Itsetietoisuudesta

 

Tänään jouduin pysäyttämään itseni. Koko viikon olen ollut liikenteessä, suorittanut deadlineja sekä toivonut että kurkkukipuni lähtisi itsestään pois. Niin ei kuitenkaan tapahtunut vaan kuntoni huononi niin, että tänään päätin jäädä kotiin parantumaan. Välillä olen melko huono rauhoittumaan, varsinkin silloin, kun ympärilläni on meneillä mielenkiintoisia asioita, joissa haluaisin olla mukana. Tänään ei kuitenkaan ole se päivä, jolloin juoksen kaupungilla hoitamassa asioita, jolloin tapaan ystäviäni kahvin äärellä tai jolloin lähden ulos sateesta huolimatta juoksemaan. Tänään on se päivä, jolloin katson itseeni, rauhoitun ja kerään voimia. Niinpä ajattelin kirjoittaa muutaman ajatuksen itsetuntemuksesta.

 

Rakastan lukemista ja sitä kautta olen myös löytänyt uusia näkökulmia itsetuntemukseen. Olen todella tunteilla eläjä, ja tämä onkin monesti johtanut minua hieman harhaan. Toisaalta rakastan sitä tunnetta, kun tunteet ovat täysillä pelissä mukana, oli asia mikä tahansa. Tämä taitaa olla melko tyypillistä ihmisille yleisesti, olla tunteittensa ohjattavana, ainakin enemmän kuin järjen ohjattavana. Vaikka tunteet ovatkin mahtava asia, tulisi meidän kiinnittää hieman enemmän huomiota myös järkeen, sillä monesti tunnekuohuissa se tuppaa unohtumaan.

 

Kirjoitankin nyt pienen pohdinnan itsetietoisuudesta ja mitä se on ainakin itselleni tuonut. Kun ymmärtää itseään, pystyy paremmin niin ohjailemaan omaa elämää haluttuun suuntaan, kuin löytämään helpommin onnea ja iloa. Näin ajatteli jo Sokrates (470/469-399 eaa.) antiikin Kreikassa, enkä usko, että tämä ajatus ole vanhentunut tippaakaan. Itsetuntemus tuo siis mukanaan niin antoisamman elämän kuin auttaa välttymään virheiltä erilaisissa tilanteissa. Itsensä näkeminen ja ymmärtäminen on kuitenkin melko vaikeaa ja niin välillä muut saattavat nähdä meidät paremmin kuin mitä itse näemme itsemme. Välillä onkin todella mielenkiintoista pysähtyä kuuntelemaan mitä muilla on sanottavaa meistä, sillä ainakin itse olen huomannut sen tuovan paljon sellaisia asioita, mitä en olisi osannut ajatellakaan. Ystäväni innosti minut syksyllä mukaan erääseen positiivisuus haasteeseen, joka auttoi minua löytämään tämänkaltaisia asioita itsestäni. Tästä voisin kirjoittaa myöhemmin ihan oman postauksen.

 

 

Mitä me sitten oikein tiedämme itsestämme?

Kokoan tähän alle muutamia peruskysymyksiä, joiden vastaaminen auttaa taatusti tulemaan lähemmäs oman itsensä tuntemista.

 

Henkilökohtaista

• Mitä teet kun olet tyytymätön elämään?
• Minkälainen maku sinulla on?
• Pystytkö erottamaan tunteittesi ja mielesi ajatuksia?
• Missä mielestäsi olet erityisen hyvä ihmisenä?

Oletko koskaan ajatellut, että kotisi sisustus voisi kertoa sinusta melko paljon? En siis puhu omasta makumieltymyksestäsi. Sanotaan, että ihminen etsii sisustuksellaan sitä, mitä hän kaipaa omassa psyykessään. Itse en ole ihan varma kuinka paljon uskoa tähän, mutta jos ei muuta, teoria vaikuttaa minusta mielenkiintoiselta. Ihmisenä olen järjestelmällinen ja siisti, joka näkyy myös asunnossani, joka on jätetty melko minimalistiseksi, vaikka vaatteet ja asusteet koristavat seiniä, korut hyllyjä ja kenkäkokoelma lattiaa. Minimalismin rinnalla kodissani on ripaus boheemisuutta, joten mitäköhän tämä minusta kertoo?

 

Rakkaus

• Minkä kaltaiset ihmiset vetoavat sinuun seksuaalisesti?
• Minkälaisiin ihmissuhdekuvioihin sinulla on tapana hakeutua?
• Mitä kertoisit nuoremmalle itsellesi rakkaudesta?
• Kerro asia, josta haluaisit pyytää anteeksi toiselta ihmiseltä, ystävältä tai kumppanilta.

Emme yleensä tiedosta kuinka suuri vaikutus meillä on muihin ihmisiin. Sen takia tuntiessaan itsensä, voi ymmärtää myös muita, sekä yhteistä suhdetta. Näin ollen ymmärtämällä itseämme, voimme parantaa kanssakäymistä muiden kanssa, sekä meidän on helpompi kertoa omista tunteistamme, tiedostaessamme ne. 

 

Työ

• Mitkä ovat kykysi/lahjasi työssäsi?
• Minkälaisia ongelmia sinulla on onnistumisen ja epäonnistumisen parissa?
• Miten usein otat vastaan palautteen?

Elämä etenee melko vauhdikkaasti ja yhtäkkiä meidän tuleekin jo tietää mitä haluamme tehdä ammatissamme. Itsetuntemus auttaakin meitä löytämään sen, mitä me oikeasti haluamme, eikä se, mikä meille on opetettu olevan hyvä ammatti.

 

 

Itsetuntemus siis auttaa meitä olemaan itsenäisempiä. Se auttaa meitä mm. tiedostamaan keitä oikeasti olemme, mistä pidämme ja missä olemme hyviä. Ilman tätä tietoa, meitä on hyvin helppo manipuloida. Esimerkiksi, kun tiedostamme mistä oikeasti pidämme, meidän ei ole niin helppo joutua kulutusyhteiskunnan uhreiksi, joka sanelee meille päivittäin mistä kunkin tulee pitää. Myös muiden ihmisten mielipiteet voivat vaikuttaa meihin liian voimakkaasti, jolloin oma persoonamme jää paksun ulkoisen kuoremme sisään. Nämä ovat vain muutamia syitä, miksi itse pidän oman itsensä tuntemisen tärkeänä ja koska tämän päivän omistan täysin itselleni, mikä sen parempaa kuin kaivautua villasukat jalassa peiton alle lueskelemaan ja kirjoittelemaan omia mietteitä.