Tästä syystä matkustan yksin
Muistan vieläkin, kun tein ensimmäisen ulkomaanmatkani yksin. Olin parikymppinen ja matkustin ensimmäisen palkallisen kesäloman kunniaksi Prahaan. Silloisilla ystävilläni ei ollut joko rahaa, lomaa tai mielenkiintoa lähteä reissuun ja muistan kuinka emmin itsekin, jäädäkö vai lähteä.
Muistan, että mietin pitävätkö muut minua nyt outona ja säälittävänä rassukkana, kun lähden yksin reissuun. Tuossa iässä, kun oli niin tärkeää tehdä kaikki kavereiden kanssa – aina festarireissuista rannalla makoiluun. Jännitti myös tulisinko viihtymään yksin vai kuolisinko tylsyyteen. Kumma kyllä, en muista missään vaiheessa pelänneeni yksin matkustamista.
Tulen perheestä, jossa ei olla tehty yhtään yhteistä ulkomaan matkaa, joten kokemus matkustamisesta tuossa iässä oli hyvin rajoittunutta ja taisin olla reissussa vain muutaman kerran ennen ensimmäistä matkaani yksin.
No mutta, niin minä sitten lähdin. Prahaan. Ja tämä reissu oli yksi käännekohdista elämässäni. Se avasi jotain aivan uutta, mitä en ollut koskaan kokenut aiemmin.
Pärjäsin aivan mainiosti yksin, nautin siitä, että ylitin joka päivä itseni menemällä ja tekemällä asioita, joita en uskonut tekeväni. Harhailin yksin kaduilla, otin sporan sinne minne teki mieli ja pysähdyin ihastelemaan maisemia, taloja ja ihmisiä.
Tunsin eläväni ja olevani vapaa. Tämä ensimmäinen matkani yksin, avasi minulle itsestäni enemmän, kuin osasin ikinä edes arvata tai odottaa. Olin rohkeampi, itenäisempi ja avoimempi maailmalle, kuin olin ennen tätä reissua tiennyt olevani.
Nyt yli 10 vuotta myöhemmin olen asunut viidessä eri maassa ja matkustanut kymmenissä eri maissa, yksin ja yhdessä.
Syy miksi päädyn usein matkustamaan yksin on varsin yksinkertainen: jos en löydä juuri sitä oikeaa reissukumppania, matkustan ennemmin yksin.
Matkailusta on vuosien myötä tullut henkireikäni, johon tiivistyy niin paljon muutakin, kuin vain uuden maan näkeminen ja lomailu. Matkustaessa tunnen olevani vapaa tekemään ja olemaan juuri sitä mitä haluan. Kun matkustan yksin, ei kukaan rajoita minua, voin olla täysin auki maailmalle ja eteeni voi sattua ties mitä mahdollisuuksia ja seikkailuja (tämä on tullut todistettua sata kertaa!). En halua matkaseurakseni ihmistä, joka ei ole kanssani samanlainen tämä aatteen kanssa. Matkailussa, kun on mielestäni ennen kaikkea kyse kokemuksesta, kaikilla aisteilla.
Kun matkustan kumppanin kanssa, jää reissu väistämättä suurimmaksi osaksi meidän kahden väliseksi. Harvemmin tulee tehtyä samanlaisia tuttavuuksia uusien ihmisten kanssa, mitä eteen tulee, kun matkustaa yksin. Olen myös itsekäs, enkä halua tinkiä omista matkaan liittyvistä haaveista, vain siksi koska toista ei kiinnosta, huvita,väsyttää tai muuten vaan vit*ttaa.
Olen 100% fiilistelijä ja nautiskelija ja minulle on tärkeää mennä fiiliksen mukaan. Matkustaessa yksin, saatan suurimmaksi osaksi vain harhailla kaduilla ja vaan fiilistellä. Harvemmin edes käyn katsomassa nähtävyyksiä, vaan ennemmin katselen ihmisiä, rakennuksia ja hengitän sisääni paikan tunnelmaa. Jos haluan istua koko päivän kahviloissa, istun. Jos taas haluan poiketa jokaiseen kadun putiikkiin ja jäädä suustani kiinni myyjän kanssa, jään. En halua, että tällaisessa tilanteessa seurassani on ihminen, joka hoputtaa minua tai jonka takia joudun tinkimään näistä kokemuksista.
Olisin elämäni aikana jäänyt paitsi suurimmasta osasta parhaimpia kokemuksiani, jos en olisi lähtenyt reissuun vain siksi, koska ei ole reissukumppania. Ja joka kerta, kun olen lähtenyt yksin reissuun, olen taputtanut itseäni olkapäälle hyvästä päätöksestä. Yhtäkään matkaa en ole katunut, päinvastoin.
Tätä oppia olen nyt viime vuosien aikan soveltanut myös jokapäiväiseen elämääni ihan täällä koto Suomessa. Niin monet meistä kaipaavat aina kaveria turvaksi tai seuraksi, jos haluavat tehdä jotain, mutta mitä jos kokeilisitkin tehdä asioita välillä yksin? Kuinka monta upeaa kokemusta menetämmekään, kun jätämme jonkun asian väliin vain siksi, koska kukaan muu ei ole kiinnostunut siitä tai toisilla ei ole aikaa? Menisimme teatteriin, syömään tai keikalle, omassa kotikaupungissa – ihan yksin.