Se joka keväinen sisustus vimma on taas täällä, harmi vain että tavallaan vihaan sisustamista. Vihaan sitä, koska en osaa sitä!

Olen asunut tässä asunnossa jo 3 vuotta, eikä tämä vieläkään tunnu kodilta.  Minulle tuottaa ihan hirveetä tuskaa pelkästää verhojen värin valinta. Mieleni värien suhteen vaihtuu yhtä usein kuin vaihdan sukkani.  Eniten hermojani ”kutittelee” tuo kissojeni repimä ja lasten sotkema sohva. Tuntuu että se on vain iso paskakasa keskellä olkkaria, eikä sitä saa nätimmäksi vaikka sen kuinka kuorruttaisi koriste tyynyillä.
Aina voisi toki hankkia uuden sohvan, mutta hiertää ajatus siitä että kissat tuhoavat senkin samantien. Joskus jopa kokeilin eläinkaupasta saatavaa suihketta, minkä tarkoitus olisi pitää kissat poissa sohvalta, ei toiminut.
Haluaisin myös ostaa paljon huonekasveja, mutta kissojen takia niidenkin hankinta on jäänyt. Pari pientä puskaa minulta löytyy ikean lack seinähyllyiltä, mutta näitä hyllyjä en kyllä haluaisi enempää tähän vuokra asuntoni seiniin porailla. Tavallinen kirjahylly taas olisi kissoille unelmien kiipeily paikka.
Tv-tasona minulla toimii valkoinen senkki, jonka haluaisin ehdottomasti maalata. Mutta tässäkin asiassa, päänvaivaa tuottaa maalin värin valikointi.
Myös matto olisi kiva vaihtaa, on nimittäin tämä nykyinen jo ihan vauvan puklussa, paskassa ja kynsilakan peitossa.
Isosiskoltani saan kyllä usein vinkkejä ja ideoita sisustamiseen, mutta kun minulle tuottaa niin suurta tuskaa se värimaailman valikointi. Mikä ihme siinä on muka niin vaikeaa! Sisustaminen aiheuttaa minussa suurta turhautumista. Olisinpa samanlainen visionääri sisustuksen suhteen kuin siskoni. Hän katsoo tiettyä tilaa sen 3 minuuttia ja sisustus on jo melkein valmis. Minä katson sitä samaa tilaa 3 vuotta, eikä mitään, nada! Eipä ihme että heidän kotinsa on niiiiiiiiiiiiiiiiiin ihana, pelkästään heidän yläkerran pikku vessa on niin kaunis, että voisin muuttaa sinne asumaan.

Tilasin juuri itselleni ikeasta verhot. No väri oli kylläkin väärä, mutta näillä nyt mennään. Tilasin myös olohuoneeseen arkku mallisen pöydän, jonne saan kätevästi säilöttyä tyttäreni vaipat ja iltaisin kerätä sinne lelut lattialta.
Vietän kuitenkin niin paljon aikaa kotona, että haluaisin kotini tuntuvan kodilta.
Jokunen kuukausi sitten siskoni tuli luokseni ja maalasimme asunnon 2 makuuhuonetta. Toinen oli teinin huone ja toinen oli silloin 9 ja 7 vuotiaitteni yhteinen huone, nykyään siellä asustan minä tyttärieni kanssa. Tämä 9-vuotias poikani muutti olohuoneeseen ja sinne pitäisi myös keksiä jokin kätevä tilanjakaja, jotta hän saisi edes jonkinlaisen oman pienen rauhaisan sopen. Tuo teinin huone onkin minun lemppari huone, rakastan tuota seinän väriä. Vielä kun tämä teini jaksaisi pitää huoneensa yhtä siistinä kuin kuvassa, mutta  tämä taisi olla sellainen once in a lifetime hetki, kun huoneessa oikeasti oli siistiä. Hyvä siis että tuli ikuistettua se.
Näin 5 hengen taloudessa tämmöinen kolmio alkaa kyllä jo käymään pieneksi, mutta onneksi sopu sijaa antaa ( sopu vain puuttuu, heh heh)
Otan mielelläni vastaan ideoita erilaisista tilanjakajista.
No mutta, tässä kun nyt tosiaan sen useamman tovin olen sitä kotini värimaailmaa miettinyt, niin näin tulevan kesän kunniaksi päätin että se tapahtuu vihreän eri sävyissä. Ihan siis silläkin riskillä, että kyllästyn vihreään nopeampaa kuin ehdin kissaa sanoa.
Viisain valinta olisi varmasti ollut se ajaton valkoinen ja musta, mutta minä kaipaan väriä ja pirteyttä ympärilleni.
Tein tänään heräteostoksen Lidlissä ja hankin olkkariin uuden maton. Se on väriltään ihan kiva ja toi pirteyttä ja valoisuutta olkkariini. Miinus puolet ovat se, että koko olisi saanut olla hivenen isompi ja pohjassa oleva liukueste kumi on niin heikko, että kissat rallittaa maton koko ajan ruttuun. Onneksi kuitenkin uusi kahvipöytäni pitää maton jotenkuten paikallaan. Tällä matolla kuitenkin mennään,kunnes raaskin ostaa suuremman, kauniimman ja luonnollisesti kalliimman. Se on kuitenkin aina lapsi ja kissataloudessa riski, jos ostaa mitään nätimpää ja kalliimpaa.
Olkkarini on edelleen tosi avara ja mitään sanomaton, mutta eiköhän se vaikka tauluilla parane. Olen vain tyytyväinen kun sain vihdoin sen hiton värin päätettyä!!!! Tästäkin kunnia menee siskolleni ja hänen visioilleen.
Ps. Vanhasta tv-taso senkistäni tulee tumman vihreä!

