1.      Aika on ehtymätön resurssi, jota ei voi kuluttaa käyttää tai tuhlata
        2.      Ainoastaan ajassa tapahtuvien tapahtumien vaikutuksiin voidaan suhtautua kulutuksena, tuhlaamisena tai käyttöarvoisesti
        3.      Tapahtuma voi tapahtua ajassa nyt, kohta, myöhemmin tai ei ollenkaan, mutta ei hitaasti tai nopeasti sillä jokainen tapahtuma voi lähinnä joko tapahtua seuraavassa hetkessä tai olla tapahtumatta. Hitaus ja nopeus määrittyvät tietyn tapahtuman tapahtumisen tai ei tapahtumisen ajankohdan mukaan
        4.      Aikaa voidaan tarkastella prosesseina eli tapahtumien jatkumona ja rytmillisinä liikkeinä erilaisissa tiloissa.
        5.      Tilan materiaaliset ominaisuuden voivat vaikuttaa erilaisten tapahtumien rytmiikkaan ja prosessin toisteisten tapahtumatoteumien tempoon
        6.      Sillä missä ajan kohdassa tapahtumat tapahtuvat on väliä ainoastaan tapahtuman materiaalisten kokijoiden kannalta
        7.      Jokainen prosessi voi lakata toistamasta tapahtumasarjaansa nyt, kohta tai myöhemmin.
        8.      Ajassa tapahtuvilla tapahtumilla on väliä ainoastaan tapahtuessaan
        9.      Prosesseja joita voidaan tarkastella nykyhetken dokumentaaristen pysäytysten yksityiskohtaisella tarkkailemisella, jo tapahtuneina tapahtumina tai niiden seuraamuspotentiaaleina voidaan ohjailla havainnoimalla ja tekemällä tekoja eli tapahtumatoteumia
        10.     Tapahtumien seuraamuspotentiaalien toteutuminen riippuu niiden ohjailuun käytetyn energian ja tapahtuvien tapahtumien energioiden suhteesta
        11.     Myös energia on ehtymätön materiaan sidottu resurssi, mutta se ei virtaa määrättömänä kuten aika
        12.     Koska energiaa voi tuhlata ja tallentaa ja koska energian määrä on suoraan suhteessa tapahtumien laatuun energialla voidaan myös säädellä nopeuksia, joilla prosessit etenevät tilassa
        13.     Ajan kulumiseksi virheellisesti tulkittu tapahtumien toteumien rytmiin käytetyn energian määrä annostellaan joko paljon energiaa kuluttavalla kiihdyttämisellä eli tilassa tapahtuvien liiketapahtumien määrän lisäämisellä tai vastaavasti energiaa säästävällä pysähtymisellä eli tapahtumien lakolla
        14.     Ajan avulla voi mitata etäisyyttä laskemalla kuinka monta energiaa kuluttavaa tapahtumaa tilassa tapahtuu jotta pisteestä A päästään pisteeseen B
        15.     Energian kulutuksen määräillä voidaan vaikuttaa etäisyyteen
        16.     Etäisyys ei ole ajasta, tapahtumista ja energiasta riippumaton ominaisuus
        17.     Aika voidaan määritellä tapahtumien tapahtumiselle ja havaitsemiselle pakolliseksi suunnaksi, ja suunnassa tapahtuvien tapahtumien rytmiksi eli etäisyydeksi
        18.     Ajan mittaamisen avulla ei voi mitata ajan kulumista
        19.     Ajan mittaamisen avulla voidaan havainnoida ainoastaan tapahtumahetkien rytmiä
        20.     Koska aika on tilan materiaalisiin ominaisuuksiin ja tapahtumaluonteeseen sidottu ominaispiirre se ei ilmene samalla tavalla tiloissa, jotka eivät vaikuta merkittävällä tavalla toisiinsa
        21.     Tapahtumista voidaan puhua myös materiaalisten, energiaa sisältävien kokonaisuuksien vuorovaikutussuhteina
        22.     Aika alkaa vaikuttaa samalta eri tiloissa ainoastaan mikäli toisiinsa muilla tavoilla vähän vaikuttavien tilojen välillä tapahtuu tilojen materiaalisia ominaispiirteitä ylittäviä synkronoituja liikesarjoja
        23.     Aikaa voi läpäistä synkronialla
        24.     Synkronia vaatii mittaamista
        25.     Vasta tapahtuman havaitseminen tuo ajan materiaalisten ominaisuuksien ja etäisyydet mittaamisen piiriin
