Kadonnutta aikaa etsimässä

Olen melko melankolinen ihminen, kukapa ei olisi? Matkustan mielikuvissani menneeseen ja tulevaan, yritän ymmärtää itseäni, mutta kukapa sellaista osaisi ymmärtää? Koska uusi vuosi merkitsee kulttuurissamme aina uuden alkua, ajattelin luoda tänne pienimuotoisen paikan, jossa ajatukseni voisivat virrata estotta ympäri itselleni mieleisiä aiheita: kirjallisuus, muoti ja pukeutuminen, elokuvat ja taide sekä siinä sivussa pohdiskella eteeni tulleita kysymyksiä elämästä ja ihmisyydestä.

Koska uskon, että me ihmiset olemme loppujen lopuksi melko samanlaisia, koemme samanlaisia asioita sekä olemme kasvaneet tietyn kulttuurin kaavoihin, ehkä kirjoitukseni voivat antaa jotain pohdittavaa myös sinulle. Ehkä tarkoitukseni on tehdä vain jonkin näköinen julkinen anonyymi päiväkirja tai ehkä pieni tutkielma minään sekä kulttuurin siinä ympärillä. Oli se sitä tai tätä, minulle tämä on tavallaan uusi alku vanhassa elämässä.

Blogin nimi tulee ranskalaisen Marcel Proustin (1871-1922) samannimisestä klassikko romaanista, joka tavallaan kertoo kasvutarinnan. Tajunnanvirtakirjallisuuteen luokiteltu teos pohtii elämän tarkoitusta lähestyen sitä eri näkökulmista sosiaalisesta menestyksestä rakkauteen ja taiteeseen. Proustin pää viesti teoksessa on että rupeaisimme arvostamaan olemassaoloamme, huomaamaan tavallisia arkisia asioita ja näkemään asiat aina uusin silmin. Ehkä blogissa etsitään myös rivien välistä tätä, elämän ihmeellisyyden arvostamista.

Tervetuloa etsimään kadonnutta aikaa!