Pps. Ohessa pieni kurkkaisu siskoni vessaan, eikö olekin ihana värimaailma!

No drama!
Heräsin aamulla siihen kun oveani paukutettiin voimalla. Mitä helvettiä oli ensimmäinen ajatukseni. Kuulin kuinka naapurin tyttö huusi nimeäni, tässä vaiheessa tajusin mistä on kyse, siellä tarvitaan apua. Kurkkasin silmänreiästä ja näin että naapurilla oli ovi auki ja hänen eteisessä seisoi nuori mies tämän tytön kanssa. Hirveä huuto ja pauke. Mies kävi tyttöön käsiksi ja minä karjaisin että päästää irti. Mies lähti hetkessä kulkemaan minua kohti hyvin agressiivisesti, mutta kerkesin kuitenkin vetää onneksi oveni kiinni hänen nenän edestä.
Tämän jälkeen hän ryskytti oveani ja postiluukkuani ja olisi halunnut selvittää asian minun kanssani. Soitin häkeen. Ei mennyt montaa minuuttia kun poliisi saapui paikalle ja tilanne rauhottui.
Hetki meni että sain sydämenlyöntini tasaantumaan tämän jälkeen, olinhan kuitenkin juuri herännyt siihen meteliin.
Tuossa kun rupesin hetki sitten ruokaa kokkaamaan, mietin itsekseni kuinka ihanaa onkaan kun ei ole mitään ylimääräistä draamaa elämässä. Kenenkään kanssa ei tarvitse tapella eikä riidellä. Olenkin kyllä hyvin karsinut elämästäni ne ihmiset, joidenka kanssa niitä konflikteja syntyi. Ihanaa kun ei kukaan hierrä hermojani, vaan saa elellä kaikessa rauhassa,ilman että tulee tarve kuristaa ketään.
Olen toki itsekin ollut nuorempana draaman aiheuttaja ja juuripa siksi sitä niin arvostaakin sitä draama vapaata elämää. Tämmöinen tylsä ja tasapaksu elämä on aivan hyvä!!
Aiheesta toiseen.
Meidän keskimmäiset, eli minun kauhukaksikko on isällään joten minä ja teini saamme syödä rauhassa heidän inhokki ruokaansa, nimittäin kasvis-sosekeittoa.
Erittäin simppeli, halpa ja maukas ruoka. Tykkään laittaa aina sekaan jonkin tuorejuuston ja tänään päädyin testaamaan tätä Lidlin paprika-chili juustoa. Oli kuulkaa hyvää, mutta olisin kyllä kaivannut hieman enemmän potkua. Chili ei ole tarpeeksi tulista, jos ei vähintään nokka ala vuotamaan.
Yleensä tykkään syödä sosekeittoni pelkästään raejuuston kanssa, mutta tänään laitoin mukaan myös pekonia. Oli niiiiiiin hyväää!!
Menkäähän ihmiset kuorimaan vähän pottua ja porkkanaa ja tehkää soppaa!