        26.     Tapahtuma on vuorovaikutusta
        27.     Ilman vuorovaikutusta ei voida tehdä havaintoa
        28.     Ilman havaintoa ei voi mitata aikaa etäisyytenä
        29.     Ajan suunta vaikuttaa etäisyysmittaamisen takia lineaariselta mutta oikeasti se paisuu ja kiertyy itseensä kohtaamatta koskaan alkupistettään sellaisenaan
        30.     Ajassa tapahtuvat paikalliset liikahdukset saavat ajan ja tilassa tapahtuvien tapahtumien materiaaliset kerrokset vaikuttamaan säikeiltä
        31.     Ajan yläpuolella on sen päättymätön alapuoli
        32.     Jos pystyisimme kääntämään havaintohorisontin suuntaa, kykenisimme muuttamaan nykyhetken toteuman ja näkemään itsemme ajan alkuun ulottuvina materiaalisina fragmentteina
        33.     Paluu on siis nykyhetkessä mahdollista, mutta menneisyys muuttaa muotoaan eikä sitä siksi voida havaita
        34.     Menneisyys läpäisee nykyhetken ja venyy materiassa ikuiseksi nyt hetkeksi, mutta niin sanottu tulevaisuus, jota ei ole, tiivistyy nykyhetkeen
        35.     Ajan venyminen ja paisuminen saa menneisyyden liikkeen vaikuttamaan pysähtyneeltä
        36.     Mitä lähempänä ollaan pysähtyneisyyden tilaa, sitä enemmän energiaa tallentuu materiaan
        37.     Mitä enemmän energiaa on pakkautuneena materiaan sitä enemmän kappaleella on työntövoimaa energiaa vapauttaessaan
        38.     Työntövoiman teho riippuu energian vapautumistapahtumien tiheydestä ajassa
        39.     Energiapakkautuneen materiaalisen kappaleen jatkuva vuotaminen ja tasainen ylenmääräinen energian vapauttaminen lisää kappaleen imua aiheuttaen samalla painon kevenemistä ja kappaleen vähittäistä murenemista
        40.     Ajassa tapahtuvien tapahtumien tiheneminen ja tiheiden tapahtumien synkronoituminen pilkkoo ajassa tapahtuvat epärytmiset liikkeen tapahtumayksiköt huomaamattoman pieniksi yhtäaikaisiksi nytkähdyksiksi, eli pulssiksi jolla on oma imu ja työntövoimansa
        41.     Mikäli pulssin liike-energia ei onnistu lisäämään sykkivän kappaleen työntövoimaa ja synkroniassa liikkuva kappale ei onnistu taltioimaan energiaa se vuotaa, sakkaa ja hajoaa. Tällöin tuloksena on kappaleen ajan rappeutuminen eli tyhjeneminen vuorovaikutuksesta
        42.     Liike on tapahtumia joilla voidaan yhtäältä vapauttaa, mutta toisaalta myös luoda ja tallentaa energiaa
        43.     Oikeasuhteisella määrällä työntöä ja imua estetään hajaannusta aiheuttavat vuodot ja  mahdollistetaan liikkeen sopivasuhtainen ylläpitäminen eli virta
        44.     Puhuttaessa ajan tuhlaamisesta oikeammin tulisi puhua energian tuhlaamisesta
        45.     Energian tuhlaaminen on villinä virtaavan ajan patoamista

        1.      Vetoaminen kiireisiin on paras ja ainoa hyväksyttävä syy kieltäytyä tekemästä asioita, joita ei oikeasti halua tehdä. Olemalla kiireinen, ei koskaan tarvitse ilmaista omia haluja ja ajatuksia suoraan.
        2.      Kiireisenä ei tarvitse kiinnittää huomiota hankaliin ja ristiriitaisiin asioihin vaan voi hyvällä omalla tunnolla ohittaa vaikeat asiat elämässä.
        3.      Kiire on hyväksytty syy tehdä työnsä huonosti ja vedota inhimillisiin virheisiin.
        4.      Kiireen asettamat raamit pakottavat priorisoimaan asioita ja tekemään ainoastaan pakolliset ja nopeaa tulosta tuottavat asiat.
        5.      Kiire pakottaa myös tekemään vähemmän pakolliset asiat välittömästi, kunhan ne ensin määritellään kiireellisiksi.
        6.      Kiireen nojalla voi vähentää painetta perustarpeiden vaatimasta ajankäytöstä. Kiire totuttaa selviämään vähemmällä unella, ruualla ja lämmöllä.
