Hainan – eli sinne ja takaisin, osa 1

Kun tein tasan viikko sitten torstaina iltapäivällä lähtöä Hainanin saarelle, en tiennyt, mitä odottaa. Tiesin, että saarella sataa kesällä paljon ja että se on venäläisturistien suosiossa. Koska Kiinassa on aina kaikkialla paljon ihmisiä, odotin siis pahimmillaan jonkinlaista sateista ja nihkeää Gran Canariaa tupaten täynnä hikisiä kiinalaisia ja venäläisiä.

Lopputulos oli paljon enemmän, kun uskalsin edes toivoa. Netti toimi ensimmäisessä hotellissa uskomattoman huonosti ja epävakaista säätä on riittänyt, mutta se ei haittaa. Täällä on todella hyvä olla.

Mutta kerron ensin vähän matkastani tänne.

20170719_081849.jpg

Neljän tunnin lento Pekingistä Haikoun lentokentälle oli tietysti myöhässä, mutta osasin odottaa sitä. Lopulta saavuimme kohteeseen kolme tuntia aikataulusta myöhässä, kello 1:30 aamuyöllä.

Kukaan ei osannut kertoa, missä yhdeksi yöksi lentokentän vierestä varaamani hotelli tarkalleen on (verkkosivuilla ei ollutkaan tarkkaa osoitetta). Kukaan ei myöskään vastannut hotellissa puhelimeen, joten jäin lentokentälle yöksi.

Ensimmäinen juna Sanyaan lähtisi joka tapauksessa aikaisin aamulla lentokentältä.

Viisi tuntia kuluivat mukavasti leffoja ja sarjoja tietokoneen ruudulta tuijottaen, eikä minua edes väsyttänyt.

Kuuden jälkeen aloin katsella ympärilleni, että mistäs niitä junalippuja saa ostettua. Aiemmin olen ostanut lippuni netistä, mutta tässä vaiheessa niitä ei enää saanut muualta kuin asemalta.

Odotin lippujonossa noin 40 kiinalaisen kanssa puoli seitsemältä aamulla, että lentokentän rautatieaseman lipunmyynti aukeaa. Ostin lippuni ja astuin junaan.

Kun juna sujahti ulos maan alta terminaalin kätköistä, silmäni levisivät ja leukani osui polviin.

Hainan on niin VIHREÄ ja KAUNIS! Palmuja, viljelyksiä, metsää ja jokia. Merta en vielä tässä vaiheessa nähnyt vilaukseltakaan.

(Alla kuvassa: Joessa kylpevät sarvipäät näyttivät jonkinlaisilta puhveleilta. Lehmiä ne eivät ainakaan olleet.)

20170715_190318[1].jpg

Istuin lumoutuneena koko matkan, tapittaen ikkunan takana vilisevää vihreyttä. Pekingin paahteen ja urbaanin kovuuden jälkeen tuntui, kuin en olisi koskaan nähnyt mitään niin kaunista. Tajusin sillä hetkellä, miten hieno yhteys suomalaisilla on luontoon. Meille luonto on itsestään selvä osa elämää. Hainanin vihreys sai minut toisaalta kaipaamaan kotiin ja toisaalta se kutsui hyppäämään pää edeltä vihreään lehtimereen.

Matka pikajunalla Haikousta Sanyaan eli käytännössä saaren päästä päähän kestää noin 1,5 tuntia ja maksaa suunnilleen 14 euroa.

Juuri kun olin taputtelemassa itseäni selkään ja onnittelemassa siitä, miten reippaasti olen jaksanut valvoa 24 tuntia parin kahvikupillisen voimalla torkkumatta lainkaan, alkoi uupumus  painaa. Taksissa matkalla juna-asemalta hotellille jaksoin hädin tuskin enää pitää silmiäni auki.

Hotelliin päästyäni olin jälleen sanaton. Huoneeni oli hintaansa nähden (noin 16 euroa yöltä) tolkuttoman hyvä. Isossa huoneessa olisi nukkumatilaa ainakin neljälle ihmiselle, ilmastointi toimii ja kylpyhuone oli siisti (+ huone sisälsi valmiiksi saippuaa ja shampoota). Ikkunasta näin koko Yalong Bayn loma-alueen. Meri oli ikävä kyllä piilossa muutaman kilometrin päässä suurten hotellien takana.

