RAKKAUDEN ANATOMIA
Puhutaampas rakkaudesta! Meikän lemppariaihe<3 Jotku ehkä näki mun lovequote-spämmin instastoryssä joku aika sitte, ja haluisin vähän avata mun näkemyksiä ja ajatuksia rakkauteen liittyen. Rakkauden anatomiaa siis luvassa!
Mitä rakkaus on? Monesti ajatellaan että rakkaus on tunne, joka tarvii aina fyysisen kohteen, eli toisen ihmisen, lemmikin tms. Mä oon kokenut ihan päinvastaista.
Lähdetäämpäs siitä että erotetaan rakastumisen tunne, rakastaminen ja rakkaus toisistaan. Noi on kolme eri asiaa, mitkä on vain liitoksissa toisiinsa. Puhutaampa nyt parisuhteen näkökulmasta;
Rakastuminen on tunne, minkä varmasti jokanen parisuhteen alussa on tuntenut. Tämä tunne yleensä hiipuu ajan kanssa ja alkukuuma ja rakastuminen muuttuu rakastamiseksi, mikä edellyttää vähän jo vaivannäköä. Toisen ”huonot puolet” on opeteltava sietämään, arki ei tunnukkaan enää niin kevyeltä ku alussa, suhteen ”kipinä” on kadonnut, jolloin sitä täytyy pitää yllä. Kaikki varmaan tietää sen vaiheen kun toiseen on tottunut ja ei tuu enää perhosia vatsanpohjaan toisen seurassa niinkun alku-aikoina. Sillon on vaan tehtävä päätös onko toinen sun rakkauden arvoinen, sun tekojen arvoinen. Päättää rakastatko. Valitsetko toisen jokapävä rakkauden kohteeksi. tuntuuko oikealta rakastaa juuri sitä toista.
Rakastaminen on verbi. Se edellyttää toimintaa, tekoja. Rakastumisen tunne johtaa rakastamiseen. Monesti ihmiset sekoittaa nämä kaksi asiaa toisista, ja luulee rakkauden olevan ohi kun alkuhuuma on ohi, kun ei saa enää toisesta samalla tavalla kiksejä ja on jo tottunut toiseen. Arki on alkanut ja ”liekki sammunut’. Ei, vaan alkuhuuman jälkeen rakastumisen tunne vaan on tasaantunut. Monet ovat valmiita rakastumaan mutta ei rakastamaan, sillä se vaatii jo vähän duunia. Siinä pitää mennä itteensä, ottaa toinen huomioon, ottaa ittensä huomioon, ymmärtää itseä, ymmärtää toista, pitää sitä suhteen kipinää yllä. Nähdä vähän vaivaa sillon ku tuntuu ettei saa kontaktia toiseen ja arki ajaa erilleen. Muistaa ne syyt miksi rakastaa toista. Tehdä yhteistä aikaa arjen keskelle, milloin ollaan läsnä vain toisille, koska halutaan rakastaa. Voit kokea rakastamisen keskellä rakastumisen tunteita, ne ei pois-sulje toisia. Voit rakastua aina uudelleen ja uudelleen.
Kaikista tärkein mistä kaikki on lähtöisin on itse RAKKAUS. Rakkaus on subjektiivi. Rakkaus johtaa rakastumisen tunteeseen, ja sitä johtavaan toimintaan eli rakastamiseen. Rakkaus on kaikissa meissä itsessämme. Siihen ei tarvi mitään kohdetta, sillä se vaan on. Se ei oo tunne,eikä se vaadi toimintaa. Se on vähänkuin ihmisen läpi virtaavaa energiaa. Rakkaus on olotila. Rakkaus on minussa, minä olen siinä. Olen yhtä sen kanssa. Se ei ikinä poistu minusta. Se ei kuole vaikka rakkaussuhde päättyisi. Rakkauden kohde vain muuttuu. (Teksti jatkuu kuvien alla, älä anna hämätä)
Jossei omaa sisäistä rakkautta ole löytänyt, on vaikea rakastaa ketään muitakaan syvästi, pyyteettömästi, puhtaasti ja aidosti. Ensin pitää oppia rakastamaan itseään, joka vaatii syvempää itsetuntemusta, omien heikkouksien ja vahvuuksien tiedostamista ja niiden täydellistä hyväksymistä. Oman ”keskeneräisyyden” hyväksymistä (mitä helpottaa ymmärrys siitä ettei ole olemassa ”keskeneräistä” ihmistä, eikä ”valmista” ihmistä. Elämä on jatkuvaa muutosta, henkistä kasvua, kehittymistä. Juuri nyt olet sellainen kun sun kuuluuki tässä vaiheessa olla, ainoa mitä voit tehdä on tulla eheämmäksi sinuksi niin että olet parempi itsellesi ja muille.)
