Keskiviikkona poikani kysyi minulta, ”Äiti, miksi et ole iloinen?” Kysymys pysäytti minut. Olimme menossa melko kiireellä rautatieasemalle ja otimme jo pieniä juoksuaskeleita kun kysymys tuli.  En osannut hänelle vastata siihen mitään vaan kehoitin jatkamaan matkaa  mutta sitä enemmän kysymys jäi päähäni. Miksi en ole onnellinen? Monet tutkimukset selvittävät onnellisuuden mysteeriä ja monet artikkelit, visailut, nettitestit etsivät samaan kysymykseen vastausta; kuinka tulla onnelliseksi? On ties mitä neuvoja miten saavuttaa onni ja onnea ostetaan. Eletään kiiireessä ja stressissä, vanhana sitten kadutaan kun ei antanut itselleen lupaa olla onnellinen.

Miksi sitten on niin vaikea olla onnellinen? Emmekö uskalla vain antaa luvan olla onnellinen pienistä ja isoista asioista vai odotammeko vain niitä nousuja? Kumminkin meillä on tapana ajatella pohjallakin suunta on joko ylöspäin tai vielä alemmas. Jokaisessa hetkessä on omat hyvät asiat ja elämä on ylös ja alas menemistä (elämä on vuoristorata).  Miksi se on niin vaikeaa sitten olla onnellinen että suunta on ylöspäin ja elää? Huomasin itsekin että miksi en olisi tässä tilanteessa iloinen? Elämä kyllä potkii päähän mutta itseasiassa asiat sujuu ja tuntuu menevän eteenpäin, tunnen oloni voimmakkaaksi  ja uusiudun ihmisenä, mikä siis estää?

”Äiti miksi et ole onnellinen?”

Itse olen niin uppoutunut omiin murheisiin, suruihin että unohdin olla onnellinen, en sallinut sitä itselleni. Joskus tarvitsee jonkun ottamaan kaikessa kiireessä  ja menossa kädestä kiinni ja kysymään kysymyksen joka pysäyttää. Se pieni ääni on meissä jokaisessa joka kysyy tätä kysymystä, meidän pitää vaan kuunella sitä, siihen ei ole vastausta vaan tekoja.  Naura, hymyile, riemuitse, kirmaa, nauti ja ole vain onnellinen.

Minä itse annan itselleni luvan  olla onnellinen, en enää halua että olen murheen maissa ja otan juoksuaskeleita vaan  pysähtyä, hymyillä ja olla onnellinen. Minä olen onnellinen.

(C.) Timo Koponen photography, model: Jasilyn

“Happiness is not something ready made. It comes from your own actions.”
― Dalai Lama XIV

-J