Vielä yksi luku

Varmaan löytyy muitakin kirjojen ystäviä jotka lukee sängyssä ennen nukahtamista. Ja moni heistä varmaankin tunnistaa sen, kun kirja on todella hyvä ja ei malta millään jättää sitä kesken. Nuorena luin joskus koko yön ja nautin joka hetkestä, vaikka aamulla se kostautuikin. Mutta jos seuraavana päivänä oli vapaata, ei yövalvominen ollut niin paha juttu. 

Nyt perheellisenä ja yli kolmekymppisenä ei niin vain valvotakaan koko yötä, koska aamulla pitää jaksaa herätä aikaisin myös viikonloppuisin ja arkisin työpäivän jälkeenkin hoitaa kodin ja perheen asioita. Nyt lasten ollessa vähän isompia pystyy kuitenkin lukemaan paljon enemmän kuin vauva- ja taaperoikäisten kanssa. Äänikirjat on myös osoittautuneet hyviksi esimerkiksi silloin kun pitää tehdä kotitöitä vaikka mielummin lukisi kirjaa. Äänikirjojen kuuntelu vaati totuttelua, koska aluksi ajatukset lähti vaeltamaan ja havahtui siihen ettei enää kuunnellut kirjaa. Ne on ihan kivoja, mutta edelleen lukeminen on kuitenkin parasta. 

Nykyään luen kirjaa lähes joka ilta ennen nukkumaan menoa kun lapset on jo sängyissään ja usein aikaa on ainakin pari tuntia jos kotityöt ja muut on ehtinyt tehdä aiemmin. Ja silti ehtii nukkua n. 7-8 tunnin yöunet. Noh, välillä sitten lipsuu jos tarina vie mennessään ja kirjassa tapahtuu koko ajan. Toisinaan pärjää hieman lyhyilläkin unilla, mutta pyrin siihen ettei uni kärsisi montaa kertaa viikossa.

Joitakin nyt mieleen tulleita koukuttavia kirjoja joilla yöunet on jääneet lyhyehköiksi:

Max Seeck: Hammurabin enkelit, Mefiston kosketus 

Lars Kepler: Kaniininmetsästäjä

Eve Hietamies: Yösyöttö, Tarhapäivä, Hammaskeiju

Kathy Reichs: Brennan-sarjan kirjat

Juha Itkonen: Ihmettä kaikki

Diana Gabaldon: Matkantekijä-sarjan kirjat

 

Minusta lukeminen on hyvä tapa rauhoittua päivän päätteeksi ja jossain vaiheessa tulee sopivan unelias olo jolloin uni tulee helposti. Kunhan pysyy kohtuudessa. Tämä päivä meni silmäpusseja kannatellen..