Itsensä rakastamisen opetteluun on useita keinoja, mutta pohjan sille luo itsetietoisuus. Itsetutkiskelua pitäis kaikkien tehdä. Itsetutkiskelun tarkoitus on löytää se pohjimmainen minä, joksi synnyin. Se kuka olin ennenkun ihmiset, yhteiskunta, maailma, ja ympäristö alkoi ohjailemaan mun ajatuksia. Mulla tuo vaati täydellistä yksinoloa, työttömyyttä, sinkkuna oloa, omaa aikaa. Paljon. Näin mikään ei ohjaillut ulkoapäin mun ajatuksia ja tekemisiä, vaan kaikki tuli minusta. Oon todella onnekas että tipuin niin nuorena tyhjänpäälle, parisuhde ja koti lähti alta, ja muutin kaupunkiin josta en aluksi tuntenut ketään. Olin totaalisen hukassa itseni kanssa. Kaikkien menetysten ja hukassa olon kautta löysin itseni. Tässä yhteiskunnassa on paljon niitä jotka ei ole ollut ikinä oikeasti yksin. Yksinolo tarkoittaa myös sitä ettet watsappaile yksinollessasi muille, oot vaan itsesi kanssa. Uskon että Suomessa on paljon tyyppejä jotka löytää itsensä vasta eläke-päivillä, kun on aikaa itselle, ei ole töitä ja ehkä avioliitto on kariutunut vuosien varrella. Osaako ihmiset enää nauttia omasta seurasta? Osataanko olla yksin? Kaivataanko jatkuvasti jotain ulkoista ärsykettä? Josset osaa olla yksin, miten voisit olla parisuhteessa toisen kanssa ilman kiintymystä, takertuvuutta, riippuvaisuutta, tarvetta? Noista mikään ei ole rakkautta, vaan pelkoa.
Jos et pysty ottamaan omaa aikaa tarpeeksi, ihan arkipäiväsiä keinoja itsetutkiskeluun on tunnistaa omat tunteet, varsinkin negatiiviset, ja tarttua niihin ja miettiä miksi tuntee niin. Johtuuko tunteesi oikeasti sen tunteen laukaisijasta, esim. toisesta ihmisestä, vai sanoiko/tekikö hän jotain mikä aktivoi vanhat käsittelemättömät kipeät tunteet, ja siksi oletat että toinen aiheutti ne tunteet sulle? Negatiivisia tunteita ei pitäis ikinä työntää sivuun ja ohittaa, mennä helpomman kautta ”riman ali”, koska ne patoutuu ja tulee kyllä myöhemmin eteen. Tunteet ovat viestejä meiltä itseltämme itsellemme, ja meidän pitäs ottaa ne vastaan koska niissä on se ”johtolanka” jota seuraamalla pääsee selvittelemään omaa alitajuntaa, eli syvempää tietoisuuden osaa missä on muistijälkiä, tunnelukkoja ja käsittelemättömiä asioita menneisyydestä. Jos ihmisellä on tallentuneena negatiivisia asioita alitajunnassa, ne muistuttaa itsestään samankaltaisissa tilanteissa, joissa on uhkana kokea taas sama negatiivinen tunne. Kukaan ei voi elää täysin vapaasti jos joutuu väistelemään tunteita, pelkää tunteita, eikä uskalla heittäytyä elämään, vaan pyrkii kontrolloimaan kaikkea mahdollista omassa elämässä, ja pysyy siellä omalla mukavuusalueella. Omat pelkomme luo meille mielenvankilan, eli muista tyhjentää välimuisti. ;)
Tunteiden käsittelyä helpottaa niiden erottelu, voidaan jakaa kaikki tunteet karkeesti kahteen osaan; pelkoon ja rakkauteen. Negatiiviset tunteet johtuu aina jostain omasta pelosta, positiiviset tunteet rakkaudesta. Tunne johtaa usein toimintaan, joko toimitaan pelosta käsin, tai rakkaudesta. Pelko ja rakkaus poissulkee toisiaan. Mitä enemmän pystyt kitkemään elämästä negatiivisia asioita, ajatuksia, tunteita, kaikkea sun hyvääoloa ja onnellisuutta vieviä asioita, sitä enemmän vapautuu tilaa positiivisille asioille. Voit treenata sun mieltä etsimällä jokaisesta negatiiviseksi kokemastasi asiasta yksi positiivinen, usein niitä tulee pian mieleen useempiakin ja kohta niitä positiivisia on enemmän kuin negatiivisia. Kun elämä on täynnä pelkästään hyviä asioita, hyviä ajatuksia, elämä on aika onnellista ja rakkauden täyteistä.
