Stop overthinking
Nukuin viimeyönä paremmin ku aikoihin, 9h sikeää unta. Oli niin ihanaa herätä auringonvaloon, pitkästä aikaa kunnolla levänneenä. Oon kärsiny uniongelmista viimeaikoina, en oo nukkunu ku jotain 5-6 tuntia yössä, mikä ei todellakaan riitä. En ees muista millon viimeksi olisin nukahtanu ennen 2 yöllä, paitsi viime yönä. Unella on niiiiiiin suuri merkitys omaan jaksamiseen ja aivojen latautumiseen. Tuntui vähän ku ois uudelleen syntyny noiden unien jälkeen, siitä on hyvä alottaa päivä!
Liian lyhyien yöunien jälkeen on usein herätessä tuntunu niinkuin päivä jatkuisi siihen mihin viimeyönä jäin. Vähän ku ei ois uus päivä alkanutkaan vaan eilinen jatkunu. Se on kuluttavaa, ja se tarkoittaa ettei keho ja mieli oo levänny ja latautunu tarpeeksi. Liian lyhyien unien jälkeen seuraavana päivänä tuntee itsensä väsyneeksi, joka ainakin itsellä näkyy myös hajamielisyytenä ja saamattomuutena. Ei tee mieli tehdä mitään, ja jos yrittää niin ei tee sitä täysillä.
Kokeilin talvella kaikenlaisia keinoja yöunien parantamiseen, melatoniinia ja novanightia. Auttoihan ne hetken mutta en ihan hirveästi liputa myöskään noiden luonnollisten melatoniini-valmisteiden puolesta koska pitkällä käytöllä ne sekoittaa ihmisen luonnollista melatoniinin tuotantoa, joka käytön jälkeen saattaa taas vaikeuttaa unen saantia. Myös niitä pyrin siis käyttämään harkitusti ja sopivissa määrin. Nääh. Oon sitä mieltä että unen saantiin oikeasti paremmin vaikuttaa ne omat elämäntavat ja stressitasot, kuin mikään muu. Ei se melatoniini vie pois yli-ajattelua ja stressiä. Sillon ku on pää täynnä ideoita ja visioita, ei se auta että otat melatoniinia. Sitten sä mietit niitä asioita väsyneenä. Mä en ainakaan sillon yksinkertaisesti malta nukkua, ku on pää täynnä ajatuksia, ideoita, suunnitelmia, visioita, ja niitä riittää välillä ihan liikaa!
Oon siis harjotellu nyt toisenlaista ajattelu-tapaa, haha, siis tapaa ajatella, en sitä miten ajattelen jostain asiasta. Voisiko sanoa et meditatiivista ajattelua? Mä en oo ikinä ollu mikään tietoisen meditaation mestari, mutta oon eläny aika meditatiivisesti; jos se tarkoittaa hetkessä elämistä ja ympäristönsä ja itsensä tiedostamista, ja ajatuksiin tarttumattomuutta. Elin näin ennen. Nyt mä oon huomannu että mä oon kadottanu sen kyvyn ja haluun sen takas! Stressittömyyden. Sen että elää tässä hetkessä, ei menneisyydessä eikä tulevaisuudessa. Niissä eläminen, ja varsinkin niiden yli-ajattelu on niin turhaa. Ennen en stressannut oikein mistään, ja nyt yhtäkkiä stressaan. Ehkä tietonen mediaatio vois auttaa mua, sitäkin oon kokeillut esimerkiksi meditaatio-sovelluksen avulla (headspace). Mutta mulle on parhaiten tehonnut se että palaan takas siihen mikä on ennen saanut mut tajuamaan nykyhetken merkityksen. Luen kirjoja aiheesta, hetkessä elämisestä, teen jotain missä väkisin elää hetkessä, mikä sitoo mut nykyhetkeen.
Yli-ajattelusta ja asioiden stressaamisesta on joskus haastavaa päästä eroon. Mulle on pahinta varmaan visiointi ja uudet ideat, ja kiinnostus uusista asioista. Innostun niiiin helposti jostain asiasta ja haluun opetella jonku uuden jutun, tai haluun lähtä matkustaa, haluun uuden tatuoinnin, haluun opetella jonku uuden maalaustekniikan… Usein öisin löydän itteni selaamasta wikipediaa, jostain ihan random- aiheista. Se on niin helppoa ku niissä teksteissä on aina joku linkki mistä pääsee taas seuraavaan artikkeliin. Yhtäkkiä tiedät kanin,rusakon, ja jäniksen säkäkorkeudet, tyrannosaurus rexin ruokavalion, Maailman sotien-vuosilukuja…. Joskus myös selaan esim. jonku maalaustarvike-liikkeiden tuotteita ja vertailen hintoja. Tai googlailen tatuointi-ideoita. Tai selaan lentoja.
Sillon ku oikeesti innostun jostain aiheesta, mulle on todella vaikee yhtäkkiä vaan hiljentää aivot ja alkaa nukkumaan. Jos oon sen asian ytimessä, haluun vaan lukee siitä lisää. Jotenki siinä pitää vaan sanoo itelle et ”jatka tästä huomenna”. Ja sit toinen hyvä keino on pysäyttää ittesä, ja laittaa silmät kiinni ja alkaa sisäistää sitä mitä on just lukenu. Kerrata niitä mielessä. Antamalla niiden vaan tulla, mutta tarttumatta niihin. Eli ei mieti niitä aktiivisesti esim ”miks se on näin” ja ”olikse nyt näin”, haha noin on käyny usein ja sitte otan taas kännyn kätee ja alan googlaa. Ei toimi. Pitää osata myös kaiken suunnittelun, visioinnin, ideoinnin ja uuden opettelun kans olla realistinen ja kärsivällinen. Jos joku aihe kiinnostaa ihan älyttömästi, on hyvä muistaa että uni auttaa oppimisessa. Ja myös se että ei tarvi heti kerralla opetella yhtä aihetta juurista latvaan vaan opettelee kärsivällisesti. Systemaattisesti. Eikä esim. dinosaurusten tai jyrsijä-lajien ominaisuuksien opettelulla ole niin kova kiire.
Sain mun ystävältä maailman parhaan vinkin siihen tilanteeseen ku miettii ja stressaa liikaa miten joku asia pitäis hoitaa, tai tekeekö jotain vai ei, miettii vastauksia. Tää vinkki on maailman yksinkertaisin, kliseisin mutta toimivin; kuuntele sydäntäs. Niin. Yleensä sulla on jo vastaus, ku kuuntelet ittees. Yleensä ihminen jo tietää miten tulee toimia ja tehdä, ja stressaa turhaa. Noh, seuraavana päivänä kiitin ystävääni tästä niin yksinkertaisesta ja kliseisestä vinkistä, ja tiesin miten mun kuuluu tämä stressin-aiheeni ratkoa. Vastaus on usein hyvinki lähellä ku hiljentyy vaan kuuntelemaan sitä omaa syvintä ääntä, joka jo tietää.
Ihanaa sunnuntaina, stressitöntä viikon alkua ja pitkiä, syviä yöunia kaikille! <3