitaan. Kuluttajalle ei ilmoiteta kuinka tehokkasta valvontaa he tekevät. Jos H&M tekee tarkastuskäynnin tehtaalle jossa ilmenee ongelmia, he vaativat tehdasta korjaamaan puutteet. Jos puutteita ei saada korjattua, yritys voi sulkea tehtaan. Tämä yritykselle tappiollista, sillä he menettävät työntekijöitä. Yritys hyötyy siitä kun tehdastyöntekijöille ei makseta edes minimipalkkaa, ja materiaalit ovat heikkolaatuisia ja lyhyt-ikäisiä. He pystyvät näin myymään tuotteen edulliseen hintaan, ja kuluttajathan haluavat ostaa edullisia trendikkäitä vaatteita. Jos tehdas suljetaan, tehdastyöntekijät menettävät tulonsa ja elinkeinonsa. Kukaan kehitysmaan tehdastyöntekijöistä ei haluaisi menettää työtänsä, he haluavat vain oikeuksia. Maassa jossa ihmisoikeuksia, tasa-arvoa, työlainsäädäntöä poljetaan, missä on paljon köyhyyttä, on myös paljon rikollisuutta. Kaikki naiset varmasti mielummin ompelee vetoketjuja sillä surkealla palkalla kuin myy itseään tai huumeita kadulla, tai ryöstää ja kerjää.

Kuluttajalla on siis loppukädessä vastuu mihin suuntaan haluaa maailman tasa-arvoa, oikeuksia ja luonnonvarojen kulutusta ajaa. Jos ostat sen H&M:n 5e kiinassa valmistetun vaatteen, tuet mm. naistenoikeuksien alas polkemista. Se muutama sentti mikä siitä ompelijalle jää käteen ei edistä mitenkään maailman tasa-arvoisuutta, vaan antaa viestin isoille yrityksille että halvoille vaatteille on kysyntää, lisätkää tarjontaa, ja taas painetaan entistä kovemmalla tahdilla tehtailla. Jos taas ihmiset eivät osta, ja alkavat boikotoida näitä pikamuoti-ketjuja, vaarana on työntkijöiden tulojen menetys, mikä voi ajaa pahimpaan mahdolliseen elinkeinoon. Tavoite olis että työntekijät voisivat pitää työpaikkansa, ja heillä olisi työlainsäädäntö jota noudatettais, niin että he saisivat kohtuullisen korvauksen työstään ja työolot kohentuisi.

Jos yritys ajetaan alas, sadat tuhannet työntekijät menettävät elinkeinonsa. Yksinään jo H&M työllistää yli 171.000 työntekijää. Bangladeshissa vaatetuotanto kattaa n.80% vientiteollisuudesta, ja työllistää n. 4 miljoonaa ihmistä. Heidän maantalous on pitkälti riippuvainen vaatetuotannosta.  Kehitysmaissa ei oo mitään sosiaaliturvatukia niinku meillä, jos haluaa ruokkia perheensä ja pitää kotinsa on pakko saada se raha jostain. Jos he menettäisivät työnsä, joutuisivat työttömiksi kouluttamattomina ja köyhyysrajan-alapuolella elävinä, veikkaisin että rikollisuus lisääntyis ja vauriot olis valtavat kollektiivisesti sekä yksilötasolla.

Monen yrityksen täytyisi nostaa tuotteidensa hintoja vain 5-10% jotta tehdastyöntekijöille voisi maksaa yli kaksinkertaista palkkaa. Jos me maksettas vaatteista 5-10% enemmän, ei me huomattas edes sitä eroa. Mutta yritykset on huomannut että halpa pikamuoti myy, kuluttajat eivät arvosta laadukasta ekologista materiaa ja vaatteen pitkäikäisyyttä, vaan halutaan aina uutta, paljon ja halpaan hintaan. Mennään muotivirran mukana. Vaatebisneksen eliitti päättää että eläinkuosi on nyt IN, ja mehän ostetaan sitä. Kohta raita-kuosi on IN ja ollaan taas shoppailemassa. Me puetaan päällemme sitä mitä ne haluaa, ja ne saa voitot ohjailemalla meitä ostamaan sesonkimuotia halpaan hintaan. Sesonkimuoti vaihtuu jatkuvasti, mikä oli 2kk sitte cool, on nyt last season. Jos ostat jokaisen sesongin tuotteen kuukausittain pikamuoti-ketjulta, se kuluttaa luontoa ihan älyttömän paljo, sekä edesajaa ihmisoikeuksien toteutumattomuutta ja ilmastonmuutosta.

