Taormiinan kaupunginpuutarha on kaunis keidas hikisen kaupunkin keskellä. Sen portit kätkivät sisäänsä vihreän, hiljaisen paratiisin.

Lisää rakkaudentunnustuksia kaktuksissa! Ovatkohan Carme ja Rosa vielä rakastuneita?

Päällä oli kokovartalo Samujit, vilpoisa silkki-bambusekoite -paita ja ilmavat puuvillashortsit.

Puiden latvat hipoivat pilviä, tuntui siltä, että ne olivat nähneet niin paljon! Puistossa on varmasti kasvettu, rakastuttu ja erottu, riidelty, sovittu, juostu ja istuttu, käperrytty toisen syliin ja soviteltu vartaloa toisen kainaloon sopivaksi. 

Puita teki mieli halata, ne tuntuivat kuiskivan, että mitä ikinä tapahtuukaan, elämä voittaa, sen voima on niin suuri.

Kaukaisuudessa näkyi Etnan sumuinen huippu, meri kohisi rauhoittavasti ja kaikki oli kaunista. 

Täytyy etsiä kirjastosta yksi lapsuuden lempikirjoista, Frances Hodgson Burnettin Salainen puutarha.

Aurinko laski ja portit suljettiin. Minua lohduttavat kaikki asiat, jotka ovat olleet olemassa kauan ennen minua ja tulevat olemaan olemassa kauan minun jälkeeni.

Vaikka suihkulähde sammaloituu, vesi virtaa yhä.

-Janica

julkaistu myös blogissani http://kadonneettytot.com/

Taorminan kaupunki on pullollaan historiallisia nähtävyyksiä, (kirkkoja on melkein jokaisessa kadunkulmassa!) mutta niistä tunnetuin lienee antiikin ajoilla alkunsa saanut amfiteatteri. Teatteria kutsutaan Kreikkalaiseksi teatteriksi ja antiikin aikoihin siellä on esitetty niin tregedioita kuin komedioitakin.

Teatterin perustukset (Teatterin tarkkaa rakennusaikaa ei tiedetä, mutta Kreikkalaiset perustivat ensimmäisen siirtokuntansa Naxokseen vuonna 735 eKr)  ovat antiikin Kreikkalaisten rakentamat, mutta sittemmin Roomalaiset laajensivat teatteria ja paikka onkin kuulemma toiminut mm. gladiaattorinäytösten areenana, huh!

Teatteri on yhä aktiivisessa käytössä ja siellä järjestetään joka vuosi suuret elokuvafestivaalit, useita konsertteja sekä se toimii yhä oopperan näyttämönä! 

Vahingoksemme meidän lomamme aikaa teatterissa ei ollut mitään ohjelmaa, mutta meillä kävi tuuri: osuimme paikalle juuri, kun seuraavalla viikolla esitettävän oopperan orkesteri sekä kuoro harjoittelivat! Voin sanoa, että teatterin akustiikka on vieläkin ihan mieletön!

Päälle kiskaisin pari kesää sitten ostamani Sisleyn kimonomaisen tunikamekon, varmasti yhden helpoimmista kesävaatteista. Se rypistyy laukussa vain hiukkasen ja on päällä unelmankeveä ja ilmava!

Kuten ehkä edellisistä postauksista ilmeni, Taormina on korkealla! Teatteri sijaitsee kaupungin vierellä ja tietysti vielä hieman korkeammalla, joten näkymät ovat melkoisen mielettömät: vasemmalla kimaltaa upea, kirkasvetinen Joonianmeri ja oikealla siintää Etnan taivaita halkova, sumupeitteinen huippu.

Teatterin takana on pieni, kaunis olivilehto ja kuinka ollakaan -näköalatasanne!

Toinen seurueesta sentään uskaltaa nojata kaiteeseen, toinen tyytyi ottamaan kuvia, kröhöm, hieman kauempaa 😀

Kaktukseen kaiverrettu rakkaudentunnustus! Toivottavasti suhde ei ole yhtä piikittelyä?

Aurinko alkoi laskea pilareiden taakse ja nälkä alkoi kurnimaan matkalaisten masussa.

Jos satut olemaan Taormiinassa, kannattaa katsastaa teatterin tarjonta, esitys noissa maisemissa ja tuolla akustiikalla on varmasti unohtumaton elämys!

-Janica, johon iski parantumaton matkakuume