20170719_081907.jpg

20170717_195657.jpg

20170719_083128.jpg

Saavuttuani hotelliin perjantaina nukuin muutaman tunnin ja kävin sitten katselemassa vähän ympärilleni. Hotellini lähellä oli paljon villiä pensaikkoa ja metsää sekä viljelyksiä. Siellä laiduntaa myös kymmenittäin lehmiä. Lehmien ammunta on omituista kuultavaa, kun on omasta mielestään rantalomalla.

20170718_184727.jpg

Lauantaina selätettyäni matkaväsymyksen, lähdin etsimään merta. Lainasin hotellilta ilmaiseksi polkupyörän ja sillä matka taittui oikein mukavasti.

Ilman kunnon verkkoyhteyttä tai karttoja meren löytäminen oli haaste. Alue on kuitenkin suhteellisen pieni ja tiesin sentään missä ilmansuunnassa rantaviiva on.

Päädyin yllätyksekseni ensin suureen ostoskeskukseen, jossa vietin hyvällä omallatunnolla lähes koko päivän. Vietän täällä yhteensä 10 yötä, joten aikaa riittää. Ennen kuutta iltapäivällä aurinko tuli esiin sadekuurojen jälkeen ja päätin jättää turvallisen länsimaistyylisen ostoskeskuksen taakseni.

(Alla kuvassa näkymä ostoskeskuksen aukiolta.)

20170715_130226[1].jpg

Pyöräilin meren suuntaan, mutta sainkin tehdä matkaa melkein tunnin, ennen kuin hoksasin, mitä kautta pääsen rannalle. Koko rantaviiva oli juuri tästä kohtaa kilometrien matkalta valtavien hotelliketjujen, kuten Ritz Carltonin ja Hiltonin rakennusten peitossa, joten sopivan aukon löytäminen ei ollut lainkaan helppoa.

Vapaa ranta löytyi epämääräisen pikkutien päästä, kun olin ensin kääntynyt ympäri ainakin kolmella lukittuun porttiin päättyneellä pikkutiellä.

Siellä se meri oli. Ehdin viettää saarella melkein kaksi vuorokautta, ennen kuin näin meren ensimmäisen kerran.

Sunnuntai kului sisällä, sillä ulkona raivosi trooppinen myrsky. Se retuutti palmuja kuin räsynukkeja ja tielle kertyi valtavia sadevesilampia. Vesisade ja tuuli piiskasivat hotellia niin, että välillä pohdin, voiko rakennuksen katto irrota. ”Siistin” kylpyhuoneeni katosta nimittäin tippui vettä koko päivän.

Illaksi myrsky laantui ja pääsin syömään oikeaa ruokaa: kadulla grillattuja liha- ja kasvistikkuja, kuten jo tässä ruokapäivityksessä kuvailin.

20170714_181358[1].jpg

Illan pimeydessä natustin ruokatikkujani, hörpin kaljaa ja hymyilin. Tämä reissu oli kaikkea sitä, mitä olin toivonut. Olin viettänyt koko päivän sisällä, mutta olin hyvin onnellinen ja tyytyväinen Hainaniin.

Ihmisiä näkyi päivän aikana hotellini lähistöllä vain kourallinen, sillä tämä hotelli oli syrjässä suurista turistialueista. Ihmismassojen puuttumisen jälkeen parasta syrjäisessä sijainnissa on se, että luonto on koko ajan läsnä. Illalla metsän otusten mölinä hotellin takana on melkein pelottavan äänekästä. Ihmisten aiheuttamia ääniä ei puolestaan kuulu juuri lainkaan.

Kaikki täällä on ollut täysin päinvastaista, kuin Pekingin miljoonakaupungissa. Täällä Kiina tuntuu hyvältä paikalta elää. 

20170716_204920[1].jpg

kulttuuri suosittelen matkat

Pekingin yöt

Pekingin yöelämä on täysin erilaista kuin Suomessa.

Toisaalta se on myös täsmälleen samanlaista. Neljässä kuukaudessa ehdin jo vähän kyllästyä Sanlitunin (eli keskeisimmän baarialueen) tarjontaan. Ihmiset, vaatteet, tanssiminen, juominen ja draama alkoivat muistuttaa sitä enemmän tavallista iltaa Kouvolan Amarillossa, mitä useammin klubeilla kävin.

Seuraavaksi keskityn näiden kahden maailman erilaisuuksiin. Ensimmäisillä kerroilla olin lähes sanaton ihmetyksestä ja ihailusta.

Pekingissä on tietysti loputon määrä alueita ja paikkoja, joissa yöeläimet viihtyvät. Nyt esittelen lähinnä Sanlitunin tarjontaa, koska siellä kävin ystävieni kanssa enemmän. Sanlitun on vain 30 minuutin metromatkan tai 20 minuutin taksimatkan päässä kampukselta.

