Norma

norma.jpg

 

Entinen poikaystäväni muisti minua jouluna tällä Sofi Oksasen uutuuskirjalla Norma (2015, Like), jonka luin saman tien. Rankkuudestaan huolimatta, Sofi Oksasen kirjat ovat aina iskeneet minuun. Oksanen osaa luoda niihin aina jonkin samankaltaisen tunnelman, jotka on kytköksissä mitä kauheimpiin tapahtumiin.

 

Ahdistavasta teemasta huolimatta Norma tuntui melko helpolta ja kepeältä lukemiselta (tämä tosin voi johtua siitäkin, että lähiaikoina lukemani kirjat ovat kaikki olleet teoreettista lähdemateriaalia opinnäytetyötäni varten). Kirjan käteen ottamisen nautinto tuli myös kirjan upeasta ulkoasusta, suhteellisen pienikokoinen, mutta sitäkin kauniimmaksi suunniteltu kiekuramaiset kultakuvioiset kannet herättivät mielenkiintoni.

 

Kirjassa seurataan kuinka Norma rupeaa jäljittämään äitinsä itsemurhan taustatekijöitä. Tarina vie lukijan niin eri maailman kolkkiin kuin mitä järkyttävimpiin tapahtumiin ihmiskaupan ympärillä. Tämä onkin Oksasella toistuva teema, jonka ympärille hän on useimmiten rakentanut tarinansa. Tarina pyörii hius- ja kauneusbisneksen ympärillä ja avaa niissä ovia sinne, mistä ei yleensä puhuta – hiuslisäkkeiden alkuperään ja sokeaan kauneusihanteeseen, jossa elämme. Kirja tuo upeasti myös esille ihmisarvon eroavaisuudet, jotkut tuntuvat syntyvän etuoikeutettuun asemaan, kun taas toiset, joutuvat kärsimään etuoikeutettujen kustannuksella.

 

Siitä huolimatta, että Norma ei ole Sofi Oksasen kirjoittamista kirjoista lempparini, se antoi paljon ajattelemisen aiheita, vei minut jopa maagisen realismin puolelle sekä nosti esille tärkeitä teemoja, joista ei puhuta.

 

kuva: Kadonnutta aikaa etsimässä

Kommentit (0)
Rekisteröitymällä Lilyyn kommentoit kätevämmin ja voit perustaa oman blogin. Liity yhteisöön tästä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät merkitty *