Ensimmäiset kilometrit

Toissapäivänä päätin elvyttää juoksuharrastukseni uudelleen, tällä kertaa tavoitteellisemmin. Tänään juostessani päätin endorfiinihuumassani perustaa aiheesta blogin. Näin asiasta tulee julkisempi, ja ehkä se auttaa minua pääsemään tavoiteeseeni! Juoksuharrastuksellani on nimittäin ollut tapana lopahtaa hyvinkin nopeasti…

 

Nyt seuraa liikuntahistoriani, josta huomaa se, että nyt ei olla liikunnan puoliammattilaisen blogin äärellä. Ennen 19 vuoden ikää ainoana liikuntanani oli koululiikunta, jota vihasin, ja jossa opin, että olen liikunnalisesti heikkolahjainen. Vanhempani eivät liikkuneet, eivätkä kannustaneet minua liikunnallisten harrastusten pariin. Parikymppisenä aloitin sitten yliopisto-opinnot ja tutustuin yliopistoliikuntaan. Aloin käydä erilaisissa jumpissa, pumpissa ja spinningeissä aluksi kolmisen kertaa viikossa, ja opin, että minulla on hyvä rytmitaju, liikunta voi olla kivaa ja sitä voi harrastaa vapaa-ehtoisestikin! Edelleenkin vastaan kaikkiin kyselyihin harrastavani jumppia kolmesti viikossa, vaikka se ei todellakaan pidä paikkaansa 😀 Viime vuosi on ollut niin kiireinen, että en ole ”ehtinyt” jumppiin välttämättä kuukausiin. Vähäinenkin kuntoni on siis rapistunut.

large.png

Mutta nyt siis alan taas juoksennella ympäri Helsingin katuja! Liikuntainnostus nimittäin palasi, mutta Unisport lähti kesätauolle. Tästä johtuu siis lajivalintani (plus se on tehokasta ja siinä kehittyy nopeasti ja ja ja…). Olen viiden viimeisen vuoden aikana aloittanut muutamaan kertaan juoksuharrastuksen, ja innostus on lopahtanut yhtä nopeasti kuin on alkanutkin, noin kuukaudessa. Viimeksi juoksin kaksi vuotta sitten, jolloin ylsin viiteen kilometriin saakka (minulle paljon!), ja sitten lopetin, tavoitteeni saavuttaneena.

 

Toissapäivänä siis päätin lähteä ensimmäiselle lenkille. Tiesin, että olen huonossa kunnossa, en vain tiennyt miten huonossa. Päätin testata asian juoksemalla niin kauan kuin jaksan, ja lähdin lenkille pelonsekaisin mielin. Ja tässä seuraa tulos:

Kesto                00:15:30

Matka               2,09 km

Keskinopeus     8,01 km/h

 

Tässä kohtaa moni varmasti ajattelee, että menipä heikosti, berliininmunkki oli varmasti hyvin pettynyt. Mutta minä olin yllättynyt, miten HYVIN jaksoin juosta! Alussa hengästytti paljon, ja polviin sattui, mutta hetkeni juostuani polvikipukin meni ohi. Tuossa vartin kohdalla seinä tuli kuitenkin vastaan, pienessä ylämäessä.

large.jpg

Tuloksestani innostuneena päätin alkaa seurata jo aiemmin hyväksi osoittautunutta Porin juoksukoulua. Laskin olevani 5. viikon maanantain kohdalla jaksettuani juosta 15 minuuttia putkeen. Kahden viikon kuluttua minun pitäisi siis jaksaa juosta vitonen, tuntuu uskomattomalta! Ensimmäisenä tavoitteenani on siis vitonen, toisena kymppi (jo 7 viikon kuluttua!). Ehkä sitten voi alkaa jo haaveilla puolimaratonista?! Tällä kertaa EN nimittäin juoksemista lopeta, koska olen sen täällä pyhästi julistanut, ja nolottaa jos lopetan jos tätä lukee yksikin ihminen 😉

Kommentit (2)
  1. Kiitos! 🙂 Luin kaikki neljä osaa, hyödyllistä tietoa!

  2. Tsemppiä juoksuharrastuksen aloitukseen – ja jatkamiseen 🙂 Ja tervetuloa Lilyyn!

    Olen kirjoittanut tällaisen sohvanpohjalta juoksemaan -postaussarjan, käy lukaisemassa 🙂 http://www.lily.fi/blogit/fitness-fuhrer/sohvanpohjalta-juoksemaan-osa-1-miksi

Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *