Sydney fever
Hyvää uutta vuotta!
Paljon on muuttunut siitä, kun viimeksi päivitin blogia. Lyhyessä ajassa olen siirtynyt vuokralla asuvasta asunnottomaksi, työharjoittelua suorittavasti työttömäksi ja jonkinlaisen vakaan talouden omaavasta henkilöstä ihmiseksi, jolla ei ole mitään hajua mistä tulee repimään toimeentulonsa seuraavien kuukausien aikana.
Joulu tuli vietettyä vähän erilaisia jouluruokia syöden, eikä jo kauan odotettu koti-ikävä päässyt yllättämään edes jouluna. Joulu oli oikein mukava ja meni leppoisasti, vaikka myönnän olleeni ihan tyytyväinen, kun se oli ohi. Joulun jälkeen olikin aika sanoa hyvästit kaikille Brisbane-ihmisille, kämppiksille ja ystäville ja pakata rinkka. Olin onnistunut haalimaan kolmen kuukauden ajan ihan liikaa vaatteita ja muuta tavaraa ja asioita piti suhteellisen rankalla kädellä karsia pois. Mutta asioista pitää luopua, jotta saa uusia asioita tilalle. Niin materiaalisessa mielessä, kuin ihan muutenkin. Joskus pitää antaa jotain pois, jotta voi saavuttaa jotain uutta.
Lensimme siis uuden vuoden aattoa edeltävänä päivänä Sydneyyn viiden suomitytön voimin. Saavuimme yöpaikkaamme, missä meidät otti vastaan kanadalainen tyttö. Asunnon omistajat, australialaiset veljekset, saapuivat paikalle myöhemmin. Tyhjässä asunnossa ei ollut sohvia, sänkyjä, patjoja, tai mitään muutakaan missä olisimme voineet nukkua. Siksi suuntasimme ostoksille ja ostimme puhallettavia uimapatjoja ja lisäksi saimme haalittua tutuilta täytettävän ilmapatjan. Joku voisi sanoa olojamme askeettiseksi, mutta ilmaiseksi majaileminen Bondilla ruokaa vastaan uuden vuoden aikaan on aika hyvä diili. Vaikka joutuukin nukkumaan uimapatjoilla.
Uuden vuoden aika oli varsinkin näin jälkikäteen ajateltuna aivan tajuttoman hauskaa. Isäntämme ovat olleet hyvin vieraanvaraisia, heidän kanssaan olemme grillanneet, nauraneet ja pitäneet hauskaa. Aattona menimme keskustaan katsomaan ilotulituksia, jotka olivat huikeita. Muutama päivä tuli elettyä hetkessä, eikä tarvinut ajatella tulevaa, eikä paljon stressannut yhtään mikään.
Kaikki loppuu aikanaan. Muut tytöt lähtivät viime sunnuntaina takaisin Brisbaneen ja kohti uusia omia seikkailujaan ja minä ja Tiia jäätiin Sydneyyn ja kysyimme toisiltamme vain yhtä asiaa: ”Mitäs nyt?”. Kaikki hostellit Sydneyssä ovat edelleen buukattuja ja näyttäisi siltä, ettemme ainakaan pariin viikkoon tule saamaan halajaamme farmipaikkaa. Onneksi isäntämme sanoivat, että saamme olla täällä niin kauan kuin haluamme, mutta ei sitä ikuisuuksiin halua nukkua toisten nurkissa ilmapatjalla. Vielä kun nyt on muutaman päivän satanut kaatamalla ja sää on ihan muuta kuin lämmin, niin ei voi sanoa fiiliksien olevan ihan katossa.
En voi sanoa, etteikö elämällä olisi tällä hetkellä suuntaa. Suunta on löytää farmipaikka, mutta tällä hetkellä näyttäisi siltä, että meidän pitää odottaa ainakin pari viikkoa ennen, kuin mitään tapahtuu. Mutta Australiassa voi pärjätä, vaikka olisi aivan pohjalla. Niin kuin uuden vuoden jälkeen tapaamamme suomalaispojat kertoivat; voit yhdessä hetkessä olla niin rahaton, että sinulla on juuri ja juuri varaa syödä puuroa kerran päivässä. Toisessa hetkessä löydät itsesi asumasta Sydneyn keskustassa 36:ssa kerroksessa ja sinulla on työpaikka, vieläpä hyvä sellainen. Vaikka olen tällä hetkellä toisella puolella maapalloa vailla tietoa tulevaisuudesta, ei se ahdista juuri ollenkaan. Ainakaan vielä. Täällä on edelleenkin hyvä olla, vaikka olen koditon, työtön ja varmaan pian myös rahaton. Sen on huomannut, että pitää avata suunsa, eikä pidä jäädä neljän seinän sisälle. Et koskaan tiedä, mihin päädyt ja ketä tapaat.
Tänään aamulla kuulin, että pikkuleijonat ovat voittaneet mestaruuden ja että Suomessa on todella kylmä. Ei ole koti-ikävä, mutta kyllähän koti on aina koti. Toisaalta uskon, ettei paras kotimaa ole välttämättä se, mihin olet syntynyt. Voit löytää uuden kodin, jos olet tarpeeksi avoin ja astut ulos mukavuusalueeltasi.
Terveisiä Suomeen, rakkaita ihmisiä on ikävä vaikka maata itsessään ei olekaan.
Veera