        7.      Kiire ehkäisee kritiikkiä, harkintaa ja muita käytössä olevien toimintamallien kyseenalaistamisen keinoja.
        8.      Kiire synnyttää lisätyötä, joka palautetaan samaan käytössä olleeseen aikayksikköön, joka alun perin synnytti lisätyön. Kiireessä tekemättä jäävä työ ei siirry lisäaikaan. Näin säästetään aikaa ja luodaan lisätehtäviä. 
        9.      Kiire voidaan valjastaa tuottamaan tulosta ja tehoja, jotka eivät ole koskaan riittävästi ja jotka näin lisäävät aikayksikköön käytettävän energian kuluttamisen tarvetta. Tämä vie huomion laadulliseen perustyöhön kuluvasta todellisesta ajan käytön tarpeesta.
        10.     Kiire luo kehitystä tehokkuuden, kertyneen lisätyön innovatiivisten ratkaisumallien, teknologioiden ja energiankulutuksen lisääntymisen avulla. 
        11.     Kiirettä voidaan hetkellisesti paikata ja purkaa. Siten vältetään tarve kiireen syntymisen ja ajan kulumisen suhteen perusteelliseen korjaamiseen tai kehityksen hidastamiseen.
        12.     Aika kuluu kiireessä nopeammin.
        13.     Kiireinen ihminen ei eksy, vaan menee suoraan akuutin tarpeen ja jo tarjolla olevien mahdollisuuksien mukaisesta pisteestä A (aloitus) pisteeseen B (lopetus), josta siirrytään takaisin kohtaa A, jotta päästään jälleen tavoittelemaan pistettä B, joka johtaa väistämättä A:han. Näin piste B saadaan katoamaan horisontista, mutta valjastettua motivaattoriksi jatkaa A pisteestä kohti B:tä siirtymistä. Näin kiire luo liikettä luomalla tavoitteita, joita ei tarvitse tavoittaa.
        14.     Kiire helpottaa tunteiden hallintaa sillä se ehkäisee tiedostamista, tarkkaavaisuutta ja takertumista. 
        15.     Asian kiireellisyydellä voidaan korvata muut arvoihin ja tarpeisiin kohdistuvat lausekkeet.
        16.     Kiire luo suoritteita motivoivia haasteita myös siellä missä niitä ei ole.
        17.     Kiire pitää suorituskykyä lisäävää stressitasoa sopivalla ylivireellä, mikä lisää sinnikkyyttä ja kestävyyttä.
        18.     Jatkuva kiire ja stressi on hyvä syy siirtyä mahdollisimman tehokkaasti mahdollisimman kauas kiireestä joko lokaalisesti tai mentaalisesti. 
        19.     Nopea ja tehokas palautuminen, joka voidaan ymmärtää kiireelliseksi levoksi, tukee kiireellisenä pysymistä kahdella eri tavalla. Ensinnä nopea palautumistilaan siirtyminen aiheuttaa usein hämmentyneisyyttä sillä se vaatii nopeita ja äärimmäisiä virikkeitä. Eroa simuloiva äärimmäisyys sekä ylläpitää toivottua ylivireyttä että aiheuttaa lisäväsymistä, tunnetta lepoajan tarpeettomuudesta ja omantunnon tuskia. Ero, äärimmäisyys ja hämmennys saavat kiireisen arjen tuntumaan palkitsevalta, turvalliselta ja hyvältä vaihtoehdolta kuormittavalle levolle. Toisaalta nopean palautumisen määrittyminen erona ja kuiluna suhteessa kiireeseen yhdessä riittävän pienen ja poikkeukselliselta tuntuvan lepoajan kanssa voidaan määrittää kiireestä saatavaksi palkkioksi. Lepo palkkiona voidaan lunastaa ainoastaan siirtymällä mahdollisimman pian takaisin kiireen tilaan. Näin kiireen kontrastina toimiva usein aikajänteen lyhyyden ja poikkeustilan maksimoinnin vuoksi lähinnä kuormittava palautumisaika siirtää kiireen myös levon määritelmään ja kiireen keskelle voidaan hyvillä mielin palata takaisin palautumaan levosta.
        20.     Kiireen kautta määrittyvä tehokkaan levon eli palautumisen tarve luo lisäkiireitä ja lisätarvetta lepoa simuloiville elämyspalveluille. 
        21.     Lepo, johon ei kuulu kiire on ajan tuhlaamista