No mut jotta ei nähtäis vain niitä ongelmia niin mennäämpä niihin ratkaisuihin. Itse näkisin että toimivin keino olisi viestittää yrityksille että halutaan auttaa heitä maksamaan työntekijöilleen oikeuden mukaista palkkaa ja auttaa heitä edistämään kestävää kehitystä ja säästämään luonnonvaroja. Tämän viestin voisi antaa ostamalla vain ”kalliita” ekologisemmin valmistettuja vaatteita, ja perustella siitä suoraan yritykselle sähköpostilla miksi ei osta halvimpia, luonnonvaroja kuluttavia, kaukana tuotettuja vaatteita. Meidän näkemys kalliista ja edullisesta vaatteesta on niin vinksahtanut, ollaan niin totuttu näihin H&M- tasosiin hintoihin että pidetään 30e maksavaa t-paitaa kalliina.
Toinen keino on boikotointi. Jos päätät boikotoida, laita siitä perustelu yritykselle minkä takia. Hiljaisella boikotoinnilla tuskin saadaan viestiä perille. Uskon hyvin perusteltuun ja rakentavaan viestistään. Kun yritykset eivät enää näe kannattavuutta halpatyövoiman käytössä, heidän pitää muuttaa asioita.
Kolmas keino on lähettää viesti yritykselle missä vaaditaan heitä julkaisemaan lista kaikista maissa joissa tuote on valmistettu, sekä tuotteen valmistukseen menevistä kuluista, ja kuinka tuotteen myyntihinta jakautuu viljelijöiden,valmistajien,maahantuojien, tavarantoimittajien, myyjien jne kesken. Näkisin että kaikkien näiden keinojen avulla voitaisiin saada yrityksiä muuttamaan toimintaansa. Eivät ne johtoasemassa olevat halua menettää hyvin tuottavaa elinkeinoaan. Jos vaihtoehtoina on konkurssi tai strategian muuttaminen, varmasti he muuttavat strategiaa. Mutta niin kauan kun viesti ei mene perille, mikään ei muutu.

Tässä mun vinkkejä ekologiseen ja eettiseen vaatteiden ostamiseen;

*Jätä ne halpisvaatteet sinne pikamuoti-ketjujen hyllyille. Voit suhteuttaa hinnan siihen kuinka paljon arviot että tuotteeseen on käytetty luonnonvaroja ja työtunteja, kuinka monella tehtaalla se on käynyt, eli paljonko tuotteessa on yksityiskohtia. Jos talvitakin hinta olisi 30e, missä on vetoketju, paljon eri materiaaleja, karvahuppu, polyesteriä, akryyliä, nappeja, kiristysnauhoja yms, 30e ei mitenkään riitä korvaamaan kaikkia välikäsiä ja kuljetuskuluja mitä sen valmistuksessa on aiheutunut. Eli luonto kärsii, yritykset vie voitot ja viljelijät ja tehdastyöntekijät tekevät kovimman duunin surkealla palkalla.

*Jos käytät pikamuotiketjuja, osta heiltä vain ekologisesti valmistettuja vaatteita.

*Jos olet ostamassa tietyn brändin vaatteeita, googlaa onko heidän toiminnastaan uutisoitu, esim. kun googlaa ”Nike child labour” tulee heti monen median kirjottamia artikkeleja.

*Panosta laatuun, materiaaliin ja pitkä-ikäisyyteen. Valitettavasti kaikista suosituimmat ja halvimmat materiaalit; puuvilla, akryyli ja polyesteri kuluttavat kaikista eniten luontoa. Pikamuoti-ketjut käyttävät yleensä juuri näitä materiaaleja joita ei ole tehty kestämään.Yksipuuvilla kilo vaatii 20 000-40 000 kiloa vettä. Puuvillatuotanto on jo johtanut Aasiassa järven kuivumiseen. Akryyli taas on maaöljystä valmistettava synteettinen kuitu, jonka valmistaminen vaatii eniten energiaa. Jos sulla on joku neule joka nyppyyntyy muutaman pesukerran jälkeen, se sisältää tod.näk. akryyliä. Polyesteri valmistetaan uusiutumattomasta maaöljystä, josta aiheutuu päästöjä ilmastoon, vesistöön ja ympäristöön. Parempia vaihtoehtoja näille on luomupuuvilla tai reilunkaupan puuvilla, silkki, pellava, hamppu, bambu, nylon, kierrätys-polyesteri…. Katso ettei tuote ole ainakaan 100% puuvillaa, akryyliä tai polyesteriä, pyri pitämään niiden määrä mahd. pienenä.

