Piilosilla

Olen todellakin ollut kadonnut tyttö, en edes muista koska olisin viimeksi avannut tämän sivuston. 

 

image 

Olen ollut kadonnut myös kaikilla muilla synonyymeillä. Olen ollut hukassa, eksyksissä ja hävinnyt. Mennyt, poistunut, häipynyt. Sävyeroja, tottakai, mutta olen ollut ihan kaikkia. Katsokaa nyt vaikka!

Hukassa: Elämäni, unelmieni, suuntani, tarkoitukseni (jne.) suhteen 

Eksyksissä: Aina vieraassa kaupungissa ja tänään myös Kampissa yrittäessäni löytää tietä balettitunnille

Hävinnyt: Kiusallisen ylivoimaisesti tunteita kuumentavassa lautapelissä ja lähes päivittäin juoksukilpailussa ratikan kanssa

Mennyt: Nukkumaan vieläkin ihan liian myöhään

Poistunut: Kaikista tilanteista, jotka ovat muuttuneet liian epämukaviksi

Häipynyt: Pieneksi hetkeksi talven masentavasta pimeydestä aurinkoon. Masentunut auringossa asuvien ongelmista. 

 

Nyt ajauduin kirjoittamaan – ironista kyllä – koska välttelen kirjoittamista. 

 

image 

Tarvitsin (hyvin keskeneräistä) opinnäytetyötäni varten muistitikkua. Ajattelin kerrankin, että työn tallentaminen kahteen paikkaan saattaisi vaikuttaa stressin määrään suotuisasti. Tongin olohuoneen lipaston romurasiaa (rasia, johon laitetaan kaikki asiat, joille ei ole mitään paikkaa, kuten kauan sitten kadonneen lukon avaimet, osa heijastimesta, nahasta tehty elefanttikoru ja lukukelvottomaksi haalistunut kuitti kalliista ostoksesta) ja löysin sieltä vanhan muistitikun. 

Muistitikku osoittautui aikamatkaksi. Lisäksi se oli myös täynnä johtolankoja, joiden avulla voisin löytää viime aikoina piilosilla viihtyneen itseni. 

Tuo tikku on nimittäin ajalta, jolloin aloitin tämän blogin pitämisen. 

Tämä blogi sai alkunsa nimittäin myös opinnäytetyöstä! (TUNTUU KUIN ELÄISIN SALAPOLIISIROMAANISSA!!!!) Opiskelin silloin ihanan Emilian ja Marjon kanssa vaatetusalaa ja me, kadonneet tytöt, raportoimme päättötyömme etenemistä bloggaamalla. 

Tikku on ajalta, jolloin olin äärimmäisen väsynyt, mutta uskomattoman onnellinen. Rakastin tuota koulua. Rakastin vaatteita. Eniten rakastin noita ihania naisia, jotka olin opiskelujen ansiosta elämääni saanut. Kahvipöytäkeskusteluja ja varauksetonta tukea. Olin varma, että kaikki se vaivannäkö johtaisi johonkin, suoraviivaisesti. Olin toiveikas ja minulla oli haaveita. 

 

image 

Todella moni asia muuttuikin, mutta aika moni säilyi myös ennallaan. 

Minä nukuin kahden vuoden univelkoja valmistumista seuraavan kesän ajan. Palasin kokoaikaiseksi vanhaan työhöni uutisiin. En ommellut enää. 

Jatkoin kuitenkin kirjoittamista tänne. Löysin samalla palasen identiteettiäni, kun sain kuvata ja kirjoittaa, kun oli jokin paikka, minne tallensin tunteet, ajatukset, ja elämän tapahtumat. 

 

image 

Tuolla muistitikulla on myös PowerPoint-esitys työharjoittelustani Trendi-lehdessä. Tuo harjoittelu oli unelmatyöni. Sain viettää kaiket päivät kauniiden asioiden ja kuvien, merkityksellisten sanojen sekä vaateröykkiöiden parissa. Ja sain syödä JOKA PÄIVÄ lounasta KAHVILASSA. Minulle tulee kyyneleet silmiin, kun muistelen sitä! Valokuvaaja Piritaa, jonka kanssa iltamyöhään hääräsimme studiossa, ensimmäisiä pressipäiviäni. Enkä voinut tuolloin uskoa, että jonkun työnkuvaan todella kuuluu kauniiden kuvien etsiminen ja niistä inspiroituminen (toki siis aivan tuhoton määrä muutakin, mutta olin niin äimän käkenä, että joku voi saada tehdä edes palasen päivästään tuollaista). 

Tuntui merkittävältä ja valaisevalta löytää versio itsestään vuodelta 2012. Muistin kuinka pieni ja kuinka valtavan ujo olin! Muistin myös, mistä asioista nautin.

 

image 

Oikeastaan olen nauttinut niistä ihan pienenpienenpienestä asti.

Vaatteet. 

Lukeminen ja kirjoittaminen.

Kuvat. (Kaikki kauniit. Erityisesti kauniit vaatteet, esineet ja tytöt.) 

Tanssi ja akrobatia.

Jutteleminen ihmisten kanssa, jotka ajattelevat paljon eivätkä ole pelottavia.

Kaikki mikä harhauttaa arjesta magian puolelle, lämmittää sydämessä ja luo toivoa.

Kesä. Valo. Masennun pimeässä ja kylmässä. 

 

Muistin myös kuinka rohkea olen ollut. Tunsin itseäni kohtaan suurta myötätuntoa ja olin niin ylpeä kaikesta, mitä olen tehnyt. 

 

On aika tulla pois piilosta. Leikkiä vaikka mielummin hippaa välillä.

 

image 

Kivaa olla taas täällä. 

Ihanaa kun luit, oli niin mukava kirjoittaa.

 

Lupaan, että seuraavaksi on aika kävellä kohti.

 

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *