Vaateaarteet: Kasarilaukku

Vuoden haasteeni olla ostamatta uutta tavaraa on alkanut todella onnistuneesti. Samalla olen kiinnittänyt enemmän huomiota jo omistamaani tavaraan, lähinnä vaatteisiin. Taitaa olla varsin tyypillistä, että osa vaatteista nousee muiden yli ja puemme ne puhki tai siihen asti kunnes löydämme toisen uuden vaateihastuksen. Ainakin itselläni tämä on todella näkyvää ja juuri sen takia haluaisin pukea jo omistamiani vaatteita monipuolisemmin kuin miten puen niitä tällä hetkellä. Niinpä ajattelin aloittaa tällaisen pienen vaateaarre –projektin, jossa käyn läpi pikkuhiljaa omaa vaate- ja asustekaappiani.

 

 

Ensimmäisenä vuorossa on tämä tumman vihreä kasari –laukku, jonka sain menneenä jouluna lahjaksi äidiltäni. Alun perin äitini aarteisiin kuuluva laukku on kiertänyt maailmaa äitini olalla melkein koko oman ikäni ajan. Lapsuuteni mielikuvissa tämä laukku, sekä eräät vihreäsankaiset silmälasit olivat äitini päällä aina. Hän käytti laukun puhki ja niin vetoketju kuin olkahihnakin ovat jo päässeet ainakin kertaalleen korjattaviksi.

 

Olin himoinnut laukkua äitini vaatevarastosta jo pitkään, mutta viimeistään joulukuussa kun siivosimme yhdessä hänen varastoaan, kysyin jos saisin itselleni pölyttymässä olevan pienen vihreän laukun. Laukku oli ollut hajalla jo vuosia, eikä äitini ollut tehnyt sille mitään. Jouluaattona sitten yhdestä paketista ilmestyi täynnä äitini muistoja oleva laukku ja vieläpä korjattuna. Pitkän elämän nähneenä nyt tämä aarre pääsi uuteen omistukseen ja saa nähdä millaisen matkan se jatkaa tästä eteenpäin. 

 

Kuva: Kadonnutta aikaa etsimässä