*Älä osta hiekkapuhaltamalla kulutettuja farkkuja mistään, vääränlaisen hiekan käyttö yhdistettynä huonoihin työtiloihin ja puutteellisiin hengityssuojiin on tappavan vaarallista. Työntekijä hengittää piioksidia joka jää keuhkoihin, ja vaarana on sairastua pölykeuhkotautiin tai keuhkosyöpään, joka johtaa kuukausien tai vuosien sisällä kuolemaan. Sosiaaliturvattomassa maassa mihin tahansa sairastuneena sun on vaikea saada lääkärinapua ja asianmukaista hoitoa, ja se ei siellä mitään ilmasta oo. Joten pliis jos ostatte kulutetut farkut ottakaa selvää millä menetelmällä ne on kulutettu. Esim. Gina Tricot on kieltänyt kokonaan hiekkapuhallus-menetelmän, mikä lukee heidän sivuillaan. Helpointa ja kivointa on kuluttaa itse farkut esim hiekkapaperilla sellaisiksi kun haluaa.

*Noudata pesu-ohjeita, näin vaate kestää käytössä pidempään. Pese aina vain täysiä koneellisia. Panosta pesuaineisiin, mitkä on ympäristöystävällisiä eikä vaurioita vaatetta.

*Mieti TARVITSETKO OIKEASTI JOTAIN TUOTETTA? Esim. nyt Black Fridayna voit miettiä ostaisitko tuotteen jos se olisi normaalihintainen. Jos et, et tarvitse sitä oikeasti.

*Suosi kotimaista, tai lähellä tuotettuja vaatteita. Näin välikäsiä on vähemmän, ja säästät luontoa sillä vaatetta ei tarvitse kuljettaa kaukaa. Lopeta Kiinasta tilaaminen, ne Wishit ja muut ei kuulu Suomalaisille. Jos tilaat ulkomailta, tilaa mahdollisimman läheltä kuten naapurimaista. Pyri minimoimaan kilometrit varaston ja itsesi välillä.

*Jos vaatteella on sertifikaatti, esim reilunkaupan merkki, ainakin tiedät että sen ekologisuuteen on oikeasti panostettu. Sertifikaatit maksaa yrityksille, minkä takia jollain kotimaisella pienyrityksellä ei välttämättä oo sertifikaattia, vaikka vaatteet olisi eettisesti ja ekologisesti valmistettu. Sertifikaateissakin on eroja, niistä kannattaa lukea lisää googlaamalla.

*Ota selvää aina ennen vaatteen ostamista uutena, mistä materiaalista se on valmistettu, missä, suhteuta hinta, ota selvää liikeen vastuunvalvojasta, jos sitä ei ole selkeästi ilmoitettu yrityksen sivuilla, osta jostain muualta. Voit myös lähettää yrityksen johdolle sähköpostia ja kysyä heidän tavasta huolehtia työntekijöiden oikeuksista ja kestävästä kehityksestä.

* KIERRÄTÄ,KIERRÄTÄ,KIERRÄTÄ! Osta kirppareilta, myy kirppareilla.  Kun sulla ei oo enää käyttöä vaatteelle, anna kavereille, perhetutuille,vähävaraisille jne. lopulta kun vaate on täysin loppuun kulutettu ja käyttökelvoton vie se vaatekeräykseen, tee siivousrättejä tai laita sekajätteeseen millon se hyödynnetään lämmön-, ja sähköntuotantoon.

* Korjuuta vaatteet, älä osta uutta. Vie ne ompelijalle tai ompele itse.

*Muokkaa vaatteista omannäköisiä/ trendikkäämpiä, esim. t-paidasta voit leikata crop topin ja ommella hihamerkkejä, taskuja, mitä ikinä keksitkään. Farkkuihin voit tehdä itse reikiä jos tykkää.

*Älä osta uutena mitään yhdenillan-juttuja, kuten kimaltelevaa paljetti-pikkumustaa pikkujouluja varten. Et oikeasti käytä sitä kuin sen yhden kerran vuodessa, ja todennäköisesti seuraavan vuoden pikkujouluissa haluat käyttää jotain muuta. Jos päätät ostaa, panosta sen materiaaliin niin että voit käyttää sitä seuraavat 30 vuotta pikkujouluissa.

*Jos sulla on näitä yhdenillan-juttuja vaatekaapissa, kuten pukuja, valmistujaismekkoja, vanhojentanssimekkoja, häämekkoja tms voit vuokrata niitä netissä, tai voit lainata kaverille.

*Voitte vaihdella kavereiden kanssa vaatteita jotta molemmat pääsisivät vanhasta eroon ja saisivat uutta tilalle.

Noh siinä tuli joitain vinkkejä! Itse ostan yleisesti vaatteeni käytettynä. Kirppareilla on paljon mielenkiintoisempaa pyöriä ku missään massakaupoissa, voit itse valita susta kivannäkösiä sun persoonaan sopivia vaatteita edellisiltäkin sesongeilta. Mä tykkään myös seurata muotia, hyvin usein löydän tämän kauden vaatteita kirppareilta hyvin nopeaa sen jälkeen kun ne on tullu kauppoihin. Tykkään paljo vintage-tyylistä ja retrosta, parhaat löydöt oonki tehny just kirppareilta. Nykyään netissäki on ihan huippuja nettikirppareita, josset oo kokeillu zadaa-appia niin lataa se! Facebookin kirppareita kannattaa myös hyödyntää.

