10 asiaa, jotka tekevät tavallisista arkipäivistä parempia

IMG_6079.jpg

1. Aloita aamu pienellä hemmottelulla. Tämä vaatii vähän normaalia aikaisempaa heräämistä, mutta se puoli tuntia sen arvoista. Tee itsellesi kasvonaamio ja anna sen vaikuttaa rauhassa. Uninen naama herää, kun hierot kasvonaamiota naamaan ja olo vain yksinkertaisesti tuntuu hohdokkaammlta läpi päiv 

2. Samalla, kun annat naamion vaikuttaa, valmista aamukahvisi pavuista, jotka olet jauhanut muruiksi myllyssä. Valtava ero tavalliseen pussikahviin ja vähän luksusta arkiaamuihin. Tuoreen kahvin tuoksua aamuisin ei voita mikään. 

3. Ota hissin sijaan rappuset. Jos käytät julkisia, niin kävele tai jää pois eri pysäkillä, millä olet normaalisti tottunut jäämään pois. Näin saat vähän, kuin varkain 10 minuuttia hyötyliikuntaa päivääsi ja raitista ilmaa, jotta toimistolle ei tarvitse raahautua nuutuneena. 

4. Tiedättekö sen tunteen, kun on lähdössä töistä kotiin ja käy mielessään läpi kaikkia niitä asioita mitä olisi kiva tehdä työpäivän jälkeen. Noh, tilanne on eri sen jälkeen, kun olet päässyt kotiin, syönyt ja hetken istunut sohvalla – long gone on se energia, mitä vielä puhkuit tunti sitten. Tästäkin huolimatta, lähde ulos kävelemään, keitä kuppi teetä ja ota kirja käteen sen sijaan, että katsoisit vaan telkkaria tai vastaavasti venyttele/joogaa omassa tahdissa kynttilän valossa. Tee just sitä mitä itse haluat ja mikä rentouttaa sinut parhaiten.

5. Tanssi vähän samalla, kun touhuat keittiössä tai ripustat pyykkiä. Se saa automaattisesti fiilikseen nostetta. 

6. Sen sijaan, että vedät ne samat pieruverkkarit jalkaan, niin pukeudu kotona johonkin vähän tyylikkäämpään, mutta silti mukavaan asuun. 

7. Samalla, kun valitset vähän fiinimpää kotiasua, mikset mallailisi valmiiksi seuraavan päivän työasua, nyt kun siihen kerrankin on aikaa. Aamulla tulee valittua aina ne samat vanhat vaatteet, mutta nyt voit kokeilla uusia yhdistelmiä.

8. Kehu tuttua tai tuntematonta, hymyile bussikuskille ja kiitä matkasta, kehu työkaverin uutta paitaa tai muuten vaan ulkonäköä tai tee mikä vaan kiva teko, joka on itsellesi pieni, mutta ilahduttaa toisen päivää ja samalla myös omaasi. 

9. Googlaa joku uusi resepti ja tee illalla ruokaa, mitä et ole ennen syönyt tai tarjoillut perheellesi. Mistä tietää, vaikka siitä tulisi uusi lempiruokanne.

10. Osta kukkia!

Lue lisää:

10+1 askelta ihanampaan kotoiluun

hyvinvointi mieli hyva-olo suosittelen

Kun koko ajan tekee mieli lähteä a.k.a lähtemissyndrooma

IMG_5386.jpg

Olen lähestulkoon koko elämäni ”potenut” lähtemissyndroomaa. Kyllä, sellaiseksi sen nimesin. 

Tiedättekö sen tunteen, kun tulee reissusta ja muutaman päivän jälkeen alkaa jo selailemaan lentodiilejä ja lentoyhtiöiden kotisivuja löytääkseen uuden kohteen minne matkustaa? 

Monet kutsuvat sitä ”wanderlustiksi” ja toki hienommaltahan tuo wanderlust kuulostaa, kuin oma lähtemissyndroomani. 

”Wanderlust is a strong desire for or impulse to wander or travel and explore the world”, sanoo Wikipedia. 

Mutta minun lähtemissyndroomani ei rajoitu ainoastaan matkustamiseen. Huomaan aina haaveilevani jostain muusta ja jostain erilaisesta, kuin mitä minulla tällä hetkellä on. Moni varmasti ajattelee nyt, että tyytymättömyyttä omaan, tämänhetkiseen elämään. No ei ihan niinkään. 

Ennemminkin toivo jostain erilaisesta ja who knows…paremmasta? On kyllä totta, että joudun usein ihan pysähtymään ja miettimään mitä olen saavuttanut ja muistuttumaan itseäni olemaan kiitollinen tämänhetkisestä tilanteesta, mutta jo taas hetken päästä lähtemissyndrooma nostaa päätään. Tekee mieli mennä eteenpäin, tehdä jotain muuta, nähdä jotain erilaista ja kokea vielä enemmän. 

En suinkaan näe tätä (enää) pahana, mutta totuttelmista, itsensä kuuntelua ja hyväkysmistä tämä on vaatinut. Tuntuu, että muille on turha yrittää selittää, koska vastauksesi saa vain kökköjä: Oletko tyytymätön elämääsi? Mitä nyt taas havittelet? Etkö voisi olla tyytyväinen siihen mitä sinulla on? kysymyksiä. Keskustelu loppuu siis hyvin lyhyeen, kun huomaan, että vastapuoli ei selvästikään ole kuullut ei wanderlustista, eikä lähtemissyndroomasta. 

Samalla, kun lähtemissyndrooma tuo levottomuutta elämääni, ja pistää kuvioita uusiksi, vie se minua myös eteenpäin. Ilman sitä en olisi nähnyt maailmasta edes murto-osaa mitä olen nyt nähnyt, en olisi alkanut kyseenalaistamaan omaa onnellisuuttani, enkä olisi oppinut asioita, mitä nyt tiedän enkä olisi varmaan lähelläkään niin rohkea, mitä nykyään olen. 

Toisaalta se pistää myös miettimään, tulenko koko elämäni hakeutumaan muutokseen vai tuleeko jossain vaiheessa sellainen tilanne, että enää ei tee mieli lähteä ja tässä ja nyt on hyvä? 

Onko siellä kohtalotovereita? 

suhteet oma-elama mieli syvallista