Vintage rakkautta
Olen aina ollut kiinnostunut pukeutumisesta, vaatteista ja muodista. Lapsena hassuttelin vaatteilla ja asusteilla, ala-asteikäisenä kokeilin äidin vaatteita, teini-iässä sujuttauduin muodin massaan ja parikymppisenä rupesin hakemaan itseni näköistä tyyliä. Miltei kolmenkymmenen vuoden sisään on siis mahtunut niin vaatteiden uusiokäyttöä kuin uunituoreisiin muotivaatteisiin pukeutumista. Vaatteiden muistot ja tarinat ovat kuitenkin aina olleet minulle erityisen tärkeitä näissä kappaleissa joilla koristaudumme ja nykyään rakkaimmilla vaatteillani onkin vaatekaappiani vanhempi historia. Niin kuin aikaisemmin kirjoitin alkaneen vuoden tavarahaasteestani, tänä vuonna minun on tarkoitus olla ostamatta yhtään mitään materiaa lisää pölyttymään ja pikemminkin haluan alkaa käyttämään paremmin ja enemmän jo omistamiani tavaroita.
Vaatteiden näkökulmasta olen melko tylsä pukeutuja. Minulla on nimittäin vaatekaapit pullollaan mitä ihanimpia värikkäitä, vintage sekä etnisiä vaatteita, mutta jostain syystä helpointa on aina pukeutua siihen samaan asukokonaisuuteen (joka muuten useimmiten taitaa olla musta). Koska tänä vuonna en halua ostaa yhtään uutta vaatetta, aionkin yrittää ottaa käyttöön vaatekaappini sisällön monipuolisemmin ja pyrkiä käyttämään jokaista omistamaani vaatetta. Tätä prosessia minun on tarkoitus dokumentoida tänne bloginkin puolelle.
Koska vaatekaappini suurin osa on vintagea tai secondhandiä, ajattelin kirjoittaa vielä muutaman ajatuksen siitä. En taida muistaa milloin tarkalleen aloin haalia itselleni jo käytettyjä vaatteita, oikeastaan aikoinaan jopa vieroksuin käyttää vaatetta jota joku muu, yleensä itselleni tuntematon ihminen, oli käyttänyt. Aikoinaan kävin etsimässä jonkun verran secondhand –vaatteita kuvauksiin. Koska vaatteet käytettiin aina vain yksissä kuvauksissa, rupesivat nämä käytetyt vaatteet täyttämään omaa varastoani ja pikku hiljaa lempparini siirtyivät omalle vaatekaapilleni. Kun näistä vaatteista oli muodostunut lempivaatteeni, rupesin käymään enemmän secondhand –kaupoissa, joista rupesin löytämään yksilöllisempiä vaihtoehtoja kuin mitä vaateketjut tarjosivat. Mielestäni näissä kaupoissa on ihana kuljeskella, sillä ikinä ei tiedä mitä aarteita henkareiden välistä voi löytyä.
Olemme myös useampaan otteeseen järjestäneet ystävieni kanssa vaatteidenvaihtoiltoja, jotka siis perustuvat siihen, että jokainen tuo jotain, josta haluaa luopua. Itse työskentelin tuohon aikaan vaatekaupassa ja koska kaupassa oli sääntö, että myyjien piti pukeutua kyseisen brandin uusimpiin vaatteisiin, kertyi minulla melkoiset määrät näitä trendivaatteita, joita sitten vein vaatteidenvaihtoiltoihin. Ei sieltä kuitenkaan ikinä lähdetty takaisin kotiin tyhjin käsin, sillä olihan muutkin tuoneet mukanaan vaatteita joista he halusivat luopua ja joihin sitten itse ihastuin. Näin vaatteemme saivat aina uuden rakastava kodin.
Äidilläni on ihana vaatehuone, josta löydän usein aarteita. Meillä on tapana käydä aina silloin tällöin läpi hänen vaatteensa joista saan sitten sovitukseen ne, joita äitini ei syystä tai toisesta enää tahdo. Usein kaikki sovittamani vaatteet pääsevätkin suoraan omalle hyllylleni. On myös ihana nähdä kuinka iloinen äitini on kun hän näkee päälläni hänen entisen vaatteensa. Ehkä vanhin näistä on paita, jonka äitini osti ollessaan parikymppinen. Jaksan aina hämmästellä sitä, kuinka hyvässä kunnossa nämä vaatekappaleet ovat pysyneet. Nykyisin tuotetut vaatteet kun ei tunnu pysyvän edes ensimmäisessä käytössä ehjinä.
Muun muassa kestävän kehityksen kautta uusiokäytetyt vaatteet ovat saaneet enemmän näkyvyyttä ja on ihana nähdä kuinka ihmiset ovat alkaneet arvostamaan näitä vaatekappaleita kuin omia aarteita. Enkä itse ole poikkeus tässä asiassa, ja suunnittelinkin, että voisin silloin tällöin esitellä yhden jo olemassa olevan vaatteen tai asusteen tarinansa kera täällä bloginkin puolella.