Oletko ulospäinsuuntautunut introvertti?
Nyt kolahti! Luin Maikkarin jutun, jossa lueteltiin ulospäinsuuntautuneen introvertin 5 piirrettä. En ennen tätä edes tiennyt tuollaista käsitettä olevan olemassa, mutta ai että se kolahtikin itseeni.
Ulospäinsuuntautunut introvertti ei ole nimestäkään päätellen ekstrovertti, mutta ei introverttikään. Eli siis käytännössä se normaali tasainen välimaasto, voisi joku luulla. No ei ehkä ihan sitäkään.
Maikkarin jutussa kerrottiin muunmuassa ulospäinsuuntautuneen introvertin mielialan riippuvan paljon ympäristöstä ja hänen valitsevan seuransa tarkkaan. Ulospäinsuuntautunut introvertti sekoitetaan usein ekstroverttiin. Hän myös tarvitsee aikaa lämmetä uusille ihmisille ja osaa näytellä läsnäolevaa.
Piirteet perustuvat ”The Secret Lives of Introverts: Inside Our Hidden World”-kirjaan, jonka on kirjoittanut Jenn Granneman. Jenn on työskennellyt muunmuassa opettajana ja editorina ja hänen elämänsä muuttui, kun hän ymmärsi olevansa introvertti ja hän päättikin kirjoittaa asiasta kirjan.
Tunnistin itseni näistä piirteistä lähestulkoon sata prosenttisesti. Olipa mukava kuulla, että meitä samanlaisia on siis muitakin. Itse olen todella tarkka siitä seurasta kenen kanssa aikani vietän, sillä huomaan, että jos vietän aikaani vääränlaisten ihmisten seurassa, sen sijaan, että se olisi minulle neutraalia tai toisi energiaa, se päinvastoin syö enrgiaani kuin mikäkin enrgiasyöppö vanha jääkaappi. Vääränlaisten ihmisten kanssa oleminen sattaa olla niin uuvuttavaa, että se saa fiiliksen negatiiviseksi ja saattaa pahimmillaan kasvaa jopa ihmisvihaksi. Onneksi tosin harvoin, mutta silti.
Vääränlaisten ihmisten seurassa minusta tulee myös introvertti, sillä en jaksa enkä halua ottaa kantaa keskusteluun. Tämä on taas aivan päinvastaista silloin, kun seura on oikeaa ja silloin minua erehdytäänkin luulemaan 110% ekstrovertiksi, sillä saatan usein olla se joka pitää ”porukan hengen yllä”.
Monihan pystyy pitämään jonkintasoista keskustelua yllä ja sosialisoimaan missä tahansa seurassa, mutta itselleni tämä on äärimmäisen haastavaa, silloin kun seura ei ole oikeanlaista. Small talk on se horror nightmare, joka ei ole tähän ikään mennessä onnistunut oikeastaan kertaakaan, vaan tuloksena on lähinnä sellaista awkward keskustelunavaamista, joka päättyy hyvin äkkiä, kun kaksi pakollista lausetta aiheesta on saatu ”keskusteltua”.
Ja kuten yhdessä ulospäinsuuntautuneen introvertin luonteenpiirteessä sanottiin: ”Ulospäinsuuntautunut introvertti pystyy luontevaan small talkiin, jos tietää sen johtavan syvällisempään keskusteluun.” Tämä pitää kyllä niin paikkansa, sillä ainakin omalla kohdallani small talkin täytyy hyvin äkkiä johtaa syvällisempään ja antoisampaan keskusteluun, sillä muuten se tosiaan tökkää tuon kahden lauseen jälkeen ja sen jälkeen onkin aika selvää, että ei tässä taideta olla meistä sydänystäviä tekemässä. Ja en ole oikeastaan koskaan ymmärtänyt miksi pitää jaaritella jonkun kanssa joutavia, jos tietää jo valmiiksi, että ihmisen kanssa ei tule olemaan suuremmin tekemisissä?
Tästä päästäänkin uusien ihmisten tutustumiseen. Ulospäinsuuntautunut introvertti tarvitsee aikaa lämmetä uusille ihmisille, kirjoittaa Maikkari. No todellakin!
”Uskoutumisen arvoisia ihmisiä saattaa ulospäinsuuntautuneen introvertin mielestä olla harvassa. Siksipä hänellä on usein vain muutama läheinen ystävä. Tämä on kuitenkin ulospäinsuuntautuneen introvertin mielestä täydellisen sopivaa, sillä hän kuluttaa aikaansa ja energiaansa mieluummin ihmissuhteisiin, joista saa itsekin tyydytystä.” Nuff said.
Myös oikeanlainen ympäristö on tärkeä ulospäinsuuntautuneelle introvertille. Tämän olen huomannut jo vuosia sitten ja en enää pode huonoa omaatuntoa tai kuvittele itseäni kummalliseksi, jos en esimerkiksi töissä pysty keskittymään siinä työpöydän ääressä, jossa kymmenen muuta näyttää keskittyvän ihan hyvin. Myös sää ihan oikeasti vaikuttaa mielialaan ja niin se vain on, että aurinkoinen ja valoisa sää saa aika äkkiä fiiliksen kattoon.
Mitenkäs siellä? Löytyykö sieltä yhtään ulospäinsuuntautunutta introverttia?
Lue myös:
Sanoin heipat pitkäaikaisille ystävilleni ja oloni on parempi, kuin vuosiin