Lisäksi ompelen jonkin verran itse vaatteita kierrätetyistä kankaista, niitä on kiva suunnitella ja toteuttaa itse ja tehdä just omaan makuun sopiva. Eniten tykkään entrailla vaatteista omannäköisiä juurikin leikkaamalla crop-toppeja ja tekemällä farkkuihin reikiä, ompelemalla resoreita, nappeja, taskuja yms, näin vaate saa ”uuden elämän” ilman että joudun ostamaan uutta. Käytän näitä H&M:ää ja muita pikamuoti-ketjuja todella harvoin. Ostokerrat tällaisissa liikkeissä on hyvinkin yhdenkäden sormilla laskettavissa vuodessa.

Mulla on kuitenkin paljonpaljonpaljon parannettavaa omissa ostovalinnoissa niin vaatteiden kuin muidenkin tuotteiden ekologisuuden ja eettisyyden kannalta. Nyt asiaan enemmän perehtyneenä aion itse luvata etten enää osta pikamuoti-ketjujen vaatteita uutena, ennenkuin yritys todistaa pystyvänsä takaamaan työntekijöille heidän oikeudet. Pistän mielummin omat arvoni sen edelle että pääsisin helpommalla ja halvemmalla. Kun ostan uutena, maksan mielummin t-paidasta 35e jos se on ekologisesti ja eettisesti valmistettu ja tuotto jakaantuu oikeudenmukaisesti valmistajien, välikäsien ja myyjien kesken. Jos jokainen panostais tuotteen materiaaliin ja pitkäikäisyyteen, miettis ennen ostopäätöstä tuotteen hiilijalanjälkeä ja eettisyyttä, säästettäs ihan hirveesti luonnonvaroja, edesajettas tasa-arvon, työlaisäädännön ja ihmisoikeuksien toteutumista ympäri maailmaa.

Oon kuitenkin onnellinen siitä että monet pikamuoti-ketjut ovat kehittäneet toimintaansa viimeisten 5 vuoden aikana paljon, ja ottaneet enemmän huomioon työturvallisuutta ja tuotteidensa ekologisuutta. Monilla ketjuilla kuten H&M:llä ja Gina Tricot:lla on konsepti, jonka vaatteet on valmistettu ekologisemmin. Kuitenkin niidenkin hinnat on edelleen erittäin alhaiset, sekä joidenkin vaatteiden materiaalit saattaa olla 85% puuvillaa ja 15%polyamidia. Joskus jopa tullut vastaan näitä joita väitetään ekologiseksi mutta materiaali on silti 100% puuvillaa, valmistusmaa Banglades ja hinta 9.90e. Kannattaa olla tarkkana eikä luottaa siihen että tuotteen väitetään olevan ekologinen. Ja vaikka tuote olisi 100% ekologisesti tuotettu, se ei tarkoita että se olisi eettinen, että viljelijät ja valmistajat saisivat siitä oikeudenmukaisen palkan heidän työlainsäädäntö toteutuis. Varmasti yrityksillä on tehtaita missä valmistajat saavat kohtuullista korvausta, ja työympäristö on turvallinen, ja varmasti niitä missä oikeudet ja lait eivät toteudu. Sitä prosentti määrää kuinka monessa tehtaassa nämä asiat eivät toteudu ei pysty mitenkään arvioimaan. Voi olla että 60% yrityksen tehtaista toimii oikeuksien mukaisesti ja 40% ei, tai voi olla että 10% tehtaista toimii ja 90% ei. Mutta varmaa on se että niitä toimimattomia tehtaita on paljon, ja jatkuvasti niistä uutisoidaan. Tarkoituksena on saada jokaikinen vaatetehdas toimimaan oikeudenmukaisesti ja tasa-arvoisesti, ja ihmisen perusoikeuksia kunnioittavaksi.

Kukaan meistä Suomalaisista ei varmasti tekis 14h töitä 25 sentin tuntipalkalla, miksi me sitten hyväksytään se että muualla maailmassa joudutaan tekemään? Jokaisella vaatteella ja tuotteella mikä ostetaan, annetaan joko hiljainen hyväksyntä sille että ihmisoikeudet ja lainsäädäntö ei toteudu, tai sitten tuetaan niiden toteutumista ja annetaan äänemme niille jotka sitä edesajaa. Jokainen tuote minkä ostat on sun oma arvokysymys. Kuluttajina meillä on ihan äärettömän suuri vastuu. Meillä on valta ajaa yrityksiä maksamaan työntekijöilleen kohtuullista palkkaa ja kunnioittamaan heidän oikeuksia. Jokaisella ostopäätöksellä annat viestisi yrityksille. Se mille me luodaan kysyntä, sitä vastaa tarjonta. Tää maailma on jo niin globalisoitunut että meillä on Suomesta käsin mahdollisuus vaikuttaa ulkomaan-politiikkaan ja edistää heidän asioita omalla toiminnallamme.
Jos toivoisit maailman olevan tasa-arvoisempi ja oikeudenmukaisempi, niin ihmisille, eläimille kuin luonnolle, sun tulee tehdä valintoja mitkä ajaa asioita siihen suuntaan. Uskon että meitä on täällä monia.<3

