Mitä Slushista jäi käteen?

Olen nyt kahtena vuotena peräkkäin käynyt päässyt käymään Slushissa. Ensimmäinen vuosi meni pällistellessä ja ihmetellessä, mutta tokana vuotena osasin jo olla hieman varautuneempi ja saada kokemuksesta enemmän irti. Vasta tänä vuonna ymmärsin miten hieno tapahtuma Slush on ja miten upea se on ennenkaikkea Suomelle. 

Jo sisääntultaessa pystyi aistimaan innokkuden, joka tarttui itseenikin. Hehkutin vaan tutulleni, joka oli Slushissa yhteistyökumppanina, miten upeaa on, että hekin ovat yrityksineen täällä. Upeaa sen takia, että kuten he, myös suurin osa Slushissa olevista firmoista, puhujista ja varmasti myös osa sijoittajista on aloittanut uransa nollasta. 

On ollut idea ja pieni pääoma, jota he ovat lähteneet jalostamaan. Saatanasti töitä ja uskoa, ja sitten viimeinkin myös vähän sitä menestystä. Slushissa kaikki uskoivat itseensä ja omaan tekemiseen – se jos mikä tarttuu ja innostaa itseäkin. Harvoin näkee saman katon alla noin paljon itsevarmuutta ja innokkutta.

Slush-apin avulla paikansin kaikki itselleni tärkeät esitykset ja tapahtumat, jotta en missaisi mitään oleellista. Puhujat olivat huippuluokkaa ja monessa itselleni mielenkiintoisessa esityksessä painotettiin niin yksilön, kuin yritystenkin sosiaalista vastuuta. Eivät siis kaikki yritykset halua vain päätarkoituksenaan tahkota loputtomasti rahaa omistajien pussiin, vaan on ihan aikuisten oikeasti olemassa firmoja, jotka haluavat tehdä bisneksellään hyvää niin ympäristölle, kuin vähäosaisille. Faktahan on, että yrityksillä on suurempi voima, kuin yksilöillä ja juuri siksi onkin ”helpottavaa” nähdä, että kaiken Trumppiuden, ahneuden ja rikastumisen keskellä on myös yrityksiä, joilla on arvot kohdallaan. 

Kosmetiikkayritys LXMI:n ja Samasourcen perustaja Leila Janah painotti, että jos haluat tehdä hyvää vähäosaiselle, niin parempi tapa kuin laittaa rahaa hyväntekeväisyyteen on tarjota hänelle työtä. Kun ihmiselle ”annetaan” rahaa, jää hänen potentiaalinsa käyttämättä ja syntyy myös vääristynyt kuva rahasta. Kun rikkaat yritykset ja ihmiset sysäävät rahaa hyväntekeväisyyteen syntyy heti eriarvoisuutta ja myös sitä, ettei uskota, että ihmisestä voisi olla muuhunkin, kuin vastaanottamaan ”ilmaista” rahaa. Hyvänä esimerkkinä tästä on mielestäni myös Intialaisen Dharavin slummin suutari, joka alkoi valmistamaan tanssikenkiä ja nyt niitä käyttää muun muassa Kylie Minogue. 

Mitä siis opin Slushista? Kaikki tekeminen lähtee aina ideasta, ei kenelläkään ole takeita siitä mikä toimii ja mikä ei. Pitää vaan aloittaa ja kokeilla ja uskoa itseensä. Vaikka Slush on teknologia-alan start upien tapahtuma, niin siitä pystyy hyötymään myös niin moni muu.

Olen aikaisemminkin kirjoittanut työstä ja itse olen tällä hetkellä tilanteessa, jossa olen työssä, joka ei todellakaan ole intohimoni tai arvojeni mukaista. Uusi suunta ja inspiraatio on siis todellakin hakusessa. Kun pyörii hetken Messukeskuksessa, johon on saatu saman katon alle niin paljon viisautta ja tekemisen meininkiä, niin kotiin viemisenä on kassillinen inspiraatioita ja ideoita. Myös vähän enemmän rohkeutta ja uskallusta – ja ennenkaikkea uskoa itseensä. 

Kuva: Slush Media/ Petri Anttila

Lue myös:

2017 ja silti etätyöhön liittyy vieläkin nöyristelyä ja selittelyä

Miksi rahasta ja palkasta puhuminen on edelleen tabu?