IMG_20170413_014307_104.jpg

(Alla kuva Sanlitunista auringon noustessa.)

IMG_20170414_054711_991.jpg

KLUBIT

Mix

Mix on aina äänekäs ja aina täynnä. Klubilla on kaksi kerrosta ja illasta riippuen alakerrassa voi olla hyvinkin erilaiset bileet kuin yläkerrassa. Musiikki on tavallista EDM-jumputusta, kuten kaikilla klubeilla.

Pekingiläisellä klubilla et istu, ellet ole valmis maksamaan siitä sievoista summaa. Toisin kuin yleensä Suomessa, näillä klubeilla sohva- ja tuoliryhmät ovat aina maksullisia. Yleensä rikkaat pekingiläisnuoret varaavat pöydän ja tilaavat siihen ruokaa ja juomaa.

Kiinalaiset miehet tanssivat suhteellisen harvoin. Kokemukseni mukaan tanssilattia on täynnä, mutta siellä on lähinnä naisia ja ulkomaalaisia miehiä. Kosiotanssin sijaan suuri osa kiinalaisista miehistä houkuttelee kiinnostavia naisia luokseen pröystäilevästi katetulla pöydällä. Kuohuviinipullot, hedelmätarjottimet, vesipiiput, pikkuiset valoshowt ja muut härpäkkeet näyttävät kieltämättä hienoilta jo valmiiksi näyttävän klubin molemmilla reunoilla.

En tiedä pöytien tarkkaa hintaa, mutta luulisin sen olevan useita satoja euroja. 

mmexport1500200870228[1].jpg

Vics

Pekingissä en ole kertaakaan klubilla maksanut juomasta, mutta siitä huolimatta juotavaa on aina virrannut. Mixissä asiaan vaikutti eniten Jovanan poikaystävä Ben, joka on töissä kyseisessä baarissa.

Vicsissä puolestaan on tanssilattian reunoilla pieniä pöytiä, joista kukin saa kaataa vodkaa (Belvedere) ja viskiä lasiinsa oman maun mukaan. Valittavissa on tietysti myös pari erilaista lantrinkia.

Vics on Mixiä pienempi ja vaatimattomampi, mutta myös täällä on maksetut pöydät. Minusta Vics on ehkä kaikessa pienuudessaan miellyttävämpi bailupaikka. Vicsissä tuntuu yleensä olevan enemmän ulkomaalaisia, mikä voi olla esimerkiksi turistille hiukan miellyttävämpi kokemus, kuin klubi täynnä pelkkiä kiinalaisia.

Sekä Vics että Mix sijaitsevat Sanlitunissa Worker’s Stadiumilla toisiaan vastapäätä. (Worker’s Staduim on nimensä mukaisesti stadioni ja klubit ovat erään parkkipaikan molemmilla puolilla.)

Unico

Olimme Unicossa perjantai-iltana ja siitä tuli välittömästi suosikkipaikkani illan ensimmäiseksi klubiksi. Noin puolenyön aikaan DJ hiljeni ja tilalle tuli lattarimusiikkia soittava livebändi, joka oli upea! Ihmiset tanssivat kuin riivatut ja meillä oli todella hauskaa. Miljöö oli muutenkin todella kaunis ja miellyttävä, joskin varsinaisen tanssilattian puute oli iso miinus. Mutta eihän se menoa haitannut.

(Alla kaksi kuvaa Unicosta)

20170708_013407[1].jpg

20170708_012951[1].jpg

V Plus

Klubi on harvinaisen täynnä ulkomaalaisia ja tunnelma on joskus hiukan jäykkä. V Plussan paras puoli on ehdottomasti sijainti: se on äärimmäisen tyylikäs klubi korkealla Sanlitunin baarialueen yläpuolella ja ikkunat sekä kattoterassi tarjoavat upean näköalan öiseen Pekingiin.

Uskoakseni monelle näistä klubeista on sisäänpääsymaksu, ellet tunne jotakuta baarin henkilökunnasta. Kontaktien luominen ei ilmeisesti ole vaikeaa, sillä lähes kaikilla pidempään Pekingissä asuneilla kavereillani oli niitä. Tämä on kuitenkin turistin näkökulmasta hiukan hankalampi toteuttaa. Esimerkiksi kello kolmen jälkeen miespuolisten kaveriemme piti maksaa Mixiin pääsemisestä 50 yuania, mutta ennen kello yhtä summa on varmasti suurempi.