Tossa alla pari videota aiheesta, noiden katsomiseen menee yhteensä n.7 min, ja ne on todella silmiä avaavia. 

https://www.youtube.com/embed/fR7bXsoNwwE?start=1

https://www.youtube.com/embed/Qky39OWdXX0

 

muoti paivan-tyyli trendit trendit

RAKKAUDEN ANATOMIA

Puhutaampas rakkaudesta! Meikän lemppariaihe<3 Jotku ehkä näki mun lovequote-spämmin instastoryssä joku aika sitte, ja haluisin vähän avata mun näkemyksiä ja ajatuksia rakkauteen liittyen. Rakkauden anatomiaa siis luvassa!

Mitä rakkaus on? Monesti ajatellaan että rakkaus on tunne, joka tarvii aina fyysisen kohteen, eli toisen ihmisen, lemmikin tms. Mä oon kokenut ihan päinvastaista.

Lähdetäämpäs siitä että erotetaan rakastumisen tunne, rakastaminen ja rakkaus toisistaan. Noi on kolme eri asiaa, mitkä on vain liitoksissa toisiinsa. Puhutaampa nyt parisuhteen näkökulmasta;

Rakastuminen on tunne, minkä varmasti jokanen parisuhteen alussa on tuntenut. Tämä tunne yleensä hiipuu ajan kanssa ja alkukuuma ja rakastuminen muuttuu rakastamiseksi, mikä edellyttää vähän jo vaivannäköä. Toisen ”huonot puolet” on opeteltava sietämään, arki ei tunnukkaan enää niin kevyeltä ku alussa, suhteen ”kipinä” on kadonnut, jolloin sitä täytyy pitää yllä. Kaikki varmaan tietää sen vaiheen kun toiseen on tottunut ja ei tuu enää perhosia vatsanpohjaan toisen seurassa niinkun alku-aikoina. Sillon on vaan tehtävä päätös onko toinen sun rakkauden arvoinen, sun tekojen arvoinen. Päättää rakastatko. Valitsetko toisen jokapävä rakkauden kohteeksi. tuntuuko oikealta rakastaa juuri sitä toista.
Rakastaminen on verbi. Se edellyttää toimintaa, tekoja. Rakastumisen tunne johtaa rakastamiseen. Monesti ihmiset sekoittaa nämä kaksi asiaa toisista, ja luulee rakkauden olevan ohi kun alkuhuuma on ohi, kun ei saa enää toisesta samalla tavalla kiksejä ja on jo tottunut toiseen. Arki on alkanut ja ”liekki sammunut’. Ei, vaan alkuhuuman jälkeen rakastumisen tunne vaan on tasaantunut. Monet ovat valmiita rakastumaan mutta ei rakastamaan, sillä se vaatii jo vähän duunia. Siinä pitää mennä itteensä, ottaa toinen huomioon, ottaa ittensä huomioon, ymmärtää itseä, ymmärtää toista, pitää sitä suhteen kipinää yllä. Nähdä vähän vaivaa sillon ku tuntuu ettei saa kontaktia toiseen ja arki ajaa erilleen. Muistaa ne syyt miksi rakastaa toista. Tehdä yhteistä aikaa arjen keskelle, milloin ollaan läsnä vain toisille, koska halutaan rakastaa. Voit kokea rakastamisen keskellä rakastumisen tunteita, ne ei pois-sulje toisia. Voit rakastua aina uudelleen ja uudelleen.

Kaikista tärkein mistä kaikki on lähtöisin on itse RAKKAUS. Rakkaus on subjektiivi. Rakkaus johtaa rakastumisen tunteeseen, ja sitä johtavaan toimintaan eli rakastamiseen. Rakkaus on kaikissa meissä itsessämme. Siihen ei tarvi mitään kohdetta, sillä se vaan on. Se ei oo tunne,eikä se vaadi toimintaa. Se on vähänkuin ihmisen läpi virtaavaa energiaa. Rakkaus on olotila. Rakkaus on minussa, minä olen siinä. Olen yhtä sen kanssa. Se ei ikinä poistu minusta. Se ei kuole vaikka rakkaussuhde päättyisi. Rakkauden kohde vain muuttuu. (Teksti jatkuu kuvien alla, älä anna hämätä)

