Heipsan pitkästä pitkästä aikaa! 

Eipä näkynyt ennen joulua, eikä joulun jälkeen ideoimiani tekstejä blogin puolella. Tietokone aukesi valehtelematta ensimmäistä kertaa viimeiseen kolmeen viikkoon (välttämättömien asioiden hoitoa lukuunottamatta). Pitkää joululomaa itselläni ei ollut, mutta muutamat kolmen päivän vapaat tulivat enemmän kuin tarpeeseen. Osasin jopa levätä, olla vain ja nollata päätäni. Huomasin ”arkeen paluun” jälkeen, missä pisteessä oikeasti olinkaan. Koko syksyn painanut satasella menemään, niin töissä kuin treeneissä, pelkkää aikataulutusta ja ohjelmaa, kun olihan kaikki vapaapäivätkin hyödynnettävä reissaamiseen ja kavereiden kanssa oloon. Moni varmasti voi samaistua tilanteeseen. Tuo syksy oli varmasti yksi parhammista sekä aikaan saaduimmista. Jälkikäteen mietittynä esitin itselleni kysymyksen, olisinko voinut jotain turhaa stressiä ja suunnittelua jättää pois. Näistä viisastuneena kevät astetta rennommin mielin käyntiin.

Käsitys hyvinvoinnista on itselläni muuttunut. Olen aina halunnut ajatella, että itselläni ovat asiat hyvin kun olen perus terve. Väsymys ja paska selkäni ovat pieniä murheita, toisen ihmisen sairastaessa vakavaa sairautta. En ole halunnut edes itselleni tai saati toiselle myöntää suurempia väsymyksiäni, pettymyksiäni tai stressejäni. Haluan pitää itseni niin sanotusti kasassa ja olla tukena toisille. En halua olla valittaja, mutta miksi koen itseni huonoksi myöntäessäni omia heikkouksia, kun en koe sitä toisen tehdessä tai avautuessa. Päinvastoin arvostan ihmistä, joka kertoo omista tunteistaan niin hyvistä kuin huonoista läheisille ja rakkaille ihmisilleen. 

Uusi vuosi alkoi tänä vuonna hyvin salakavalasti. En tehnyt yhtään uuden vuoden lupausta, suunnitellut sen koommin tulevaa vuotta, enkä aloittanut mitään puhtaalta pöydältä. Minkä kuitenkin voisin ottaa kehityksen alle on; olla oma itsensä omien tunteiden kanssa niiden suuruudesta välittämättä. Toisille pienet asiat voivat olla suurempia kuin arvaammekaan. Toisena haluan oppia luottamaan, että asiat järjestyy parhain päin ilman stressiä, ainaista päässä pyörittelyä ja pohtimista. Päivä kerrallaan kohti unelmia! Tämä vuosi tulee olemaan jännittävä ja positiivisia muutoksia täynnä. Odotan innolla! 

-every day may not be good but there is something good in every day-

-julia

Rakastan joulua! Joulun alusajan viettäminen alkoi itselläni jo lokakuussa ensimmäisillä pikkujouluilla. Ohjelmaa on ollut paljon, mutta olen nauttinut tästä loppu syyslukukaudesta enemmän kuin koskaan. Tähän varmasti suurin vaikuttava tekijä on töissä olo koulun sijaan. Töitä on riittänyt, mutta aikaa on jäänyt myös useammalle pienelle reissulle, tanssimiselle niin tanssisalilla kuin lavalla, suursivoukselle, kotona löhöilylle netflixiä tuijotellen, kahvittelu- ja lounastreffeille, maalaiselämälle ja sukulaisille <3

Jouluviikko starttasi viime sunnuntaina joulukuusen hankinnalla. Viikkoon on mahtunut paljon erilaista ohjelmaa, kuten tanssin pikkujoulut, viimeisten lahjojen ostamista, pitkään odotettu ripsihuoltoaika, kuvaustreffit Saran kanssa, isotädin hyvien patojen äärellä istuskeltu ilta hämyvaloissa, pienen kylän jouluvaloin valaistuilla kaduilla käppäily, lahjojen paketointi ja ruokakauppa reissu (joka meni yllättävän kivuttomasti). Vielä olisi ohjelmassa muutaman läheisen oven takana piipahdus halin ja pienen paketin kera, jouluruokien valmistelua ja piparien leipomista. Odotan lauantai-iltaa, kun pääsen rauhoittumaan muutaksi päiväksi täysin joulunviettoon ja nostetaan kuusi sisälle koristeltavaksi. Aattona saan nousta sen ihanaan tuoksuun löhöömään sohvalle ja katsomaan kaikkia jouluohjelmia. Ja mikä tärkeimpänä, saan viettää aikaa perheeni kanssa muutaman päivän ulkoillen, syöden, nukkuen ja syöden vai sanoinko jo sen..!? 

Blogiin mulla on ihania suunnitelmia, mitä pääsen pikku hiljaa toteuttamaan. Ennen aattoa saattaa muutama teksti hyvällä tuurilla vielä tipahtaa 🙂

Mukavaa loppu viikkoa jouluisten puuhien parissa! <3

-julia