Meinasin aloittaa kirjoittamalla siitä, kuinka yliväsymys ja stressi painaa päälle, herkkiksenä tippa linssissä vähän väliä ja sen semmoista. Voisin kirjoittaa tällä hetkellä todella synkän tekstin, joka saattaisi toisille tuottaa vain negatiivisuutta ja toisille puolestaan ymmärrystä ja vertaistukea omaan väsymykseen. Päädyin kuitenkin pohtimaan asiaa eri näkökulmista enkä vain oksentamalla sitä suurta ahdistusta. 

Olen viimeisen vuoden aikana pyrkinyt positiivisuuteen ja sen löytämiseen mahdollisimman pienistä elämäniloista. Olen onnistunut kehittymään tässä huomattavasti, ja kannustan kaikkia siihen. On kuitenkin muistettava sanonnan mukaan, ettei elämä ole pelkkää ruusuilla tanssimista. Oma huono fiilis täytyy osata käsitellä itselle oikealla tavalla. Keskustelemalla, kirjoittamalla, urheilemalla, laulamalla, piirtämällä… Eikä missään nimessä padota sitä sisälleen.

Tämä vuoden aika on monille yksi vaikeimmista. Pimeyden lisäksi ohjelmaa on vaikka muille jakaa. Monet harrastukset, opiskelut ja työt ovat kauden päätöksessä. Joulukiireet painaa päälle, niin oman joulun suunnittelun kuin kaikkien joulujuhlien ja niiden harjoitusten mahduttamisineen kalenteriin. Itselläni tämän lisäksi kevään suunnitelmat ovat suuria kysymysmerkkejä. Täytyisi tehdä vaikeita päätöksiä ja miettiä niitä tehdessä vielä pidemmälle tulevaisuuteen. Muistaa ottaa huomiion omat voimavarat sekä hyvinvointi, mitkä myös vaikeuttavat päätöksen tekoa kamppaillessaan vastakkain. 

Eilen kuitenkin herätessäni aamulla energisenä ja pirteänä uuteen viikkoon, ajattelin että kyllä kaikki asiat yksi kerrallaan loksahtelee paikalleen. Pienikin asia voi muuttaa päivän aivan päälaelleen ja niin kävi. Iltapäivällä töistä tultua netflix pyörimään ja unta palloon. Väsymyksen ja ahdistuksen iskiessä tulee helposti vajottua sängyn pohjalle ja haluaisi vain jäädä sinne. Tämä, kun ei ole ratkaisu mihinkään muuhun kuin univajeen korjaamiseen, jos siihenkään torkuttua milloin sattuu. Kello soi useampaan otteeseen, torkku oli ainut vaihtoehto. Huomasin kellon lähenevän ja lähenevän reenien alkua. Sain itseni ylös sängystä, vaatteet vaihdettua ja käveltyä raittiissa ilmassa hetken, huomasin jo sen auttavan enemmän kuin sängyssä löhöilyn. Paineet ja avoimet kysymykset kuitenkin stressasivat edelleen. Kipitin tanssisaliin, treenasin ja kerroin avoimesti tilanteestani pienelle ja syksyn aikana tiiviksi muodostuneelle ryhmälle. Mieli keveni älyttömästi, kun kuulin toisten samankaltaisista tilanteista, sain tukea sekä apua ratkaisuihini ja iloisen mielen vain ympärillä olevista ihmisistä. Ja mikä suurimpana, tanssiessa sain purkaa omaa ahdistustani koroegrafioiden sattuessa mielialaan hyvin sopiviksi. Energiaa täynnä kalenteri esiin, loppuvuoden suunnitelmat ajantasalle ja toteuttamaan omia unelmia sekä tavoitteita.

Kannustan jokaista tekemään asioita, jotka pitävät mielen virkeänä ja auttavat vaikeina hetkinä. Tartutaan niihin, mitkä tuottavat iloa ja onnellisuutta ja näin kantavat alamäissäkin. Pidetään yhteyttä tärkeisiin ihmisiin, ollaan toisillemme ystävällisiä ja jaetaan rakkautta. Näillä pärjää pitkälle! <3

Tällä ajatuksella jokaiseen uuteen päivään!

-julia