20160725_180352.jpg

Jossei omaa sisäistä rakkautta ole löytänyt, on vaikea rakastaa ketään muitakaan syvästi, pyyteettömästi, puhtaasti ja aidosti. Ensin pitää oppia rakastamaan itseään, joka vaatii syvempää itsetuntemusta, omien heikkouksien ja vahvuuksien tiedostamista ja niiden täydellistä hyväksymistä. Oman ”keskeneräisyyden” hyväksymistä (mitä helpottaa ymmärrys siitä ettei ole olemassa ”keskeneräistä” ihmistä, eikä ”valmista” ihmistä. Elämä on jatkuvaa muutosta, henkistä kasvua, kehittymistä. Juuri nyt olet sellainen kun sun kuuluuki tässä vaiheessa olla, ainoa mitä voit tehdä on tulla eheämmäksi sinuksi niin että olet parempi itsellesi ja muille.)

Itsensä rakastamisen opetteluun on useita keinoja, mutta pohjan sille luo itsetietoisuus. Itsetutkiskelua pitäis kaikkien tehdä. Itsetutkiskelun tarkoitus on löytää se pohjimmainen minä, joksi synnyin. Se kuka olin ennenkun ihmiset, yhteiskunta, maailma, ja ympäristö alkoi ohjailemaan mun ajatuksia. Mulla tuo vaati täydellistä yksinoloa, työttömyyttä, sinkkuna oloa, omaa aikaa. Paljon. Näin mikään ei ohjaillut ulkoapäin mun ajatuksia ja tekemisiä, vaan kaikki tuli minusta. Oon todella onnekas että tipuin niin nuorena tyhjänpäälle, parisuhde ja koti lähti alta, ja muutin kaupunkiin josta en aluksi tuntenut ketään. Olin totaalisen hukassa itseni kanssa. Kaikkien menetysten ja hukassa olon kautta löysin itseni. Tässä yhteiskunnassa on paljon niitä jotka ei ole ollut ikinä oikeasti yksin. Yksinolo tarkoittaa myös sitä ettet watsappaile yksinollessasi muille, oot vaan itsesi kanssa. Uskon että Suomessa on paljon tyyppejä jotka löytää itsensä vasta eläke-päivillä, kun on aikaa itselle, ei ole töitä ja ehkä avioliitto on kariutunut vuosien varrella. Osaako ihmiset enää nauttia omasta seurasta? Osataanko olla yksin? Kaivataanko jatkuvasti jotain ulkoista ärsykettä? Josset osaa olla yksin, miten voisit olla parisuhteessa toisen kanssa ilman kiintymystä, takertuvuutta, riippuvaisuutta, tarvetta? Noista mikään ei ole rakkautta, vaan pelkoa.

Jos et pysty ottamaan omaa aikaa tarpeeksi, ihan arkipäiväsiä keinoja itsetutkiskeluun on tunnistaa omat tunteet, varsinkin negatiiviset, ja tarttua niihin ja miettiä miksi tuntee niin. Johtuuko tunteesi oikeasti sen tunteen laukaisijasta, esim. toisesta ihmisestä, vai sanoiko/tekikö hän jotain mikä aktivoi vanhat käsittelemättömät kipeät tunteet, ja siksi oletat että toinen aiheutti ne tunteet sulle?  Negatiivisia tunteita ei pitäis ikinä työntää sivuun ja ohittaa, mennä helpomman kautta ”riman ali”, koska ne patoutuu ja tulee kyllä myöhemmin eteen. Tunteet ovat viestejä meiltä itseltämme itsellemme, ja meidän pitäs ottaa ne vastaan koska niissä on se ”johtolanka” jota seuraamalla pääsee selvittelemään omaa alitajuntaa, eli syvempää tietoisuuden osaa missä on muistijälkiä, tunnelukkoja ja käsittelemättömiä asioita menneisyydestä. Jos ihmisellä on tallentuneena negatiivisia asioita alitajunnassa, ne muistuttaa itsestään samankaltaisissa tilanteissa, joissa on uhkana kokea taas sama negatiivinen tunne. Kukaan ei voi elää täysin vapaasti jos joutuu väistelemään tunteita, pelkää tunteita, eikä uskalla heittäytyä elämään, vaan pyrkii kontrolloimaan kaikkea mahdollista omassa elämässä, ja pysyy siellä omalla mukavuusalueella. Omat pelkomme luo meille mielenvankilan, eli muista tyhjentää välimuisti. 😉

