Keskiviikkona pääsin ensimmäiseen tavoitteeseeni, juoksin 5 km! Mutta se oli KAMALAA. En tiedä miksi, mutta juoksu tuntui pahalta ensi metristä lähtien: hengästytti, kylkeen pisti (mutta meni ohi), jalat painoivat… Vaati todellista tahdonvoimaa juosta koko matka, ja olin kyllä todella ylpeä itsestäni kun sen tein! Lenkin aikana kyllä masensi Sports Trackerin vilkuilu, koska joskus etenin melkein kävelyvauhtiani (6,5 km/h) 🙁 En siis pystynyt lenkkeilemään sitä tahtia, mihin olen joskus päässyt.

Kesto 00:36:34
Matka 5,00 km (vai pari sataa metriä enemmän, Sports Tracker kun ei taaskaan mitannut reittiä ihan oikein?)
Keskinopeus 8,2 km/h

Lenkin aikana yritin ajatella kaikkea muuta kuin epämukavaa oloa, mutta en saanut päähäni mitään muuta ajatusta! Musiikin kuunteleminenkaan ei auttanut. Silloin ajattelin myös, että tähän loppuu tämä harrastus niin kuin viime kerrallakin, ei ole järkeä rääkätä itseään näin. Mutta kun olin päässyt kotiin suihkuun ja voittaja-olo iski päälle, aloin jopa odottaa seuraavaa lenkkiä 😀

Mutta tietenkin asiat alkoivat mennä pieleen: illalla oikea lonkankoukistajani yhtäkkiä kipeytyi niin, etten melkein pystynyt kävelemään… Nyt se alkaa olla parempi, mutta en silti tiedä uskallanko lähteä tänään vuorossa olevalle 15 minuutin kevyelle lenkille. Mieli tekisi todella paljon, mutta rikonko jalkaani vain lisää?