Kun tunnistat omat tunteesi, opit tunnistamaan omat tarpeesi. Tunteet ja kehon viestit kertovat kun jokin fyysinen tai henkinen tarve on jäänyt täyttymättä. Tunnistamalla ne voit itse antaa itsellesi sitä rakkautta mitä antaisit vaikkapa omalle lapsellesi. Kohdella itseä niinkuin toivoisit sun unelmien kumppanin kohtelevan sua. Jokainen voi itse täyttää ne tarpeet mitkä vanhemmat täytti tai jätti täyttämättä lapsuudessa. Ehkä toivoit että sun tunteita ois kuunneltu enemmän, sua ois huomioitu enemmän? Kuuntele nyt itse itseäsi ja huomio omat tunteet ja tarpeet. Ole itse se rakastava vanhempi itsellesi. Kaikki se rakkaus mitä haetaan parisuhteista, voidaan antaa itse itsellemme. Kun opettelemme tunnistamaan omat tarpeemme, osaamme ne myös itse täyttää. Myös omaa käyttäytymistä on hyvä tarkkailla, kohteletko itseäsi rakastavasti, huolehditko omasta hyvinvoinnista? jos et niin se johtuu itserakkauden puutteesta. Ja kyllä, rakkauden tarve on ihmisessä ihan täysin luonnollinen tarve, niinkuin ravinto ja lepokin. Meillä on fyysisten tarpeiden lisäksi myös meidän henkiset tarpeet. Monet vaan täyttää niitä väärin. Etsitään onnea, omanarvontunnetta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja rakkautta ulkopuolelta, muista ihmisistä, omaisuudesta, päihteistä, materiasta, kun se kaikki mitä etsit ulkoa on sussa itsessä, ja sen löytää kun kaivaa sen esiin<3
Kun oppii itse täyttämään kaikki omat henkiset tarpeensa, ei enää tarvitse hakea sitä ulkopuolelta, toisista ihmisistä. Tämä johtaa vapauden tunteeseen, et enää tarvitse toisia. Osaat antaa kaiken tarvitsemasi itsellesi, ja parisuhde ei perustu tarpeeseen, vaan rakkauteen ja vapauteen. Haluun olla yhdessä, ei kiintymykseen tai tarpeeseen. Tällaisessa suhteessa toinen lisää sun elämään hyviä asioita, antaa extraa kaiken valmiiksi hyvän päälle. Se että tietää osaavansa antaa kaiken itse itselle, ei tarkoita etteikö voisi antaa toisen antaa sitä. Se tekee elämästä kevyempää. Parisuhteessa omien tarpeiden tiedostaminen on todella tärkeää. Kun tiedät mitä tarvitset ja kaipaat juuri sillä hetkellä, osaat sen myös ilmaista sen toiselle. Näin et toimi itseäsi vastaan ja jätä tarpeitasi täyttämättä, mikä johtaa negatiivisiin tunteisiin, ja syö rakkaudellisia positiivisia tunteita. Et voi myöskään suhteessa olettaa että kumppanisi ymmärtäisi mököttämisesi johtuvan siitä että joku tarpeesi ei ole tullut täytetyksi, esim. ettet ole saanut tarpeeksi läheisyyttä, huomiota tms. Jos et osaa niitä itsessäsi tunnistaa, et osaa myöskään pyytää mitä tarvitset. Et voi odottaa että kumppanisi osaisi tulkita tunteesi sua itseäsi paremmin, lukea ajatuksesi ja täyttää tarpeesi. Toimivassa rakkauteen perustuvassa suhteessa voit ilmaista tarpeesi ja kaikki negatiivisetkin tunteesi ilman pelkoa tuomitsemisesta, torjumisesta ja arvostelusta. Sulla on vapaus kaikkiin tarpeisiin ja tunteisiin. Rakastava kumppani hyväksyy, yrittää ymmärtää ja kuuntelee. Parasta parisuhteissa on kun voitte auttaa toisianne pääsemään eroon negatiivisista tunteista, ratkoa niitä yhdessä kun niitä toiselle ilmaantuu. Kasvaa yhdessä. Ei yhteen, vaan yhdessä. Auttaa toista olemaan kokonaisempi ja ehjempi itsensä. Voitte luoda yhdessä rakkautta.
Noh, siinä oli vähän niinku mun reitti toimivaan parisuhteeseen; itsetietoisuudesta itsensä rakastamiseen, itsensä rakastamisesta toisen rakastamiseen. Toisen rakastamisessa toisen onnellisuuden lisäämistä, vasta-vuoroisesti. Välillä toinen antaa energiaa ja toinen ottaa, vasta-vuoroisesti. Metsään mennään jos energian-jako on jatkuvasti epätasapainossa. Mutta se riittää siitä parisuhteen näkökulmasta, mennään takas olennaiseen eli rakkauteen.
Voit löytää pieniä onnen ja rakkauden hetkiä ihan jokapäivä, olemalla vaan läsnä niissä hetkissä. Nauti aamukahvistasi jokaisella aistilla, nauti auringon valosta kasvoilla, nauti luonnon kauneudesta, nauti omista ajatuksista, nauti ihmisistä joita tapaat, ole läsnä, älä elä menneisyydessä äläkä tulevaisuudessa. Ole juuri nyt siinä hetkessä missä olet, koska siinä hetkessä on elämä. Kunnioita ja arvosta itseäsi. Näytä se itsellesi. Osoita itsellesi rakkautta päivittäin. Kun opit aidosti avostamaan ja rakastamaan itseäsi just sellasena ku oot, vapaudut miettimästä ”mitä muut musta ajattelee, mitä muut ajattelee ku oon tämmönen ja jos teen näin ja näin.” Et tarvitse muilta hyväksyntää, koska hyväksyt itse itsesi ja se riittää.
Oma kokemukseni todella puhtaasta rakkauden olotilasta oli 2014 yksin ulkona kävellessä. Sinkkuna.Työttömänä. Rakastin itseäni ja elämää, luontoa, tuulta, ja tunsin miten tuuli rakasti mua takaisin. Rakastin aurinkoa ja se antoi rakkautta takaisin. Rakastin mun mieltä ja se sai mut hymyilee. Rakastin kaikkia ihmisiä. Rakastin mun satuttajia, Rakastin koko universumia, ja se rakasti mua takaisin. Olin totaalisen läsnä itselleni. Kaikki minussa ja ympärilläni oli puhdasta rakkautta. Vapaus, rakkaus, ja onnellisuus, noi tunteet yhdessä on aika hieno kokemus. ”Natural high” kuvais aika hyvin. Olin enemmän IN LOVE kuin ikinä edes parisuhteissani. (Rakastan sanaa ”IN LOVE” koska se kuvaa sitä mitä se oikeasti on. Olla rakkaudessa, monesti tuo suomennetaan vääristyneesti ”olla rakastunut.” Voin olla rakkaudessa ilman että olisin rakastunut.)
Kokemuksieni perusteella uskon vetovoiman-lakiin, voit omilla ajatuksilla vetää asioita puoleesi. Jos ajattelet positiivisesti, elämäsi on positiivista. Jos päätät tietoisesti rakastaa itseäsi, saat itseltäsi rakkautta takaisin. Esim. kun ravitset itseäsi rakkaudella, puhtaalla ja terveellisellä ruualla, kehosi rakastaa sua pitämällä sut terveenä ja hyvinvoivana. Kun rakastat sun mieltä, autat sitä kääntämään negatiiviset ajatukset positiivisiksi, se rakastaa sua takaisin antamalla sulle positiivisen elämän. SIMPLE AS THAT. Kaikki lähtee itsestä. :)
Oon ton vuoden 2014 jälkeen toki kadottanut tuon puhtaan rakkauden tunteen lyhyemmiksi tai pidemmiksikin ajoiksi, ne on ajoittain ollut enemmän tai vähemmän piilossa negatiivisten tunteiden ja ajatusten alla. Kokemukseni kautta oon kuitenkin oppinut että pystyn aina palaamaan tuohon olotilaan kun teen sille tilaa mielessä ja elämässä, käsittelen kaikki negatiiviset asiat kunnolla niin voin päästää ne menee ja nauttia taas mielenrauhasta. Luulen että mun lovelovelove-hypetys johtuu siitä että mun melkoisen vaiherikkaan ja kuluttavan syksyn jälkeen oon saamassa taas energiani takaisin ja chakrat on avautumassa. ;) Oon siis ihan sinkku, mutta koen valtavaa universaalia rakkautta.<3
PEACE&LOVE FOR ALL OF YOU<3
Eka kesä Oulussa, 14.7.2014. ::)