20160708_145643.jpg

Tunteiden käsittelyä helpottaa niiden erottelu, voidaan jakaa kaikki tunteet karkeesti kahteen osaan; pelkoon ja rakkauteen. Negatiiviset tunteet johtuu aina jostain omasta pelosta, positiiviset tunteet rakkaudesta. Tunne johtaa usein toimintaan, joko toimitaan pelosta käsin, tai rakkaudesta. Pelko ja rakkaus poissulkee toisiaan. Mitä enemmän pystyt kitkemään elämästä negatiivisia asioita, ajatuksia, tunteita, kaikkea sun hyvääoloa ja onnellisuutta vieviä asioita, sitä enemmän vapautuu tilaa positiivisille asioille. Voit treenata sun mieltä etsimällä jokaisesta negatiiviseksi kokemastasi asiasta yksi positiivinen, usein niitä tulee pian mieleen useempiakin ja kohta niitä positiivisia on enemmän kuin negatiivisia. Kun elämä on täynnä pelkästään hyviä asioita, hyviä ajatuksia, elämä on aika onnellista ja rakkauden täyteistä.

Kun tunnistat omat tunteesi, opit tunnistamaan omat tarpeesi. Tunteet ja kehon viestit kertovat kun jokin fyysinen tai henkinen tarve on jäänyt täyttymättä. Tunnistamalla ne voit itse antaa itsellesi sitä rakkautta mitä antaisit vaikkapa omalle lapsellesi. Kohdella itseä niinkuin toivoisit sun unelmien kumppanin kohtelevan sua. Jokainen voi itse täyttää ne tarpeet mitkä vanhemmat täytti tai jätti täyttämättä lapsuudessa. Ehkä toivoit että sun tunteita ois kuunneltu enemmän, sua ois huomioitu enemmän? Kuuntele nyt itse itseäsi ja huomio omat tunteet ja tarpeet. Ole itse se rakastava vanhempi itsellesi. Kaikki se rakkaus mitä haetaan parisuhteista, voidaan antaa itse itsellemme. Kun opettelemme tunnistamaan omat tarpeemme, osaamme ne myös itse täyttää. Myös omaa käyttäytymistä on hyvä tarkkailla, kohteletko itseäsi rakastavasti, huolehditko omasta hyvinvoinnista? jos et niin se johtuu itserakkauden puutteesta. Ja kyllä, rakkauden tarve on ihmisessä ihan täysin luonnollinen tarve, niinkuin ravinto ja lepokin. Meillä on fyysisten tarpeiden lisäksi myös meidän henkiset tarpeet. Monet vaan täyttää niitä väärin. Etsitään onnea, omanarvontunnetta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rakkautta ulkopuolelta, muista ihmisistä, omaisuudesta, päihteistä, materiasta, kun se kaikki mitä etsit ulkoa on sussa itsessä, ja sen löytää kun kaivaa sen esiin<3

P7140032.JPG

Kun oppii itse täyttämään kaikki omat henkiset tarpeensa, ei enää tarvitse hakea sitä ulkopuolelta, toisista ihmisistä. Tämä johtaa vapauden tunteeseen, et enää tarvitse toisia. Osaat antaa kaiken tarvitsemasi itsellesi, ja parisuhde ei perustu tarpeeseen, vaan rakkauteen ja vapauteen. Haluun olla yhdessä, ei kiintymykseen tai tarpeeseen. Tällaisessa suhteessa toinen lisää sun elämään hyviä asioita, antaa extraa kaiken valmiiksi hyvän päälle. Se että tietää osaavansa antaa kaiken itse itselle, ei tarkoita etteikö voisi antaa toisen antaa sitä. Se tekee elämästä kevyempää. Parisuhteessa omien tarpeiden tiedostaminen on todella tärkeää. Kun tiedät mitä tarvitset ja kaipaat juuri sillä hetkellä, osaat sen myös ilmaista sen toiselle. Näin et toimi itseäsi vastaan ja jätä tarpeitasi täyttämättä, mikä johtaa negatiivisiin tunteisiin, ja syö rakkaudellisia positiivisia tunteita. Et voi myöskään suhteessa olettaa että kumppanisi ymmärtäisi mököttämisesi johtuvan siitä että joku tarpeesi ei ole tullut täytetyksi, esim. ettet ole saanut tarpeeksi läheisyyttä, huomiota tms. Jos et osaa niitä itsessäsi tunnistaa, et osaa myöskään pyytää mitä tarvitset. Et voi odottaa että kumppanisi osaisi tulkita tunteesi sua itseäsi paremmin, lukea ajatuksesi ja täyttää tarpeesi. Toimivassa rakkauteen perustuvassa suhteessa voit ilmaista tarpeesi ja kaikki negatiivisetkin tunteesi ilman pelkoa tuomitsemisesta, torjumisesta ja arvostelusta. Sulla on vapaus kaikkiin tarpeisiin ja tunteisiin. Rakastava kumppani hyväksyy, yrittää ymmärtää ja kuuntelee. Parasta parisuhteissa on kun voitte auttaa toisianne pääsemään eroon negatiivisista tunteista, ratkoa niitä yhdessä kun niitä toiselle ilmaantuu. Kasvaa yhdessä. Ei yhteen, vaan yhdessä. Auttaa toista olemaan kokonaisempi ja ehjempi itsensä. Voitte luoda yhdessä rakkautta. 

