Kun koko ajan tekee mieli lähteä a.k.a lähtemissyndrooma

Olen lähestulkoon koko elämäni ”potenut” lähtemissyndroomaa. Kyllä, sellaiseksi sen nimesin. 

Tiedättekö sen tunteen, kun tulee reissusta ja muutaman päivän jälkeen alkaa jo selailemaan lentodiilejä ja lentoyhtiöiden kotisivuja löytääkseen uuden kohteen minne matkustaa? 

Monet kutsuvat sitä ”wanderlustiksi” ja toki hienommaltahan tuo wanderlust kuulostaa, kuin oma lähtemissyndroomani. 

”Wanderlust is a strong desire for or impulse to wander or travel and explore the world”, sanoo Wikipedia. 

Mutta minun lähtemissyndroomani ei rajoitu ainoastaan matkustamiseen. Huomaan aina haaveilevani jostain muusta ja jostain erilaisesta, kuin mitä minulla tällä hetkellä on. Moni varmasti ajattelee nyt, että tyytymättömyyttä omaan, tämänhetkiseen elämään. No ei ihan niinkään. 

Ennemminkin toivo jostain erilaisesta ja who knows…paremmasta? On kyllä totta, että joudun usein ihan pysähtymään ja miettimään mitä olen saavuttanut ja muistuttumaan itseäni olemaan kiitollinen tämänhetkisestä tilanteesta, mutta jo taas hetken päästä lähtemissyndrooma nostaa päätään. Tekee mieli mennä eteenpäin, tehdä jotain muuta, nähdä jotain erilaista ja kokea vielä enemmän. 

En suinkaan näe tätä (enää) pahana, mutta totuttelmista, itsensä kuuntelua ja hyväkysmistä tämä on vaatinut. Tuntuu, että muille on turha yrittää selittää, koska vastauksesi saa vain kökköjä: Oletko tyytymätön elämääsi? Mitä nyt taas havittelet? Etkö voisi olla tyytyväinen siihen mitä sinulla on? kysymyksiä. Keskustelu loppuu siis hyvin lyhyeen, kun huomaan, että vastapuoli ei selvästikään ole kuullut ei wanderlustista, eikä lähtemissyndroomasta. 

Samalla, kun lähtemissyndrooma tuo levottomuutta elämääni, ja pistää kuvioita uusiksi, vie se minua myös eteenpäin. Ilman sitä en olisi nähnyt maailmasta edes murto-osaa mitä olen nyt nähnyt, en olisi alkanut kyseenalaistamaan omaa onnellisuuttani, enkä olisi oppinut asioita, mitä nyt tiedän enkä olisi varmaan lähelläkään niin rohkea, mitä nykyään olen. 

Toisaalta se pistää myös miettimään, tulenko koko elämäni hakeutumaan muutokseen vai tuleeko jossain vaiheessa sellainen tilanne, että enää ei tee mieli lähteä ja tässä ja nyt on hyvä? 

Onko siellä kohtalotovereita?