BAARIT

The Blue Frog

Haluan painottaa tätä: Blue Frog on EHDOTTOMASTI pakollinen kaikille Sanlitunin yöelämää valloittamaan lähteville. Ravintolan sijainti ja puitteet ovat enemmän kuin kohdallaan: elegantti ja tilava baari on aivan Sanlitunin sydämessä. Ikkunoista avautuu näkymä Sanlitunin kuhiseville kaduille ja ympäröiviin pilvenpiirtäjiin. Tarjoilu ulottuu myös kattoterassille. 

Blue Frog tarjoaa joka ilta happy hourin aikaan (muistaakseni kello 17-20) kaikki juomat kaksi yhden hinnalla. Juomat ovat laadukkaita ja valikoimaa riittää. Maanantaisin myös uskomattoman herkulliset hampurilaiset ovat kaksi yhden hinnalla -tarjouksessa. 

Kokomo

Kokomo on minulle uusi tuttavuus, mutta ehdottomasti yksi parhaista. Tiki-baarin elementtejä omaava kattobaari on hyvin pieni. Pilvenpiirtäjien siluetit ja raikas yöilma tekevät paikasta ideaalin rennolle istuskelulle. Kuten muissakin rennommissa paikoissa, tällä istumaan todella pääsee ilman lisämaksua.

(Alla suttuinen kuva Kokomosta.)

20170703_231824[1].jpg

The Tree

Sympaattinen pubi Sanlitunin baarikorttelin reunamilla. The Treessä parasta on se, että rennon illanvieton jälkeen aivan naapurissa on yksi alueen parhaista yöpurtavaa tarjoavista ravintoloista: Fish Nation. Ei muuta kuin herkullinen Fish and Chips -annos naamariin ja seuraavaan kohteeseen!

First Floor

Pubi sijaitsee aivan Sanlitunin kiireisimmän baarikadun ytimessä, mutta se on tilava ja terassilta on mukava seurata turistien örvellystä. First Floorista saa myös ruokaa ja useammankin kerran olen päätynyt siellä juttusille alkuperäisen pekingiläisen kanssa, mikä on virkistävä poikkeus ulkomaalaisten kuplassa.

(Alla kuva koiranpennusta, jonka eräs juhlija oli jättänyt biletyksen ajaksi narikkaan Wudaokoussa.)

IMG_20170428_020340_021.jpg

ERIKOISMAININNAT

Wudaokoun baarialue

Jos Pekingin baarielämä kiinnostaa, mutta jäykähköt klubit eivät, Wudaokoun alueella on rennompi meininki. Muutaman kadun varrelta löytyy niin klubeja kuin pubejakin, mutta itse ihastuin rentoon ilmapiiriin, joka pääkadulla vallitsee. Useasta ravintolasta saa myös ruokaa ja 7eleven-elintarvikekaupasta voi hakea kaljan tai kaksi, jos kadulla hengailu miellyttää enemmän.

Mojito Man

Mojito Man -kioski valmistaa petollisen herkullisia drinkkejä pilkkahintaan ja tarjoilee ne suoraan kadulle yön janoisten sankarien nautittaviksi. Olen törmännyt tähän pikkuiseen juomakioskiin sekä Sanlitunilla että Wudaokoussa ja joka kerta laatu on ollut tasaista. Yksi mojito maksaa 10 yuania eli noin 1,5 euroa.

Great Leap Brewing

Upeaa olutta hämyisessä hutongissa kuuluisan Nanluoguxiang-turistikadun tuntumassa. Tämä on ehdottomasti käymisen arvoinen paikka kaikille hyvän oluen ystäville. Great Leapin parasta antia oluen lisäksi on  tunnelmallinen sisäpiha, joka on päivällä mukavan varjoisa ja illalla ihanan hämyinen. Baarin sisällä on ilmastointi ja parikymmentä istumapaikkaa, jos lähdet oluelle kesähelteillä. Ravintolaan voi tilata tai tuoda omat purtavat, eikä kukaan (kuten Pekingissä yleensäkin) pane pahakseen.

Varoituksen sana: Great Leapin löytäminen ei ole ihan simppeli juttu. Se sijaitsee pienen kävelymatkan päässä kuhisevasta turistikadusta, huonosti valaistulla kujalla.

”Kävele niin kauan, että alkaa pelottaa.” – vanha pekinginsuomalainen sananlasku.

(Alla kuva nälkäisestä yövipeltäjästä kuudelta aamulla.)

mmexport1500200844067[1].jpg

kulttuuri suosittelen matkat