Noh, siinä oli vähän niinku mun reitti toimivaan parisuhteeseen; itsetietoisuudesta itsensä rakastamiseen, itsensä rakastamisesta toisen rakastamiseen. Toisen rakastamisessa toisen onnellisuuden lisäämistä, vasta-vuoroisesti. Välillä toinen antaa energiaa ja toinen ottaa, vasta-vuoroisesti. Metsään mennään jos energian-jako on jatkuvasti epätasapainossa. Mutta se riittää siitä parisuhteen näkökulmasta, mennään takas olennaiseen eli rakkauteen.

20170913_145705.jpg

Voit löytää pieniä onnen ja rakkauden hetkiä ihan jokapäivä, olemalla vaan läsnä niissä hetkissä. Nauti aamukahvistasi jokaisella aistilla, nauti auringon valosta kasvoilla, nauti luonnon kauneudesta, nauti omista ajatuksista, nauti ihmisistä joita tapaat, ole läsnä, älä elä menneisyydessä äläkä tulevaisuudessa. Ole juuri nyt siinä hetkessä missä olet, koska siinä hetkessä on elämä. Kunnioita ja arvosta itseäsi. Näytä se itsellesi. Osoita itsellesi rakkautta päivittäin. Kun opit aidosti avostamaan ja rakastamaan itseäsi just sellasena ku oot, vapaudut miettimästä ”mitä muut musta ajattelee, mitä muut ajattelee ku oon tämmönen ja jos teen näin ja näin.” Et tarvitse muilta hyväksyntää, koska hyväksyt itse itsesi ja se riittää.

Oma kokemukseni todella puhtaasta rakkauden olotilasta oli 2014 yksin ulkona kävellessä. Sinkkuna.Työttömänä. Rakastin itseäni ja elämää, luontoa, tuulta, ja tunsin miten tuuli rakasti mua takaisin. Rakastin aurinkoa ja se antoi rakkautta takaisin. Rakastin mun mieltä ja se sai mut hymyilee. Rakastin kaikkia ihmisiä. Rakastin mun satuttajia, Rakastin koko universumia, ja se rakasti mua takaisin. Olin totaalisen läsnä itselleni. Kaikki minussa ja ympärilläni oli puhdasta rakkautta. Vapaus, rakkaus, ja onnellisuus, noi tunteet yhdessä on aika hieno kokemus. ”Natural high” kuvais aika hyvin. Olin enemmän IN LOVE kuin ikinä edes parisuhteissani. (Rakastan sanaa ”IN LOVE” koska se kuvaa sitä mitä se oikeasti on. Olla rakkaudessa, monesti tuo suomennetaan vääristyneesti ”olla rakastunut.” Voin olla rakkaudessa ilman että olisin rakastunut.)

Kokemuksieni perusteella uskon vetovoiman-lakiin, voit omilla ajatuksilla vetää asioita puoleesi. Jos ajattelet positiivisesti, elämäsi on positiivista. Jos päätät tietoisesti rakastaa itseäsi, saat itseltäsi rakkautta takaisin. Esim. kun ravitset itseäsi rakkaudella, puhtaalla ja terveellisellä ruualla, kehosi rakastaa sua pitämällä sut terveenä ja hyvinvoivana. Kun rakastat sun mieltä, autat sitä kääntämään negatiiviset ajatukset positiivisiksi, se rakastaa sua takaisin antamalla sulle positiivisen elämän. SIMPLE AS THAT. Kaikki lähtee itsestä. 🙂

Oon ton vuoden 2014 jälkeen toki kadottanut tuon puhtaan rakkauden tunteen lyhyemmiksi tai pidemmiksikin ajoiksi, ne on ajoittain ollut enemmän tai vähemmän piilossa negatiivisten tunteiden ja ajatusten alla. Kokemukseni kautta oon kuitenkin oppinut että pystyn aina palaamaan tuohon olotilaan kun teen sille tilaa mielessä ja elämässä, käsittelen kaikki negatiiviset asiat kunnolla niin voin päästää ne menee ja nauttia taas mielenrauhasta. Luulen että mun lovelovelove-hypetys johtuu siitä että mun melkoisen vaiherikkaan ja kuluttavan syksyn jälkeen oon saamassa taas energiani takaisin ja chakrat on avautumassa. 😉 Oon siis ihan sinkku, mutta koen valtavaa universaalia rakkautta.<3
 
PEACE&LOVE FOR ALL OF YOU<3
 

P7140038-002.JPG

                                                           Eka kesä Oulussa, 14.7.2014. ::)

 

suhteet oma-elama rakkaus mieli